Toko- ja jälkikokeissa

Osallistuimme tänään Abbyn kanssa Janakkalassa Tokokokeeseen. Saimme VOI2 tuloksen 241 pisteellä ja sijan 2./5. Lähestymme siis askel askeleelta 1-tuloksen rajaa (256 pistettä)! Ruudussa jouduin käyttämään kaksi ylimääräistä käskyä, koska jouduin ohjaamaan Abbyn uudestaan ruutuun. L-liikkeessä se vaani (!) merkkejä ja seisoi istumisen. Tunnistusnoudossa Abby viime kilpailun tapaan aivan viime sekunneilla pudotti kapulan.

Abbyn suoritus oli virheistä huolimatta todella hyvä kokonaisuus. Abby sai kokonaisvaikutelman arvosanaksi 9 ja jälleen kehuja innokkuudestaan ja yhteistyöhaluisuudestaan. En malta odottaa, että pääsen Abbyn kanssa uudestaan  kokeeseen. Abby on suurin syy siihen, että olen innostunut uudestaan TOKO:sta. Kaikkia liikkeitä en ole osannut sille opettaa nimenomaan TOKO:n sääntöjä silmällä pitäen, mutta pikkuhiljaa yritämme parantaa heikoimpia osa-alueita. Todennnäköisesti seuraava kokeemme tulee olemaan vasta vuoden vaihteen jälkeen, koska tulevat kuukaudet menevät pentueprojektin parissa.

 

Zeldan kanssa pyörähdimme viime viikolla jälkikokeessa. Saimme viimeinkin onnistumisen jälkiosuudessa (167/170 pistettä) 3-luokassa, mutta valitettavasti koulutustunnusta ei kuitenkaan tullut. En olisi uskonut sen päivän koittavan, että kokeemme jää tottelevaisuusosuudesta kiinni. . Zelda kompastui hyppyesteellä ja kaatoi koko esteen. Eteenmenossa se vaati kolme käskyä maahanmenoon. Muita liikevirheitä ei kuitenkaan tullut ja oletin pisteiden silti riittävän koulutustunnukseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Zeldan kanssa tyydymme siis JK2-koulutustunnukseen, sillä en tule sen kanssa enää käymään kokeissa. Nyt on tarkoitus keskittyä Abbyn kanssa TOKO:ssa kilpailemiseen ja ottaa pitkän tauon jälkeen myös erikoisjäljen harjoittelu työn alle. En ole tänä vuonna pystynyt ollenkaan panostamaan Abbyn kanssa jäljen harjoittelemiseen, koska kaikki aika on mennyt Zeldan harjoitiksissa. Pentueprojektin jälkeen pystyn keskittymään paremmin Abbyn kanssa harjoitteluun ja toivottavasti kilpailemme ensi vuonna myös PK-puolella.

TOKOn piirimestaruuskokeissa

Osallistuimme Abbyn kanssa lauantaina toista kertaa TOKOn voittajaluokkaan. Edellinen kokeemme oli kesäkuussa Kaarinassa, missä saimme VOI3-tuloksen. Lauantain koe oli Etelä-Hämeen kennelpiirin piirimestaruuskoe, johon viimein monen vuoden jälkeen saimme Riihimäen seudun kennelkerholta joukkueen koottua.

Abbyn kanssa saimme VOI3-tuloksen ja luokkavoiton 212 pisteellä. RSKK:n joukkue sai joukkuepiirinmestaruuspronssia! Vaikka Abbyn pisteet olivat kutakuinkin samat kuin viimeeksi, niin mielestäni kokonaisuus oli parempi kuin edellisellä kerralla. Joukkoon mahtui muutama kalliimpi virhe eikä ruutuakaan tällä kertaa löytynyt. Matkaan tarttui taas paljon ideoita, mitä treenata jatkossa, ja samana iltana selasinkin jo Virkusta koekalenteria. 

