Kategoria: B-pentue

Pennut maailmalle

  By , , ,

Lapsen suusta kuuluu totuus:
” Lennistä tulee hyvä metsästyskoira, koska se puree koko ajan kaikkea” -Alex, 10 vuotta. –

Ignitia Checkmate eli Lenni puree koko ajan ja kaikkea. Tässä pentueessa on kaksi terroristia ja Lenni on toinen niistä. Jos Lenni tahtoo jotakin, se kertoo sen koko maailmalle. Aamuisin emme tarvitse herätyskelloa, koska meillä on Lenni. Vaikka Lenni on rasittava ja äänekäs pikkupiraija, niin siitä huolimatta sillä on jo monta fania. Se on aktiivinen, leikkisä ja kontaktinhakuinen pentu, josta toivottavasti tulee isona palveluskoira. 

Ignitia Chopper eli Romi on sisaruksiaan hieman rauhallisempi tapaus – jos nyt holskua voi rauhalliseksi sanoa! Romi ei turhia hötkyile, vaan on enemmän sellainen ”jaahas, katsotaan” – tyyppi. Romi on paikassa kuin paikassa kotonaan, koska elämä on. Huolettomasta asenteestaan huolimatta se kuitenkin on määrätietoinen ja vahvatahtoinen pentu, joka ei jää muiden jalkoihin. Romin kanssa on tarkoitus aloittaa pelastuskoiraharrastus. 

Ignitia Check Six eli Leila on toinen pentueen terroristeista. Tässä tytössä riittää asennetta! Leila on veljensä Lennin tapaan aina siellä missä tapahtuu, ja useimmiten tämä vauhdikas kaksikko pitää huolta, ettei kenenkään aika käy tylsäksi. Leila osaa olla kuin ihmisen mieli, mutta myös tulta ja tappuraa, kun sille päälle sattuu. Leilasta on tarkoitus tulla isona agilitykoira.

Ignitia Copy That eli Ria olisi jäänyt kotiin, jos olisi syntynyt yksikin narttu 
enemmän. Muut tekevät mitä pystyvät, mutta Ria tekee, mitä hän haluaa. Rian olemus syleilee koko maailmaa, mutta iloisen ja huolettoman kuoren alla pilee kuitenkin ripaus itsenäisyyttä ja itsepintaisuutta. Riasta tulee toivottavasti paitsi palveluskoira myös jalostuskoira tulevaisuudessa.

Pennut kävivät maanantaina eläinlääkärin tarkastuksessa, jonka yhteydessä ne tunnistusmerkittiin ja niistä otettiin DNA-näytteet. Tiistaina kävimme Hannan kanssa viemässä pennut metsäretkelle, kun säät viimein suosivat pidempää ulkoilua. Keskiviikkona vierailimme Hyvinkäällä pentujen isän Axiksen omistajan luona, ja Torstaina pyörähdimme Tervakoskella. Monenlaista ohjelmaa riitti siis vielä ennen luovutusta. 

Tänään pennut täyttivät seitsemän viikkoa. Vasti lähti tänään omistajansa Veeran luokse ja pennut muuttavat huomenna uusiin koteihin. Tällä hetkellä mitään varsinaista pentuesuunnitelmaa ei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tuollessaan. Nyt on tarkoitus kuitenkin joksikin aikaa keskittyä Abbyn ja Roin kouluttamiseen ja toivottavasti kilpailla molempien kanssa ensi vuonna.

Pentuepäivitys

  By , ,

Jos ensimmäiset viikot pentujen elämässä ovat suhteellisen seesteistä aikaa, niin viimeiset viikot ennen luovutusta ovat kaikkea muuta.  Suurimman osan ajasta pennut riehuvat ja tekevät tuhoja. Kaikkeen mihin olisi mahdollista tarttua hampailla, niin siihen upotetaan koko purukalusto. Ruokailun päätteeksi on kätevää ottaa koko metallikippo hampaisiin ja kolistella sen kanssa ympäri asuntoa. Jos ideat loppuvat kesken, niin aina voi suunnata lähes kyltymätöntä energiaa sisarusten kanssa nahisteluun. 

