Koekauden aloitus

Tammikuun ajan olen pystynyt viimein keskittymään paremmin omien koirien kouluttamiseen. Pentueen täällä ollessa treenit jäivät ymmärrettävästi minimiin normaalia liikuntaa toki unohtamatta. Pidemmät tauot eivät ole Abbyn kanssa hyvä juttu, koska sillä on usein tauon jälkeen liikaa vauhtia liikkeessä kuin liikkeessä. Abbyn kanssa liiallinen vauhti tarkoittaa sitä, että se ei enää ajattele asioita kovin syvällisesti.

Treenit ovat Abbyn kanssa sujuneet kuitenkin kokonaisuutena hyvin, joten uskaltauduin ilmoittamaan sen tälle päivälle tokokokeeseen. Abby sai VOI3 tuloksen 206 pisteellä sen nollatessa peräti kaksi liikettä. Sekä ohjatussa noudossa että tunnistusnoudossa muutoin hyvä alku päättyi Abbylla täydelliseen blackoutiin kesken liikettä. Se teki hyviä suorituksia muissa liikkeissä, mutta emme vielä(kään) saaneet kokonaisuutta toimimaan toivotulla tavalla.

Vaikka Abby on tokokokeissa toisinaan vähän lentoon lähdössä, on se saanut tuomareilta valtavasti positiivista palautetta. Tänään tuomari antoi kokonaisarvosanaksi 10 ja kehui Abbyn innokasta ja intensiivistä työskentelytyyliä. Saatua palautetta vastaan harmittaa erityisen paljon se, että en ole osannut tehdä Abbyn kanssa oikeanlaisia treenejä. Se on kuitenkin koe kokeelta väläytellyt kapasiteettiaan kyseisessä lajissa. Abbyn kanssa on ylipäänsä mukavaa kilpailla, koska se tekee aina parhaansa ja käyttäytyy myös koepaikalla fiksusti.

Järjettömyyden määritelmä on tehdä samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa erilaista tulosta. Koska viime vuonna Abbyn kokeenomaiset treenit jäivät hyvistä aikeista huolimatta aivan minimiin, tulen tänä vuonna keskittymään sen kanssa erityisesti niihin. Kokeen päätteeksi päätin ilmoittaa sen parille tottelevaisuuskurssille, jotta saan tehtyä sille liikkeitä liikkeenohjaajan kanssa ja häiriön alla. Parin viikon päästä aloitammekin TOKO – kurssilla pätevässä opissa ja katsotaan mitä jatkoa sen jälkeen seuraa.


”The definition of insanity is doing the same thing over and over and expecting different results.”

– Albert Einstein”

Kuvassa Ignitia Ambition Janakkalassa lokakuussa 2018. Kuva: Niina Kivirasi

Toko- ja jälkikokeissa

Osallistuimme tänään Abbyn kanssa Janakkalassa Tokokokeeseen. Saimme VOI2 tuloksen 241 pisteellä ja sijan 2./5. Lähestymme siis askel askeleelta 1-tuloksen rajaa (256 pistettä)! Ruudussa jouduin käyttämään kaksi ylimääräistä käskyä, koska jouduin ohjaamaan Abbyn uudestaan ruutuun. L-liikkeessä se vaani (!) merkkejä ja seisoi istumisen. Tunnistusnoudossa Abby viime kilpailun tapaan aivan viime sekunneilla pudotti kapulan.

Abbyn suoritus oli virheistä huolimatta todella hyvä kokonaisuus. Abby sai kokonaisvaikutelman arvosanaksi 9 ja jälleen kehuja innokkuudestaan ja yhteistyöhaluisuudestaan. En malta odottaa, että pääsen Abbyn kanssa uudestaan  kokeeseen. Abby on suurin syy siihen, että olen innostunut uudestaan TOKO:sta. Kaikkia liikkeitä en ole osannut sille opettaa nimenomaan TOKO:n sääntöjä silmällä pitäen, mutta pikkuhiljaa yritämme parantaa heikoimpia osa-alueita. Todennnäköisesti seuraava kokeemme tulee olemaan vasta vuoden vaihteen jälkeen, koska tulevat kuukaudet menevät pentueprojektin parissa.