Parhaat palat olivat tällä kertaa paikallamakuu, ohjattu nouto ja hyppynouto. Tunnistusnouto olisi ollut liki täydellinen, mutta aivan viime sekunneilla Abby harmillisesti pudotti tunnarikapulan. Kaukokäskyissä vaihtoi kerran asentoa ja jouduin antamaan kaksoiskäskyn.  Luoksetulon pysähdyksessä eteni liikaa ja L:ssä teki istumisen sijaan seisomisen. Seuraaminen oli Abbymaista eli siitä ei paljoa pisteitä tienattu. Kokonaisvaikutuksessa Abby sai taas paljon kiitosta innokkuudestaan ja yhteistyöhalukkuudestaan.

Treenit jatkuvat paljolti samalla kaavalla kuin ennenkin eli toistojen ja vaihtelevien, kisanomaisten harjoitusten avulla haetaan varmuutta ja hyvää rutiinia tekemiseen. Paikkamakuutreenejä tehdään edelleen hyvässä (lue: Heidin) seurassa, sillä muutamalla treenillä olimme saaneet jo paljon parannusta paikallamakaamiseen ryhmässä.

Abbyn kanssa kokeissa käyminen on mukavaa, vaikka suoritus ei menisikään putkeen. Minä todella pidän tuosta koirasta! Tänä päivänä on vaikea uskoa, että Abbyn kanssa päällimmäinen tunne liki 1,5 vuotiaaksi oli epätoivo. Tuntui, että olimme aivan eri aaltopituudella ja muistan epäilleeni, että pääsisimmekö ikinä kokeeseen asti. Kuitenkin kun tunteistaan välittämättä jatkoi koulutusta, teki toistoja ja palkkasi koiraa, niin asiat alkoivat ajan kuluessa loksahdella paikoilleen.

Mielestäni me teemme koirien koulutuksesta liian herkästi rakettitiedettä, kun todellisuudessa yksinkertainen on kaunista. Ärsyke-toiminto-palkkaus ajatuksella pääsee jo pitkälle, vaikka ei osaisi ulkoa viettiteorioita tai tuntisi jokaista kuppikuntaa tai koulutusmenetelmää . Koiralla pitää olla halu ja pyrkimys tehdä asioita, mitä siltä halutaan. Koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä, riittävää määrää toistoja ja oikeasta suorituksesta vahvistamista. Paljon puhutaan koirien ominaisuuksista, ja etenkin niiden puutteista, mutta harvemmin ohjaajien omasta toiminnasta. Monesti iloiset ja motivoituneet koirat löytyvät ohjaajilta, jotka itsekin ovat iloisia ja motivoituneita.

 

Välillä tokoakin

Viime aikoina treenit ovat keskittyneet PK-lajeihin, mutta tehdään me välillä tokoakin. Tänään osallistuimme pitkästä aikaa myös tokokokeeseen. Abbyn viimeisestä tokokokeesta oli päässyt vierähtämään jo melkein vuosi. Sen kanssa ei ollut alunperin tarkoitus tehdä tokoa, joten liikkeitä on harjoiteltu luokka kerrallaan. Olen tälle vuodelle asettanut tavoitteeksemme, että saisimme 1-tuloksen voittajaluokasta. Koulutustunnuksia sen kanssa ei ole tähän mennessä tehty eikä sitä ole tarkoitus tässäkään luokassa tehdä.

Abbyn kanssa voittajaluokassa pisteet riittivät tällä kertaa VOI3-tulokseen. Tunnari meni valitettavasti nollaksi, kun Abby lähti tunnistusnoutokapuloiden sijasta juoksemaan jonnekin huitsin nevadaan. Pistemenetyksiä toivat muuten enimmäkseen seuraamisosiot (edistää, painaa), luovutus- ja perusasennot (kaikki järjestään vinot) ja kaukokäskyt, joissa Abby ennakoi todella paljon. Mukavia onnistumisia koettiin sen sijaan esimerkiksi ohjatussa noudossa, ruudussa, hyppynoudossa ja luoksetulossa.

Seuraavana projektina meillä onkin hioa tarkkuutta vaadittavalle tasolle, sillä kokonaisuus tuntuu muuten melko toimivalta. Asennetta ja innokkuutta Abbyllä piisaa, mutta tällä hetkellä tarkkuus kärsii liikaa. Täytyy myös pohtia, jos opettaisin sen tulemaan sekä luoksetulossa että noutoliikkeissä tulemaan suoraan sivulle. Seuraamisliike täytyy myös ottaa tarkemman syynin alle, koska sen tyyli soveltuu tällä hetkellä paremmin PK-lajeihin kuin TOKO:on.

