Reilu viikko odotusta jäljellä
Sanotaan, että odottavan aika on pitkä, mutta D-pentueen kohdalla aika on mennyt kuin siivillä. Pentujen syntymään on enää vain reilu viikko aikaa! Viime viikonloppuna ehdin viimein tehdä kotonamme valmistelut pentuetta varten. Nyt on muovimatto rullattu lattialle, ja pentulaatikko pystyssä. Ensi viikolla vielä viime hetken ostokset, jonka jälkeen ehtii hetken hengähtää ennenkuin pentulaatikossa on täysi vilinä päällä.
En ole aiemmin ollut kovin innostunut pentujen myymisestä ulkomaille, vaikka kyselyjä on ollut. Tästä pentueesta olisi poikkeuksellisesti lähdössä pentu tai pentuja myös ulkomaille, jos pentuja syntyy sopivalla jakaumalla. Nyt jos koskaan toivoisin melko tasaista jakaumaa. Kun tulevien kotien joukossa on ystäviä ja pitkään pentua odottaneita, sitä toivoo, että pentuja syntyisi riittävästi molempaa sukupuolta.
Vuosien varrella olen päätynyt siihen ratkaisuun, että mikäli jatkossa sijoitan koiria, niin ne menevät vain sellaisiin koteihin, jotka olen tuntenut pitkään ja joilla on jo entuudestaan jonkinlaista näyttöä koiran kanssa harrastamisesta. Aiempien koirien kanssa harrastaminen antaa suuntaviittaa siihen, miten tulevan pennun kanssa tullaan toimimaan. Jos ohjaajan motivaatio aiemman koiran on lopahtanut parin vuoden jälkeen, se tuskin kantaa pidemmälle seuraavankaan koiran kohdalla.
Olen painottanut kahta asiaa tätä sukulinjaa edustavissa hollanninpaimenkoirissa. Ensiksi, nämä ovat aktiivisia koiria, jotka tarvitsevat paitsi riittävästi liikuntaa, niin myös psyykkistä tekemistä eli jonkun ”työn”. En henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi joku olisi kiinnostunut käyttötaustaisesta holskusta, jos ei ole kiinnostunut tavoitteellisesta harrastamisesta. Niinkuin eräs tuttavani osuvasti totesi, niin tilanne on sama kuin ostaisi kilpasukset, kun tarkoitus on hiihtää vain kerran talvessa.
Hollanninpaimenkoirissa on kaksi muutakin muunnosta, ja lyhytkarvaisessakin löytyy show-painotteisia linjoja. Kolme karvamuunnosta takaavat sen, että jokaiselle varmasti löytyy jotakin, kun on rehellinen itselleen siinä, millaiseen käyttötarkoitukseen koiraa hakee. Jos haluaa ensisijaisesti lenkkikaverin, jonka kanssa harrastaa silloin tällöin omaksi ilokseen, suosittelisin ehkä pitkäkarvaista muunnosta. Joskus voi olla myös tarpeen harkita kokonaan toista rotua.
Toinen asia, mitä olen painottanut kerta toisensa jälkeen, on arjen tapakasvatus. Hollanninpaimenkoirat vaativat huolellisen ja johdonmukaisen tapakasvatuksen, ja arjessa selkeät rajat. Käyttötaustainen hollanninpaimenkoira on mitä potentiaalisin ongelmakoira, jos se saa itse ratkoa tilanteita kerta toisensa jälkeen. Kuten aiemmin keväällä kirjoitin, niin:
Holsku on harrastuskoirana monipuolinen. Parhaimmillaan holsku on helposti motivoitavissa oleva ja työskentelyintoinen koira, jonka kanssa on ilo harrastaa. Pahimmillaan holsku on omaa perhettään ja naapurustoa terrorisoiva ongelmakoira, jonka kanssa arki on hyvin raskasta.
Jos mietin tätä liki kahdeksaa vuotta, kun olen itse omistanut hollanninpaimenkoiran, niin rodusta tietoa etsivän kannalta asiat ovat monella tapaa menneet parempaan suuntaan. Vaikka rotua harrastavan yhdistyksen rotukuvaus on edelleen hämmästyttävän tynkä, niin vastaavasti Suomen Kennelliiton Hankikoira.fi sivusto on aiheesta huomattavan monisanaisempi. Rodun yleistyessä myös rodun edustajiin törmää yhä useammin. Holskupentua kyselevät ihmiset ovat enemmän ja enemmän valveutuneita siinä, että kyseessä on haastavampi paimenkoirarotu.
kuvassa tuleva D-pentue kuva: Netta T.