Vaikka viime päivityksestä pääsi vierähtämään pari viikkoa, niin viikot eivät missään nimessä ole olleet menoa vailla. Pentujen kanssa on ulkoiltu pieniä hetkiä aina säiden salliessa, sekä yhdessä että erikseen. Ne ovat päässeet tutustumaan myös autolla matkustamiseen. Pentuja ovat käsitelleet tutut ja vieraat, niin aikuiset kuin lapsetkin. Ne ovat viettäneet päivät keittiössämme keskellä arjen askereita, tottuen kodin ääniin ja lapsiperheen elämänrytmiin. 

Aikuisia, koulutettuja koiria katsoessa voi unohtua se tosiasia, että rotuna holsku on etenkin ensimmäiset vuodet todella työläs. Jos seuraa edes pienen hetken 6-7 viikkoisten pikkupirajoiden menoa, saa hieman esikuvaa siitä, minkälainen pyörremyrsky omaan talouteen on rantautumassa. 

Arjen helppous, onko sitä? Olen asunut hollanninpaimenkoiran kanssa kerrostalossa ja rivitalossa, ja nyt viimeiset vuodet omakotitalossa taajama-alueella. Omat koirani ovat eläneet ja tulevat elämään osana tavallista lapsiperheen arkea. Meillä ei ole edes tarhaa pihassa, vaikka olen sen rakentamista usein suunnitellut. En painota rodun haasteellisuutta sen takia, että kokisin oman arkeni olevan jotenkin vaikeaa koirieni kanssa. Päinvastoin: elän aivan tavallista arkea, vaikka meillä on kotona useampi taustaltaan käyttöpainotteinen* koira. Kun niiden toiminnan- ja liikunnantarve on täytetty, niin mukavampia perhekoiria saa hakea. 

Ajattelen kuitenkin niin, että pennunostajan kannalta on kyse jonkinlaisesta kuluttajansuojasta. Mielestäni olisi ehkä jopa harhaanjohtavaa markkinoida hollanninpaimenkoiran pentuja arjessa helppoina koirina, kun tietää millaisen vaivan niiden tapakasvattamisen eteen joutuu näkemään uudessa kodissa. Suurin yllätys voi tulla holskujen energisyydessä ja siinä, kuinka johdonmukaisen ja napakan peruskoulutuksen nämä vaativat. Jos C-pentueen taustaa katsoo edes kolmen sukupolven verran, niin taustalta löytyy useampi KNPV-tittelöity koira, virkakoiria ja käyttötuloksen tehneitä urheilukoiria. Odotettavissa tuskin on hajuttomia ja mauttomia koiria, jotka sopeutuisivat puhtaaseen sohvaperunan rooliin. 

Pennut täyttivät eilen 6 viikkoa ja muuttavat jouluksi uusiin koteihin. Vasti siirtyy nyt sijoitussopimuksen täytyttyä haltijansa omistukseen, ja on aika suunnata ajatuksia tulevaisuuden jalostussuunnitelmiin ja -koiriin. Niistä ajatuksista kerron sitten enemmän, kun asiat ovat ajankohtaisia.

Haaveet voi toteutuu, kun kakkuun puhaltaa täysii. -Cheek-

*= Mä en itse pidä termistä ”käyttöpainotteinen”, mutta en keksi parempaa ilmaisua. Tarkoituksenani on yleisellä tasolla tehdä eroa koiriin, joiden jalostuksessa ei ole painotettu käyttöominaisuuksia, vaan muita asioita. 