Abby on mukava koira kouluttaa. Sen kanssa treenaamisesta tulee väkisinkin hyvälle tuulelle, sillä se on erittäin työskentelyintoinen koira. Abbyn haasteet kouluttaessa liittyyvät siihen, että se herkästi ennakoi asioita ja myös lukitsee kohteita. Muutoin sen tekemissä virheissä on miltei aina peiliin katsomisen paikka. Sillä on valtavasti miellyttämisenhalua, mikä tekee sen herkäksi epäreilulle tai epäjohdonmukaiselle kohtelulle.

Seuraavat kuukaudet on tarkoitus jatkaa TOKO treenien merkeissä ja alkaa myös panostamaan uudelleen erikoisjäljen harjoitteluun. Seuraavat tokokokeet on suunnitteilla vasta elokuulle, sillä Abbylle on odotettavissa juoksu kesä-heinäkuun vaihteeseen. Itselläni on seuraavat kolme viikkoa kesälomaa, joten on paremmin aikaa keskittyä koirien koulutukseen. Tämän päiväisen perusteella on kuitenkin hyvä mieli käydä ”vikalistan” kimppuun 🙂

Vastapainoa arjen kiireisiin

Aloitin blogikirjoituksen kirjoittamisen jo miltei kuukausi sitten, mutta tekstin loppuunsaattaminen oli vaikeaa. Olisi niin monta asiaa mistä kirjoittaa ja silti asioita on vaikea saada blogitekstin muotoon. Paljon on tapahtunut ja tapahtumassa, ja nimenomaan positiivisia asioita. Suurin osa asioista ei liity suoranaisesti koiriin, vaan yleisesti asumiseen, työhön ja vapaa-aikaan. Paluuta juurille ja pieniä askeleita kohti uskallusta toteuttaa omia haaveita.

Ensimmäisenä ajatuksena mieleen tulee kuitenkin jatkuva kiire. Opintojen ja työssäkäynnin yhteensovittaminen osoittautui haasteellisesti, mutta suunnitellut opinnot ovat onneksi suurelta osin edenneet aikataulun mukaisesti. Syksylle asti aikataulu tulee olemaan opinnoissa vielä tiukka, mutta sen jälkeen työsarka onneksi kevenee.

Koirien kanssa harrastaminen on ollut mukavaa vastapainoa arjen kiireisiin. Zeldan (JK2 BH It Is Amazing) kanssa olemme muistelleet PK-tottelevaisuuden 3-luokan liikkeitä ja silloin tällöin harjoitelleet esineruutua. Abbyn (BH Ignitia Ambition) kanssa TOKO:n voittajaluokan liikkeet alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Kevään mittaan saan toivottavasti myös molemmille kokeenomaisia harjoituksia, jotta pääsemme heti kesän alussa kokeisiin.

Muutaman viikon ajan jatkuneet paukkupakkaset haittasivat harrastamista ja koirien kanssa lenkitkin jäivät minimiin. Meidän koirat kestävät parikin viikkoa vähemmällä liikunnalla ja aktivoimisella, mutta niiden kanssa ei arki kuitenkaan pidemmän päälle arki suju pelkällä peruslenkityksellä. Riittävän liikunnan tarjoaminen ei ratkaise kaikkia käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, mutta on perusedellytys  muiden ongelmien ratkaisuun.

Ignitia Blackjack ja Prima de la Plate Fosse 2018. Kuva: Hanna R.

Lyhytkarvainen hollannipaimenkoira on aktiivinen koira, joka tarvitsee tarpeeksi liikuntaa, mutta ennen kaikkea yhteistä tekemistä omistajansa kanssa. Pelkästään lenkkikaveria haluavalle on varmasti helpompiakin rotuja saatavilla. Hollanninpaimenkoirissakin on kolme karvamuunnosta, joista lyhytkarvainen on energisin ja temperamenttisin. Mielestäni lyhytkarvainen muunnos soveltuu parhaiten ihmiselle, joka nauttii koiran kouluttamisesta, ja sen kanssa harrastamisesta. Ihmiselle, joka ei etsi valmiita ja helppoja ratkaisuja, vaan joka on valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa.