 

Zeldan kanssa pyörähdimme viime viikolla jälkikokeessa. Saimme viimeinkin onnistumisen jälkiosuudessa (167/170 pistettä) 3-luokassa, mutta valitettavasti koulutustunnusta ei kuitenkaan tullut. En olisi uskonut sen päivän koittavan, että kokeemme jää tottelevaisuusosuudesta kiinni. . Zelda kompastui hyppyesteellä ja kaatoi koko esteen. Eteenmenossa se vaati kolme käskyä maahanmenoon. Muita liikevirheitä ei kuitenkaan tullut ja oletin pisteiden silti riittävän koulutustunnukseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Zeldan kanssa tyydymme siis JK2-koulutustunnukseen, sillä en tule sen kanssa enää käymään kokeissa. Nyt on tarkoitus keskittyä Abbyn kanssa TOKO:ssa kilpailemiseen ja ottaa pitkän tauon jälkeen myös erikoisjäljen harjoittelu työn alle. En ole tänä vuonna pystynyt ollenkaan panostamaan Abbyn kanssa jäljen harjoittelemiseen, koska kaikki aika on mennyt Zeldan harjoitiksissa. Pentueprojektin jälkeen pystyn keskittymään paremmin Abbyn kanssa harjoitteluun ja toivottavasti kilpailemme ensi vuonna myös PK-puolella.

TOKOn piirimestaruuskokeissa

Osallistuimme Abbyn kanssa lauantaina toista kertaa TOKOn voittajaluokkaan. Edellinen kokeemme oli kesäkuussa Kaarinassa, missä saimme VOI3-tuloksen. Lauantain koe oli Etelä-Hämeen kennelpiirin piirimestaruuskoe, johon viimein monen vuoden jälkeen saimme Riihimäen seudun kennelkerholta joukkueen koottua.

Abbyn kanssa saimme VOI3-tuloksen ja luokkavoiton 212 pisteellä. RSKK:n joukkue sai joukkuepiirinmestaruuspronssia! Vaikka Abbyn pisteet olivat kutakuinkin samat kuin viimeeksi, niin mielestäni kokonaisuus oli parempi kuin edellisellä kerralla. Joukkoon mahtui muutama kalliimpi virhe eikä ruutuakaan tällä kertaa löytynyt. Matkaan tarttui taas paljon ideoita, mitä treenata jatkossa, ja samana iltana selasinkin jo Virkusta koekalenteria. 

Parhaat palat olivat tällä kertaa paikallamakuu, ohjattu nouto ja hyppynouto. Tunnistusnouto olisi ollut liki täydellinen, mutta aivan viime sekunneilla Abby harmillisesti pudotti tunnarikapulan. Kaukokäskyissä vaihtoi kerran asentoa ja jouduin antamaan kaksoiskäskyn.  Luoksetulon pysähdyksessä eteni liikaa ja L:ssä teki istumisen sijaan seisomisen. Seuraaminen oli Abbymaista eli siitä ei paljoa pisteitä tienattu. Kokonaisvaikutuksessa Abby sai taas paljon kiitosta innokkuudestaan ja yhteistyöhalukkuudestaan.

Treenit jatkuvat paljolti samalla kaavalla kuin ennenkin eli toistojen ja vaihtelevien, kisanomaisten harjoitusten avulla haetaan varmuutta ja hyvää rutiinia tekemiseen. Paikkamakuutreenejä tehdään edelleen hyvässä (lue: Heidin) seurassa, sillä muutamalla treenillä olimme saaneet jo paljon parannusta paikallamakaamiseen ryhmässä.

Abbyn kanssa kokeissa käyminen on mukavaa, vaikka suoritus ei menisikään putkeen. Minä todella pidän tuosta koirasta! Tänä päivänä on vaikea uskoa, että Abbyn kanssa päällimmäinen tunne liki 1,5 vuotiaaksi oli epätoivo. Tuntui, että olimme aivan eri aaltopituudella ja muistan epäilleeni, että pääsisimmekö ikinä kokeeseen asti. Kuitenkin kun tunteistaan välittämättä jatkoi koulutusta, teki toistoja ja palkkasi koiraa, niin asiat alkoivat ajan kuluessa loksahdella paikoilleen.

