Blogi palaa ruutuun
Blogi palaa ruutuun vuoden hiljaiselon jälkeen ja on nyt osa kennelin kotisivuja. WordPress.com – sivuston ilmainen versio on melko rajoitteellinen, mutta toisaalta ei ollut järkeä ottaa käyttöön maksullista versioita ja maksaa kahteen eri paikkaan kotisivutilasta. Tämänhetkisestä kroonisesta aikapulasta huolimatta yritän aina silloin tällöin päivittää tänne kuulumisia. Tilannetta helpottaa huomattavasti se, että jatkossa tarvitsee päivittää vain yhtä sivustoa. Tämä(kin) blogi keskittyy luonnollisesti hollanninpaimenkoiriin.
Jos joskus on ollut vapaa-ajan ongelmia, niin ei enää viime elokuun jälkeen. Olen kokopäiväisen työn lisäksi opiskellut sivutoimisesti Helsingin yliopistossa syksystä lähtien. Vuorokaudessa tuntuu välillä loppuvan tunnit, mutta ensimmäinen lukukausi on saatu kunnialla pakettiin. Onneksi keväälle opinnot painottuvat verkko-opintoihin ja muihin vähemmän läsnäoloa vaativiin opintokokonaisuuksiin. Ehkä harrastuksillekin jää jatkossa enemmän aikaa, kun niitä eivät haittaa sekä työ että opiskelu.
Zelda toukokuussa 2017 Hollandroy – kenneltapaamisessa. Kuva: Pirkko Ranta-aho
Zeldaa (JK2 BH It Is Amazing) vaivasivat melkein koko kesäkauden nenäpunkit ja vaiva saatiin vasta kahden kuurin jälkeen asettumaan. Meillä kilpailukausi menikin sivu suun, koska syksyllä koepaikat tunnetusti ovat kiven alla. Ei auta kuin ottaa ensi keväällä uutta yritystä. Zelda on edelleen fyysisesti erinomaisessa kunnossa, vaikka se täyttää ensi vuonna seitsemän vuotta. Zelda on ollut koko ikänsä perusterve koira. Zelda käynyt elämänsä aikana kaksi kertaa eläinlääkärillä muuten kuin rokotuksilla. Siltä hoidettiin pentuna virtsatietulehdus ja loppuvuodesta 2015 sillä oli virusperäinen infektio, mikä oirehti kovana kuumeena ja lihaskipuna. Muutoin sillä ei ole tähän mennessä ollut mitään vaivaa, vammaa tai sairautta. Sille voi syöttää sekä raakaa lihaa että kuivamuonaa eikä se ole tähän mennessä saanut ikinä yliherkkyys- tai allergiaoireita. Saan siis monella tapaa olla kiitollinen koirasta, jonka kautta tutustuin jälkiharrastukseen, tähän rotuun ja jonka avulla aloitin myös kasvatustoiminnan.
Zelda Hollandroy-kenneltapaamisessa. kuva: Pirkko Ranta-Aho
Zelda oli pentuaikana rasittava puuhastelija, mutta aikuistuttaan se -onneksi- rauhoittui paljon. Harrastuskoirana olen ollut siihen todella tyytyväinen alusta asti. Kun mietin sen elämää kokonaisuutena, on Zelda ollut myös kotikoirana mukava yksilö. Laumakoiraksi se ei dominanssistaan johtuen ole ihanteellinen ja vanhemmiten se ei ole juurikaan tullut narttujen kanssa toimeen. Sen kanssa arki on muuten ollut kuitenkin melko vaivatonta ja se on tullut erinomaisesti toimeen lapsemme kanssa.
Meillä ei asu täydellisiä koiria. Mielestäni jalostuksessa haastavaa onkin nähdä metsä puilta. Täydellisiä sukuja ja linjoja ei ole, mutta kokonaisuus ratkaisee. Monia asioita voi yrittää tasapainoittaa hakemalla jalostusnartulle tai jalostusurokselle sopivaa vastakappaletta. Toisaalta on asioita, mistä ei voi koskaan tinkiä kuten esimerkiksi hermorakenne. Haastavankin koiran kanssa voi oppia elämään ja toimimaan, kunhan se on perusluonteeltaan tasapainoinen.
Tätä tekstiä kirjoittaessa ystäväni laittoi minulle viestin Facebookissa.
Next week we will go and have a look at your puppy. What are you looking for ?
Kysymys tiivistää kaiken oleellisen. Mitä me oikeastaan haemme? Kysymykseen ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, on vain erilaisia vastauksia. Tuohon kysymykseen vastasin itse viidellä sanalla. Millainen olisi sinun vastauksesi? Millainen on hyvä hollanninpaimenkoira?