Arkistojen kätköistä: Abby(kin) jahtaa autoja
Olen oman kokemukseni pohjalta tullut siihen lopputulokseen, että pidän enemmän belgialaisesta koirakulttuurista kuin suomalaisesta. Belgialaiset ajattelevat koirankoulutuksessa enemmän ratkaisua kuin ongelmaa. Pääpaino tuntuu olevan siinä, miten koiran ohjaajan tulisi toimia eikä siinä mitä koira on tai ei ole. Siinä missä suomalaiset analysoivat omaa koiraansa loputtomiin, belgialaiset vetävät mutkat suoriksi ja toteavat, että koiran (ongelma)käytös on omistajasta kiinni.
Edellisessä kirjoituksessa kerroin Zeldan ongelmakäytöksestä, joka liittyi ohi kulkeviin autoihin. Omena ei pudonnut kauas puusta, ja saman haasteen kanssa painimme myös Abbyn kanssa. Abby jalosti äitinsä ideaa kuitenkin vielä astetta pidemmälle. Se oivalsi äitinsä tapaan autojen jahtaamisen autuuden, mutta lisäsi pakettiin vielä muitakin kulkuneuvoja: mopot, polkupyöräijät ja rullalaudat. Onko kyseessä rodulle tyyppillinen haaste vai sukuvika? Varmaan kyse on molemmista, mutta näille koirilla on muutakin yhteistä kuin sama rotu ja sukulinja. Molemmilla koirilla on sama omistaja.
Abbyn kanssa kävelylenkit suuntautuivat Vantaalla Koivukylän väylälle, missä ohi kulkevia autoja riitti. Muutaman kävelylenkin myötä sain Abbylle tauottua kalloon, että lenkillä ei jahdata kaikkea mikä liikkuu. Abbyn kanssa ongelman korjaaminen oli kuitenkin astetta haastavampi. Se lopetti näennäisesti autojen jahtaamisen, mutta ei henkisesti luopunut niistä. Kun auto meni ohi, Abby saattoi kävellä hyvin mallikelpoisesti. Auton tullessa kohdalle kuulin kuitenkin, kuinka sen hampaat naksahtelivat yhteen.
Abby on opettanut minulle, että asioita ei voi jättää puolitiehen. Hampaiden naksuttelusta olisi ollut helppo tie siirtyä takaisin asioiden jahtaamiseen. Kun muistin pitää mustalla listalla myös kyttäämisen ja vaanimisen, hampaiden naksuttelusta puhumattakaan, alkoi koiran käytös vähitellen korjaantua.
Abby on muistuttanut itseäni myös siitä, miten tärkeää on kieltää koiraansa jo siinä vaiheessa, kun se vasta miettii tekevänsä jotakin kiellettyä. Silloin koirallakin on mahdollisuus vielä muuttaa toimintaansa, mikä tekee tilanteesta myös koiralle reilua. Asiat korjaantuvat yllättävän nopeasti, jos on itse määrätietoinen ja johdonmukainen.
Mitä koirien (ongelma)käyttäytymiseen tulee, niin olen vuosien varrella syytä etsiessä oppinut katsomaan yhä enemmän ja enemmän peiliin. Kun löytää itsensä peiliin katsomisen paikalta, on jo hämmästyttävän lähellä ongelman ratkaisua. Loputtoman ongelmavyyhdin alta voi kuoriutua juuri oikeilla eväillä varustettu koira, jonka käytöstä on kuitenkin määrätietoisesti ohjattava haluttuun suuntaan.