Mielestäni me teemme koirien koulutuksesta liian herkästi rakettitiedettä, kun todellisuudessa yksinkertainen on kaunista. Ärsyke-toiminto-palkkaus ajatuksella pääsee jo pitkälle, vaikka ei osaisi ulkoa viettiteorioita tai tuntisi jokaista kuppikuntaa tai koulutusmenetelmää . Koiralla pitää olla halu ja pyrkimys tehdä asioita, mitä siltä halutaan. Koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä, riittävää määrää toistoja ja oikeasta suorituksesta vahvistamista. Paljon puhutaan koirien ominaisuuksista, ja etenkin niiden puutteista, mutta harvemmin ohjaajien omasta toiminnasta. Monesti iloiset ja motivoituneet koirat löytyvät ohjaajilta, jotka itsekin ovat iloisia ja motivoituneita.

 

R.I.P Eture

A-pentueen isä Eture eli KNPV PH1 MR2 IPO2 FH2 FCI Sph Virkakoira Eture van het Itterdal lopetettiin toissapäivänä liki 13 vuoden iässä vanhuuden vaivojen vuoksi. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani enteilin, niin tämä kesä jäi Eturelle viimeiseksi. Ehdimme jo elätellä toiveita, että Eture olisi saanut viettää vielä yhdet syntymäpäivät. Eturen isä Ringo eli miltei 14-vuotiaaksi ja sen emä Flo on edelleen elossa ja liki 16-vuotias! Eturen kunto heikkeni kuitenkin yllättäen, ja sen kohdalla päädyttiin  eutanasiaan. 

Eture van het Itterdal

Eture oli käyttopuolelta vakuuttavasti titteloity koira, joka toimi eläkkeelle jäämiseensä asti myos Belgian armeijan virkakoirana. Eture tulee maineikkaasta van het Itterdal kennelista, jonka kasvattamat ja omistamat koirat loytyvat monen käyttopuolen hollanninpaimenkoiran takaa. Eture itse oli luonteeltaan supersosiaalinen koira, jolla oli paljon miellyttämisenhalua. Se oli erityisesti jälkikoirana vertaansa vailla. 

Eturen muisto elää sen lapsissa, lapsenlapsissa ja lapsenlapsenlapsissa. Sen linja saa toivottavasti jälleen jatkoa, kun Eturen tyttärentytär Vasti eli BH Ignitia Bravo Zulu  tullaan astuttamaan parin kuukauden kuluttua. Toivottavasti myös tulevissa sukupolvissa tullaan näkemään samoja piirteitä, mihin Eturessa aikanaan ihastuin: avoimuus, itsevarmuus ja erinomainen koulutettavuus. 

 

 

kuvassa Eture van het Itterdal vuonna 2014.

kuva: Satu P.

Pentusuunnitelmasta

Päivitin pentuja-sivulle lisätietoja Vasti x Axis – pentusuunnitelmasta. Suunnitelma löytyy myös nyt working-dog.eu – tietokannasta. Minulla on ollut aiemmin tapana avata pentusuunnitelman taustoja enemmän blogitekstin muodossa ja teen sen tälläkin kertaa. Muutoin tietoja kannattaa tarkastella etenkin sekä A-pentueen että B-pentueen sivuilta, koska nyt suunnitteilla oleva yhdistelmä on suoraa jatkoa niihin. Tarina toki alkoi Zeldasta, joka siis edelleen käy ja kukkuu ja voi hyvin.