C-pennut 3 viikkoa

  By ,

Päivitykset pentujen kuulumisista ovat melko yksitoikkoisia pentujen syntymän jälkeen . Ensimmäiset pari viikkoa pennut käytännössä syövät ja nukkuvat. Nyt kun pennut ovat oppineet kävelemään ja hampaita on puhjennut, on hyvä aika alkaa opettelemaan myös riehumisen alkeita. Tähän asti pennut ovat saaneet oman perheen lisäksi myös muita ihmiskontakteja ja niitä on totutettu käsittelyyn. Pennut eivät voisi saada parempaa alkua elämään, kuin mitä ne ovat Veeran hoivissa saaneet.

Pennut ovat saaneet jo ensimmäisen madotuksen ja pikkuhiljaa ne alkavat tutustumaan myös kiinteään ruokaan. Vasti on hoitanut pennut mallikkaasti ja pennut ovat kasvaneet hyvin, joten kiirettä kiinteään ruokaan siirtymisellä ei ole. Alkuun ne saavat maisteltavaksi sika-nautajauhelihaa, Happy Dog:in pentupuuroa ja Baby starteria. Pikkuhiljaa valikoimaa laajennetaan lihojen suhteen ja loppuvaiheessa pennut siirtyvät Baby starter – ruuasta varsinaiseen pentunappulaan.

Seuraavat viikot ovat pennun kehityksen kannalta merkittäviä. Noin 1- 3 kk ikäisillä pennuilla on luonnollinen halu tutkia ympäristöään ja tutustua uusiin asioihin. Pentuja tullaankin sosiaalistamaan päivittäin ja samalla niitä myös totutetaan pikkuhiljaa uusiin asioihin ympäristössä, jotta ne saisivat mahdollisisimman paljon positiivisia kokemuksia.

Pennuista löytyy kuvia ja videoita Instagramissa hastagilla #ignitialive.

Kuvassa Ignitia C-pentuen uros (oranssipanta)   kuva: Marko R.

C-pentue

  By ,

Vasti synnytti 3.11.2018 viisi pentua: kolme urosta ja kaksi narttua.  Vastille kertyi siis loppujen lopuksi 60 tiineysvuorokautta. Synnytys sujui hyvin ja emä sekä pennut voivat mainiosti.  Tuhannet kiitokset Veeralla taitavasti hoidetusta synnytysprojektista!

Pentujen lukumäärä jäi ultrassa arvioitua pienemmäksi, mutta toivottavasti laatu korvaa määrän. Pari pentua olisin toivonut enemmän, sillä tarjolla olisi ollut loistavia koteja. Pennut vaikuttavat tässä vaiheessa elinvoimaisilta ja topakoilta kavereilta. Kaikki pennut ovat väritykseltään brindlejä.

C-pentue syntyi Pyhäinpäivänä (!) ja matkaa siis jo jouluksi uuteen kotiin. Seuraavan seitsemän viikon ajan blogissa seurataan tiiviisti pentujen seikkailuja. C-pentue on kolmas sukupolvi omassa kasvatustyössäni (It Is Amazing -> Ignitia Attitude -> Ignitia Bravo Zulu -> Ignitia C – pentue). Odotukset ovat korkealla, mutta samalla kuitenkin jännittää entistä enemmän. Toivon todella, että kaikki menisi hyvin ja pennuista kuoriutuisi monipuoliseen käyttöön sopivia harrastuskavereita. Tärkeintä on kuitenkin, että jokainen saisi olla ensisijaisesti rakas perheenjäsen. <3

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu ja C-pentue.     Kuva: Veera Varis

H-Hetki lähestyy

  By , , , ,

Vasti ultrattiin pari viikkoa sitten tiineeksi. Eläinlääkäri arvioi tuolloin, että pentuja olisi tulossa 6-7 kappaletta. Tällä hetkellä Vastilla on jo takana 47 vrk tiineyttä eli h-hetkeen on enää vain hieman päälle kaksi viikkoa aikaa. Tiineysaika on sujunut tähän asti hyvin.