Helmikuun alussa tein muutaman päivän reissun ulkomaille. Oli mukava tavata vanhoja ystäviä, tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä myös koiria niin treenikentällä kuin arkielämän keskellä. Parasta antia ovat kuitenkin joka kerta tuntikausia kestäneet keskustelut, jotka venyvät yöhän asti. Tulevaisuuden pentuesuunnitelmaan ja kasvattamiseen liittyvät ajatukset saivat vahvistusta reissun aikana. Joitakin käytännön asioita pitää vielä selvitellä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä ympyrä sulkeutuu ja palaan sukulinjoihiin, joita mietin jo ennen A-pentueen syntymää.

Kokonaisuutena päällimmäisin tunne on kiitollisuus; ei kaikesta, vaan kaikessa. Oli ihana lukea Facebookista kasvatinomistajien holskuaiheiset syntymäpäivätoimitukset. Vaikka elämä ei itse kullakin ole aina helpoimmasta päästä, niin ihanaa kun jaksatte silti piristää muita. Kiitos <3

 

Hyvää uutta vuotta 2018!

Vuosi lähenee loppuaan ja aika tuntuu taas rientäneen nopeasti. B-pentue täytti 2 vuotta lokakuussa ja A-pentue 4 vuotta marraskuussa. Tätä kirjoittaessa saan olla kiitollinen siitä, missä kodeissa kasvattamani koirat ovat. Koirista pidetään hyvää huolta ja ollaan valmiita näkemään vaivaa niiden kouluttamisen eteen. Hollanninpaimenkoira ei ole helpoimmasta päästä oleva rotu. Ne sopivat parhaiten aktiivisille ja huumorintajuisille ihmisille, jotka ymmärtävät tapakasvatuksen merkityksen. Etenkin ensimmäisen kahden vuoden ajan on oltava valmis näkemään huomattavasti vaivaa ja uskomaan siihen, että tehty työ kantaa aikanaan hedelmää.

BH Ignitia Aftershock toukokuussa 2016. Kuva: Satu Pohjolainen

Kasvateistani meillä asuu A-pentueesta  BH Ignitia Ambition eli Abby. Abbyn kanssa kilpailimme vuoden aikana pari kertaa avoimessa luokassa TOKO:ssa ja saimme kesäkuussa 1-tuloksen myötä kilpailuoikeuden voittajaluokkaan. Siitä lähtien olemmekin harjoitelleet voittajaluokan liikkeitä ja toivon että pääsemme ennen kevättä jo kilpailemaan. Abbyn ensimmäinen erikoisjälkikoe syyskuussa päättyi ensimmäisen kulmaan. Vaikka koimmekin hieman yllättävän ongelman olen silti onnellinen että uskaltauduimme kilpailemaan. Jatkossa saamme toivottavasti tässäkin lajissa onnistumisia ja jossain vaiheessa FH1 -koulutustunnuksen.

BH Ignitia Ambition joulukuussa 2016. Kuva: Satu Vallenius.

Marraskuussa juhlittiin myös vääränvärisen syntymäpäivää. Lysti – malinois eli Prima de la Plate Fosse täytti vuoden marraskuussa. Lystin kehitystä on ollut mukava seurata. Temperamenttinen, mutta avoimen ja tasapainoisen luonteen omaava koira. Vaikka hollanninpaimenkoira on itselle ”the” rotu, niin huomaan aika ajoin Lystin myötä herääväni ajatukseen, että tälläisen voisin kotiini ottaa.

Alla olevassa videossa on tuotu humoristisella tavalla esiin hyviä pointteja belgianpaimenkoirasta. Uskon monien ajatusten soveltuvan kuitenkin myös hollanninpaimenkoiriin.

”When they are good they are very, very good. And when they are bad, they are horrid. Malinois’  are easy to train and easy to screw up”

Näihin sanoihin ja tunnelmiin: Hyvää uutta vuotta 2018!