Kun noin viisi vuotta sitten julkaisin suunnitelman ensimmäisestä pentueestani, syntyi melkoinen somemyrsky. Puhelimet pirisivät ympäri Suomea ja julkisia somepäivityksiä tehtiin kolmella eri kielellä. Harva otti yhteyttä suoraan minuun, mutta muutama ystäväni sai senkin edestä ryöpytystä osakseen. Ehkä viestin toivottiin päätyvän lopulta minulle, joka ilmiselvästi olin liian yksinkertainen tajuamaan, millaisen maailmanlopun kasvattamani pentue toisi tullessaan.

Näin jälkikäteen ymmärrän ottaneeni tuolloin asioita liian henkilökohtaisesti. Nyt kun aikaa on kulunut, olen saanut lisää perspektiiviä asioihin. Kasvattajien keskuudessa tuntuu olevan hyvinkin yleistä uusien kasvattajien teilaaminen. Se nyt vaan ei sovi, että joku alkaa kasvattamaan koiria. En usko, että ihmiset ovat niinkään huolissaan rodusta, vaan enemmän omasta asemastaan. Jokainen uusi kasvattaja on potentiaalinen uhka sille, että harrastavien kotien löytäminen omille kasvateille voi olla tulevaisuudessa haastavampaa. Kasvattajat harvoin jaksavat murehtia toisten pentuesuunnitelmista samalla intensiteetillä elleivät itse samanaikaisesti suunnittele pentuetta.

Tein aikoja sitten päätöksen, että keskityn blogissani vain omiin koiriini, kasvatteihini ja omaan kasvatustyöhöni. Jokainen kantaa vastuun omalla kennelnimellä tehdystä kasvatustyöstään. Joskus jaksoin vielä puolustella tekemisiäni,ja yrittää korjata virheellisiä tietoja ja käsityksiä. Enää en sitä kuitenkaan tee, koska kysymyksessä on loputon suo.  Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Loppuviimein on kuitenkin niin, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Nyt useiden vuosien jälkeen voin sanoa, että olen kokonaisuutena tyytyväinen sekä A- että B-pentueeseen. Enemmistö on sosiaalisia ja hyvän koulutettavuuden omaavia koiria, joilla on tarvittavat ominaisuudet harrastaa esimerkiksi eri PK-lajeja. Terveyteen liittyen asiat ovat myös olleet pääosin hyvällä tolalla. Tapakasvatuksen eteen on jokaisen koiran kanssa saanut tehdä töitä, sillä kyseessä on kuitenkin haastava rotu. Rajat on asetettava ja niistä täytyy pitää myös kiinni. Kokonaisuutena kasvattini ovat hyvin energisiä ja selvästi kaipaavat reippaasti liikuntaa ja tekemistä yhdessä omistajansa kanssa. Aktiivisuus ja toiminnanhalu ei kuitenkaan tule yllätyksenä, kun miettii yhdistelmien sukulinjoja.

Sekä A- että B-pentueessa käytin jalostukseen vanhempaa urosta ja molemmat ovat tätä kirjotettaessa edelleen hengissä. Täydellisiä koiria eikä linjoja ole, mutta uskon koiran elämän pituuden ja laadun olevan yksi tärkeimpiä terveyden mittareita. Eture täyttää muutaman kuukauden kuluttua 13-vuotta ja Billy täytti vuoden alussa 10-vuotta. Eture kastroitiin pari vuotta sitten eturauhasvaivojen vuoksi, mutta on sen jälkeen vielä porskuttanut papparaismaisella tyylillään. Eturelle tämä kesä luultavasti on kuitenkin viimeinen, sillä vanhan herran askel alkaa jo painaa.

Aiemmin käyttämäni urokset ovat olleet taustaltaan KNPV -linjaisia eli A- ja B- pentueiden taustalta löytyy FCI-rekisteriin rotuunotettuja koiria. Halusin käyttää jalostukseen KNPV-taustaisia koiria ylläpitääkseni rodun käyttöominaisuuksia ja toisaalta laajentaakseni hieman rodun ahdasta geenipoolia. Näin on tämänkin urosvalinnan kohdalla eli myös Axiksen taustalta löytyy FCI-rekisteriin rotuunotettuja koiria. Tuleva pentue rekisteröidään luonnollisesti Suomen Kennelliiton ER – rekisteriin.