 

Pentujen varaustilanne näyttää jo hyvältä, sillä niistä on alustavia varauksia molempiin sukupuoliin. Nyt täytyy vain toivoa, että myös jakauma olisi mahdollisimman tasainen. Olen koonnut pentuja-sivulle tietoa tulevasta pentueesta, ja päivitän sinne myös tietoa mahdollisesti vapaina olevista pennuista pentujen syntymän jälkeen. Jos pentue syntyy suurin piirtein 63 vrk tienoilla, ovat pennut luovutuksessa heti joulupyhien jälkeen.

 

Pentujen syntymän jälkeen yritän päivittää aktiivisesti pentujen kuulumisia blogiin. Pentuvalinnat tehdään yhteistyössä tulevan omistajan kanssa, jotta sopiva pentu ja koti kohtaisivat.  Aktiivisina ja toiminnanhaluisena koirina holskut tarvitsevat jonkun ”työn” eli pennut myydään vain ja ainoastaan harrastaviin koteihin. Pennun tapakasvatuksen suhteen on myös oltava valmis näkemään vaivaa, jotta pennusta kasvaa tulevasuudessa yhteiskuntakelponen koira. Tämä pentue edustaa käyttöpainoitteisempaa linjaa, joten odotettavissa on aktiivisia koiria aktiivisille ihmisille.

kuvassa Ignitia Bravo Zulu     kuva: Veera V.

Kiireen keskellä

  By , , ,

Syksy saapui, ja sen mukana arjen kiireet. Vaikka opinnot yliopistolla eivät ole vielä täydessä vauhdissa, niin tuntuu että olen viimeiset kaksi viikkoa vain juossut paikasta toiseen. Jos en ole koulussa tai töissä, niin auton ratissa kuljettamassa Alexia harrastuksiin. Hyvin on kuitenkin kaikesta selvitty ja selvitään edelleen.

Minulta kysytään monesti, että miten ehdin treenaamaan koirieni kanssa. Vastaus on, etten ehdikään! Suurin osa treeneistämme tapahtuu samalla reissulla, kun vien Alexia harrastuksiin. Viikon sisällä olen treenannut koirien kanssa esimerkiksi uimahallin ja koulun parkkipaikalla sekä puistoalueilla. Tunnin aikana ehtii mainisti kouluttaa koiria vaikka kahteen kertaan.

Suurin osa tämän hetkisistä treeneistämme tapahtuu siis jossain aivan muualla kuin koirien koulutuskentillä. Vaikka olen päätynyt järjestelyyn pääasiassa aikataulusyistä, on siinä lukuisia hyviä puolia. Häiriötä saa enemmän kuin tarpeeksi ja treeneihin tulee kaivattua vaihtelua ja sopivaa rutiinien rikkomista. Harjoitukset tulee myös suunniteltua paremmin, koska aika on rajallinen ja asioita ei voi jäädä jauhamaan.

Kaiken kiireen keskellä Vasti aloitti juoksun hieman etuajassa, mutta astutettiin kuitenkin onnistuneesti Axiksella. Onneksi on parhaistakin parhaimmat Veera ja Heli, jotka hoitivat Vastin astutukseen liittyvät käytännön järjestelyt.  Jos ja kun pentuja syntyy, niin kiitos kuuluu -koirien lisäksi- heille molemmille. Tuhannet kiitokset! 

Pentueen odotetaan syntyvän marraskuussa, joten ne ovat luovutuksessa vielä tämän vuoden puolella heti joulupyhien jälkeen. Päivitin myös pentuja-sivua tältä osin ja lisäsin sinne pentujen hinnan. Pentue löytyy nyt myös working-dog-tietokannan pentueet-osiosta. Sieltä löytyy etenkin taustalla olevien ulkomaisten koirien tulos- ja terveystietoja. Tiedot näkyvät vain rekisteröityneille käyttäjille, mutta peruskäyttäjän tunnukset ovat maksuttomat.

Laitoin myös Axiksen MyDogDNA raportin jalostustoimikunnalle ja samalla päivityspyynnön myös holsku.fi -sivuston pentuilmoitukseen. Sekä Vasti että Axis ovat  MyDogDNA testattuja. Molempien koirien  tunnistusmerkintä on tarkistettu eläinlääkärin toimesta näytteenoton yhteydessä. 

