Seuraava pentue

Kun nyt säännöllisin väliajoin tulee kyselyitä seuraavasta pentueesta, niin ajattelin hieman valaista asiaa blogitekstin muodossa. Pentuesuunnitelmaa olen pyöritellyt päässäni jo yli kaksi vuotta, mutta se on eri asia missä vaiheessa asiat konkreettisesti toteutuvat. Kuten aiemmassa kirjoituksessani jo kerroin, niin tällä hetkellä suurin haaste on sovittaa yhteen työ ja opiskelu. Aivan lähiaikoina ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä resursseja pennutusprojektiin. Pentu tässä vielä jaloissa menee, mutta pentue on eri juttu. Sitä varten tarvitaan hetken hengähdystauko kaikesta muusta.

Ignitia Attitude 2013. Kuva: Amy L.

Toisaalta mun jahkaamiseen on myös monta muuta syytä.  Seuraavassa pentuprojektissa on hyvin vahvasti oma lehmä ojassa, koska toiveena on kasvattaa itselle harrastuskoira. Suunnitelmana on tuottaa pakastespermaa toiselta mantereelta, joten koko projekti tulee olemaan kustannuksiltaan aivan toista luokka kuin esimerkiksi B-pentue. Mitä enemmän on pelissä, sitä enemmän huomaa ajattelevansa, että onko tässä mitään järkeä?

Asiat, mitkä tekee sydämellä, eivät kuitenkaan ole rahalla mitattavissa. Jos olisin etsinyt helppoja ratkaisuja, niin olisin valinnut toisenlaisen tien. Hyviä ja jalostuskelpoisia uroksia löytyy läheltä, joten miksi mennä merta edemmäs kalaan? Vaikka olen kasvatustyössäni vasta alkutaipaleella, niin minua on alusta asti kiehtonut rotuunottotaustaisten koirien käyttö jalostuksessa. Rotuunottojen kautta on mahdollista lisätä rodun geneettista vaihtelua ja turvata rodun terveyttä. Hollanninpaimenkoirissa voidaan  KNPV-taustaisten -eli käytännössä rotuunottotaustaisten – koirien avulla voidaan sekä lisätä geneettistä monimuotoisuutta että parantaa rodun käyttöominaisuuksia.

Tähän mennessä olen onneksi saanut avukseni ihmisiä, jotka haluavat avoimella ja läpinäkyvällä tavalla viedä hollanninpaimenkoirien kasvatusta eteenpäin. Rekisteröimättömien koirien käyttäminen jalostukseen jonkun muun koiran papereilla ei vie rotua eteenpäin. Päinvastoin: luonne- ja käyttöominaisuuksien jalostaminen on liki mahdotonta, terveydestä puhumattakaan. Jos ei ole tietoa mitä koiria kunkin yksilön taustoilta löytyy, ei ole mahdollista jalostaa toivottua koiratyyppiä, ylläpitää geneettisesti monimuotoisuutta tai vastustaa perinnöllisiä sairauksia.  Hollanninpaimenkoirien kanta on pieni ja geeniperimä kapea. Terveen kannan ylläpitämiseksi tarvitsemme jalostukseen jatkuvasti”uutta” verta, mutta onneen ei ole  oikotietä.

Ensi viikolla pakkaan laukut ja suuntaan ulkomaille. Reissun jälkeen olen toivottavasti viisaampi myös tulevaisuuden pentusuunnitelmista. Nyt kuitenkin tarkoitus on hetkeksi keskittyä muihin projekteihin ja toisten kasvattajien pentusuunnitelmiin. Lisätietoja omasta pentusuunnitelmasta tulen julkaisemaan viimeistään kesän tienoilla.

 

Bookmark the permalink.

Comments are closed