Minulle oli pitkään toinenkin urosvaihtoehto, mutta päädyin kuitenkin kysymään mahdollisuutta käyttää Axista Vastille. Toiseen uroskandidaattiin palataan toivottavasti vielä tulevaisuudessa. Olen tavannut Axiksen parikin kertaa jo ennen luovutusta ja ihastuin siihen jo pentulaatikossa. Olen tavannut siitä lähtien Axista ja sen sisaruksia aina silloin tällöin yhteisten treenien merkeissä. Axiksen isän olen myös tavannut useamman kerran. Olen aina pitänyt Axiksen isästä ja siksi onkin mahtavaa saada käyttää sen poikaa jalostukseen.

Axiksen taustalla on hieman matalatemperamenttisia koiria, joiden uskon soveltuvan yhteen erittäin vilkkaan hulivili-Vastin ja sen sukulinjan kanssa. Uskon yhdistelmän jokatapauksessa tuottavan energisiä ja toiminnanhaluisia koiria. Toisin sanoen: aktiivisia koiria aktiivisille ihmisille. Uskon yhdistelmän soveltuvan parhaiten ihmisille, joita kiinnostaa koiransa kanssa harrastaminen ja koiran kouluttaminen jotain koiraurheilulajia silmälläpitäen.

Etsin tulevasta pentueesta sijoituskotia 1-2 narttupennulle. Sijoituskoirien kohdalla toivon, että  tuleva koti olisi kiinnostunut BH -kokeen suorittamisesta koiransa kanssa oli tuleva lajivalinta sitten mikä hyvänsä. Kriteeri ei ole kuitenkaan ehdoton. Sijoituskoiralla voi tehdä vaikka agilityä, kunhan koiralle tarjotaan tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä ja ylipäänsä sitoudutaan vastuulliseen koiranpitoon.

Hollaninpaimenkoirilla tuskin koskaan voi korostaa liikaa tapakasvatuksen merkitystä. Sujuvaan arkeen ja koiran sosiaalistamiseen kannattaa ehdottomasti panostaa. Hollanninpaimenkoirat ovat etenkin parin ensimmäisen vuoden aikana melko työläitä ja ei olekaan yllätys, että rodussa kodinvaihtajat ovat usein 9 kk – 1,5 vuoden ikäisiä. Holskut vaativat omistajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta.

Holskut eivät jätä ketään kylmäksi. Niihin joko ihastuu tai vihastuu. Kuulen usein ihmisen sanovan yhden hollanninpaimenkoiran jälkeen, etteivät ikinä ota toista. Sitten on minä ja moni muu rotuun hurahtanut, mille värillä ei ole väliä, kunhan on raidat.

Kerran holsku, aina holsku.

Välillä tokoakin

Viime aikoina treenit ovat keskittyneet PK-lajeihin, mutta tehdään me välillä tokoakin. Tänään osallistuimme pitkästä aikaa myös tokokokeeseen. Abbyn viimeisestä tokokokeesta oli päässyt vierähtämään jo melkein vuosi. Sen kanssa ei ollut alunperin tarkoitus tehdä tokoa, joten liikkeitä on harjoiteltu luokka kerrallaan. Olen tälle vuodelle asettanut tavoitteeksemme, että saisimme 1-tuloksen voittajaluokasta. Koulutustunnuksia sen kanssa ei ole tähän mennessä tehty eikä sitä ole tarkoitus tässäkään luokassa tehdä.

Abbyn kanssa voittajaluokassa pisteet riittivät tällä kertaa VOI3-tulokseen. Tunnari meni valitettavasti nollaksi, kun Abby lähti tunnistusnoutokapuloiden sijasta juoksemaan jonnekin huitsin nevadaan. Pistemenetyksiä toivat muuten enimmäkseen seuraamisosiot (edistää, painaa), luovutus- ja perusasennot (kaikki järjestään vinot) ja kaukokäskyt, joissa Abby ennakoi todella paljon. Mukavia onnistumisia koettiin sen sijaan esimerkiksi ohjatussa noudossa, ruudussa, hyppynoudossa ja luoksetulossa.