Seuraavat päivitykset pentueeseen liittyen tulevat noin neljän viikon kuluttua, jolloin käymme ultrassa kurkkaamassa miten suuri lasti sieltä on odotettavissa. Siihen asti Vasti ottaa rennosti (kuva) ja toivottavasti me muutkin 🙂

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu     kuva: Veera V.

Jännän äärellä

  By , , , ,

Kesä on mennyt nopeasti. Tuntuu, että vasta äsken julkaisin pentusuunnitelman, ja nyt Vasti on jo aloittanut juoksun! Vasti astutetaan siis syyskuussa eli mahdollinen pentue syntyisi marraskuussa. Pennut olisivat siten luovutuksessa joulukuun viimeisinä päivinä. Aika samalla rytmillä luultavasti mennään kuin A-pentueen aikoihin.

Edellisestä pentueesta tulee pian kuluneeksi kolme vuotta. Alla oleva kuva on otettu elokuussa 2015, kun matkustin Belgiaan astuttamaan Vastin emää Lystiä. Kuvasta tosin ei löydy kumpaakaan B-pentueen vanhemmista, vaan vieressäni kuvassa on Axiksen isä eli tulevan C-pentueen isoisä KNPV PH1 MR2 Hessen Herders Antrax. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Nyt suunnitteilla olevan C-pentueen jälkeen voi vierähtää taas useampi vuosi, ennenkuin edes suunnittelen seuraavaa pentuetta. Tarkoitukseni on ollut alusta alkaen pitää kasvatustyö pienimuotoisena ja ainakin toistaiseksi sellaista se tulee myös olemaan. Vuoden vaihteen jälkeen on aika suunnata taas energia teologian opintojen eteenpäin viemiseen Helsingin yliopistossa. Joitakin kokeita on Abbyn kanssa talvelle suunnitteilla, mutta muuten koiraharrastus siirtynee kevätkaudeksi hiljaiselolle. Kasvattien kesken järjestetään tietenkin tuttuun tapaan tapaamisia ja ehkä ensi kesälle saadaan leirikin.

Havahduin ajan kulumiseen jo aiemmin tässä kuussa, kun minulta kysyttiin pentujen hintaa. Hetken loi tyhjää, ja tajusin etten ollut ajatellut koko asiaa. Hollanninpaimenkoirien hinnat ovat karanneet kauas siitä, millä hinnalla itse aikoinaan myin B- ja A- pentueen koiria, ja tällä hetkellä niiden hinnat liikkuvat noin 1200 –  1250 eurossa. Jos pidän pentujen hinnan edelleen tonnin tietämissä, niin koirat vastaavasti tulisi kuvata lonkkien, kyynärien ja selän osalta. Koiran kanssa harrastamisen kannalta läpivalaisu on enemmän kuin suotavaa ja toisaalta jokainen kuvattu koira tuo myös arvokasta tietoa rodun terveydestä. Koska pidän itse koirien terveyttä ensisijaisen tärkeänä asiana, olen valmis kasvattajana tulemaan pentujen hinnassa vastaan, jotta koiria saadaan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin luustokuviin.

Hollanninpaimenkoiran hankintaa suunnttelevan on hyvä varautua siihen, että etenkin ensimmäiset kaksi vuotta voivat olla hyvin haastavat. Holsku tarvitsee huolellisen peruskoulutuksen, johdonmukaiset säännöt arkielämässä ja riittävästi sosiaalistamista.   Rotu soveltuu parhaiten ihmiselle, joka on varautunut tarjoamaan aktiiviselle paimenkoiralle riittävästi liikuntaa ja aktiviteetteja.

Olen aina sanonut, että kokemusta tärkeämpää on oma asenne. Se, onko aloitteleva koiraharrastaja, ei ole oleellista. Tärkeää on oma visio siitä, mitä haluaa koiran kanssa harrastaa ja kuinka paljon on valmis tekemään töitä oman tavoitteen eteen.