Seuraavana projektina meillä onkin hioa tarkkuutta vaadittavalle tasolle, sillä kokonaisuus tuntuu muuten melko toimivalta. Asennetta ja innokkuutta Abbyllä piisaa, mutta tällä hetkellä tarkkuus kärsii liikaa. Täytyy myös pohtia, jos opettaisin sen tulemaan sekä luoksetulossa että noutoliikkeissä tulemaan suoraan sivulle. Seuraamisliike täytyy myös ottaa tarkemman syynin alle, koska sen tyyli soveltuu tällä hetkellä paremmin PK-lajeihin kuin TOKO:on.

Abby on mukava koira kouluttaa. Sen kanssa treenaamisesta tulee väkisinkin hyvälle tuulelle, sillä se on erittäin työskentelyintoinen koira. Abbyn haasteet kouluttaessa liittyyvät siihen, että se herkästi ennakoi asioita ja myös lukitsee kohteita. Muutoin sen tekemissä virheissä on miltei aina peiliin katsomisen paikka. Sillä on valtavasti miellyttämisenhalua, mikä tekee sen herkäksi epäreilulle tai epäjohdonmukaiselle kohtelulle.

Seuraavat kuukaudet on tarkoitus jatkaa TOKO treenien merkeissä ja alkaa myös panostamaan uudelleen erikoisjäljen harjoitteluun. Seuraavat tokokokeet on suunnitteilla vasta elokuulle, sillä Abbylle on odotettavissa juoksu kesä-heinäkuun vaihteeseen. Itselläni on seuraavat kolme viikkoa kesälomaa, joten on paremmin aikaa keskittyä koirien koulutukseen. Tämän päiväisen perusteella on kuitenkin hyvä mieli käydä ”vikalistan” kimppuun 🙂

Vastapainoa arjen kiireisiin

Aloitin blogikirjoituksen kirjoittamisen jo miltei kuukausi sitten, mutta tekstin loppuunsaattaminen oli vaikeaa. Olisi niin monta asiaa mistä kirjoittaa ja silti asioita on vaikea saada blogitekstin muotoon. Paljon on tapahtunut ja tapahtumassa, ja nimenomaan positiivisia asioita. Suurin osa asioista ei liity suoranaisesti koiriin, vaan yleisesti asumiseen, työhön ja vapaa-aikaan. Paluuta juurille ja pieniä askeleita kohti uskallusta toteuttaa omia haaveita.

Ensimmäisenä ajatuksena mieleen tulee kuitenkin jatkuva kiire. Opintojen ja työssäkäynnin yhteensovittaminen osoittautui haasteellisesti, mutta suunnitellut opinnot ovat onneksi suurelta osin edenneet aikataulun mukaisesti. Syksylle asti aikataulu tulee olemaan opinnoissa vielä tiukka, mutta sen jälkeen työsarka onneksi kevenee.

Koirien kanssa harrastaminen on ollut mukavaa vastapainoa arjen kiireisiin. Zeldan (JK2 BH It Is Amazing) kanssa olemme muistelleet PK-tottelevaisuuden 3-luokan liikkeitä ja silloin tällöin harjoitelleet esineruutua. Abbyn (BH Ignitia Ambition) kanssa TOKO:n voittajaluokan liikkeet alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Kevään mittaan saan toivottavasti myös molemmille kokeenomaisia harjoituksia, jotta pääsemme heti kesän alussa kokeisiin.

Muutaman viikon ajan jatkuneet paukkupakkaset haittasivat harrastamista ja koirien kanssa lenkitkin jäivät minimiin. Meidän koirat kestävät parikin viikkoa vähemmällä liikunnalla ja aktivoimisella, mutta niiden kanssa ei arki kuitenkaan pidemmän päälle arki suju pelkällä peruslenkityksellä. Riittävän liikunnan tarjoaminen ei ratkaise kaikkia käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, mutta on perusedellytys  muiden ongelmien ratkaisuun.

Ignitia Blackjack ja Prima de la Plate Fosse 2018. Kuva: Hanna R.

Lyhytkarvainen hollannipaimenkoira on aktiivinen koira, joka tarvitsee tarpeeksi liikuntaa, mutta ennen kaikkea yhteistä tekemistä omistajansa kanssa. Pelkästään lenkkikaveria haluavalle on varmasti helpompiakin rotuja saatavilla. Hollanninpaimenkoirissakin on kolme karvamuunnosta, joista lyhytkarvainen on energisin ja temperamenttisin. Mielestäni lyhytkarvainen muunnos soveltuu parhaiten ihmiselle, joka nauttii koiran kouluttamisesta, ja sen kanssa harrastamisesta. Ihmiselle, joka ei etsi valmiita ja helppoja ratkaisuja, vaan joka on valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa.

Helmikuun alussa tein muutaman päivän reissun ulkomaille. Oli mukava tavata vanhoja ystäviä, tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä myös koiria niin treenikentällä kuin arkielämän keskellä. Parasta antia ovat kuitenkin joka kerta tuntikausia kestäneet keskustelut, jotka venyvät yöhän asti. Tulevaisuuden pentuesuunnitelmaan ja kasvattamiseen liittyvät ajatukset saivat vahvistusta reissun aikana. Joitakin käytännön asioita pitää vielä selvitellä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä ympyrä sulkeutuu ja palaan sukulinjoihiin, joita mietin jo ennen A-pentueen syntymää.

Kokonaisuutena päällimmäisin tunne on kiitollisuus; ei kaikesta, vaan kaikessa. Oli ihana lukea Facebookista kasvatinomistajien holskuaiheiset syntymäpäivätoimitukset. Vaikka elämä ei itse kullakin ole aina helpoimmasta päästä, niin ihanaa kun jaksatte silti piristää muita. Kiitos <3

 

Rico & Roisi

Rico (BH Ignitia Aftershock) ja Roisi (BH Ignitia Bullet) on kaksikko, mistä on vaikea olla pitämättä. Molemmat ovat avoimia, tasapainoisia ja rennolla elämänasenteella varustettuja koiria. Mukavia putkiaivoja, joilla toimivat työskentelyssä kantavina voimina saalisvietti ja taistelutahto. Makuasioista ei voi kiistellä, mutta nämä edustavat itselle sitä koiratyyppiä, mitä toivon jatkossakin näkeväni kasvatustyössäni. Koirien ei tarvitse olla liian vakavia, ollakseen hyviä käyttökoiria.

Rico kuului sisarensa Lystin (Ignitia Attitude) kanssa A-pentueen terroristeihin. Ne heräsivät ensimmäisenä ja sammuivat viimeisenä. Missä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, siellä oli tämä kaksikko aina paikalla. Ricolle ei ollut olemassa esteitä, oli vain hidasteita. Rico lähti omistajalleen ensimmäiseksi harrastuskoiraksi, koska se oli vilkkaudestaan huolimatta veljiään taipuisampi yksilö. Ricon tarina on hyvä esimerkki siitä, että hollannipaimenkoirankin voi ottaa ensimmäiseksi harrastuskoiraksi, kun ohjaaja on maalaisjärkinen, panostaa tapakasvatukseen ja tarjoaa koiralleen tarpeeksi aktiviteetteja.

Myös Roisi kuului pentueensa terroristeihin. Roisi oli B-pentuessa pentu, jonka olisin jättänyt itselleni. En tarkoita kuitenkaan, että Roisi olisi muita parempi koira, vaan ennenkaikkea omaan käteen sopiva yksilö. Roisissa parasta on ”elämä on laiffii” – asenne. Sitä on liki mahdoton saada pois tolaltaan. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa, mikä Roisin kohdalla tarkoittaa sen olevan itsepintainen ja hellittämätön, jopa jääräpäinen monessa asiassa. Roisi oli minulla kotona pentueen luovutusiän jälkeen vielä pari viikkoa, vaikka sille olisi ollut useampi kotiehdokas. Halusin varmistaa sen menevän paikkaan missä toisaalta osattaisiin arvostaa sen kyvykkyyttä harrastuskoirana, mutta toisaalta myös ohjata hivenen suurella egolla varustettua yksilöä oikeaan suuntaan.

BH Ignitia Bullet (vas) ja BH Ignitia Aftershock (oik)

 

On hyvä muistaa, että hollanninpaimenkoirissa ero nartun ja uroksen välillä on suurempi kuin monessa muussa rodussa. Nartut saattavat olla hyvinkin ”akkamaisia”, minkä takia laumakokoonpano on hyvä miettiä huolellisesti etukäteen. Osa on parempia laumakoiria, osa ei.  Lähtökohtaisesti en suosittele narttuja isojen narttulaumojen jatkeeksi, vaikka minun kasvateista osa on elänyt muiden  narttujen kanssa. Koiran elinikä voi helpostikin olla 10 vuotta tai ylikin, vaikka KoiraNet:in tilastojen valossa holskujen elinikä usein jää paljon sen alle. Jokatapauksessa uskon, että arjen sujuvuutta voidaan parantaa ja ongelmia ennaltaehkäistä, kun mietitään jo pennun hankinta vaiheessa millainen yksilö sopii osaksi jo olemassaolevaa laumaa.

Hyvää uutta vuotta 2018!

Vuosi lähenee loppuaan ja aika tuntuu taas rientäneen nopeasti. B-pentue täytti 2 vuotta lokakuussa ja A-pentue 4 vuotta marraskuussa. Tätä kirjoittaessa saan olla kiitollinen siitä, missä kodeissa kasvattamani koirat ovat. Koirista pidetään hyvää huolta ja ollaan valmiita näkemään vaivaa niiden kouluttamisen eteen. Hollanninpaimenkoira ei ole helpoimmasta päästä oleva rotu. Ne sopivat parhaiten aktiivisille ja huumorintajuisille ihmisille, jotka ymmärtävät tapakasvatuksen merkityksen. Etenkin ensimmäisen kahden vuoden ajan on oltava valmis näkemään huomattavasti vaivaa ja uskomaan siihen, että tehty työ kantaa aikanaan hedelmää.

BH Ignitia Aftershock toukokuussa 2016. Kuva: Satu Pohjolainen

Kasvateistani meillä asuu A-pentueesta  BH Ignitia Ambition eli Abby. Abbyn kanssa kilpailimme vuoden aikana pari kertaa avoimessa luokassa TOKO:ssa ja saimme kesäkuussa 1-tuloksen myötä kilpailuoikeuden voittajaluokkaan. Siitä lähtien olemmekin harjoitelleet voittajaluokan liikkeitä ja toivon että pääsemme ennen kevättä jo kilpailemaan. Abbyn ensimmäinen erikoisjälkikoe syyskuussa päättyi ensimmäisen kulmaan. Vaikka koimmekin hieman yllättävän ongelman olen silti onnellinen että uskaltauduimme kilpailemaan. Jatkossa saamme toivottavasti tässäkin lajissa onnistumisia ja jossain vaiheessa FH1 -koulutustunnuksen.

BH Ignitia Ambition joulukuussa 2016. Kuva: Satu Vallenius.

Marraskuussa juhlittiin myös vääränvärisen syntymäpäivää. Lysti – malinois eli Prima de la Plate Fosse täytti vuoden marraskuussa. Lystin kehitystä on ollut mukava seurata. Temperamenttinen, mutta avoimen ja tasapainoisen luonteen omaava koira. Vaikka hollanninpaimenkoira on itselle ”the” rotu, niin huomaan aika ajoin Lystin myötä herääväni ajatukseen, että tälläisen voisin kotiini ottaa.

Alla olevassa videossa on tuotu humoristisella tavalla esiin hyviä pointteja belgianpaimenkoirasta. Uskon monien ajatusten soveltuvan kuitenkin myös hollanninpaimenkoiriin.

”When they are good they are very, very good. And when they are bad, they are horrid. Malinois’  are easy to train and easy to screw up”

Näihin sanoihin ja tunnelmiin: Hyvää uutta vuotta 2018!