 

Kokeissa

  By , , , , ,

Pitkästä aikaa vuorossa päivitystä myös koerintamalta. Viime blogistekstistä pystyi jo rivien välistä lukemaan, että Veera ja Vasti (BH Ignitia Bravo Zulu) suorittivat BH kokeen hyväksytysti. Lämpimät onnittelut vielä kerran ja tsemppiä tuleviin koitoksiin. Todella hienoa työtä! 

Zelda (JK2 BH It Is Amazing) ehti viikon sisään käydä kahdessa MEJÄ – kokeessa. Zeldan osalta viikko ei ollut yhtä tuloksekas kuin tyttärentyttärellään, sillä molemmissa kokeissa riistavietti vei voiton muuten hyvästä jälkityöskentelystä.

Ensimmäisen kokeen koeselostus (jäljen ikä 25h 13min):

Koira ohjataan jälkityöhön, jota tehdään pääosin maavainulla ja edetään sopivaa vauhta. Kaikki suorat osuudet jälkiuralla tai sen välittömässä läheisyydessä. 1. osuudella yksi määrätietoinen poistuminen, tästä hukka. Sama toisen osuuden lopussa, toinen hukka. Kolmannella osuudella sama toistuu kolmannen kerran ja tuomari keskeyttää kokeen. Harjoitellen kaadolle, se kiinnosti. Tänään riistavietti vei voiton hienosti alkaneesta jälkityöstä. Harjoittelulla jälkiuskollisuutta lisää, niin tuloksia alkaa syntyä. AVO 0. Laukauksen sieto: hyväksytty

Toisen kokeen koeselostus (jäljen ikä 15h 49min):

Zelda nuuhkaisee alkumakauksen ja lähtee jäljelle. Se jäljestää sopivaa vauhtia sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Vähän ennen kulmaa se lähtee päättäväisesti alas harjulta pois jäljeltä, hukka. Uusi alku ja nyt kulmalle, nuuhkaisee makuun nopeasti ja lähtee uudelle osuudelle, mutta kääntyy ja lähtee kulman jälkeen taas harjulta alas ja rantaan saakka 2. hukka. Uusi alku kulmalta ohjaten verijäljelle, mutta melkein heti jälleen alas harjulta, muille jäljille niin pitkälle, että 3. hukka ja koe keskeytyy. Harjoitellen kaadolle, jolle jää. Zelda osaa kyllä jäljestää, mutta tänään ei voinut vastustaa metsän muita hajuja. AVO 0. Laukauksen sieto: hyväksytty

Zeldan kanssa harrastamiseen on tuonut  haastetta sen voimakas riistavietti. Vaikka sillä on harjoiteltu paljon erilaisissa maastoissa, on Zeldalla edelleen kompastuskivenä tuoreet riistan jäljet. Näin suurella riistavietillä varustettu yksilö olisi ehkä tarvinnut alusta asti vielä enemmän harjoittelua erittäin riistarikkaissa maastoissa. Harjoitukset sillä ovat menneet lähes poikkeuksetta hyvin. Se on kuitenkin päässyt vahvistamaan käytöstään useammassa PK-jälkikokeessa, missä se on lähtenyt tuoreelle riistan jäljelle. Sanoisin, että tällä hetkellä meillä on erittäin suuri ongelma.

Zeldan kilpaileminen jäljellä tulevaisuudessa riippuu paljon siitä, kuinka paljon itsellä riittää resurssit tehdä tarpeeksi toistoja ongelman ratkaisemiseksi. Jokainen PK-jälkitreeni on useamman tunnin ja verijälki useamman päivän juttu. Nähtäväksi jää, että mihin oma aika tulee riittämään. Jotain olisi vielä mukava sen kanssa harrastaa, sillä Zelda on edelleen täysin terve ja hyvinvoiva.

Zelda on ensimmäinen jälkikoirani ja olen tehnyt sen kanssa paljon virheitä. Se on kuitenkin harrastuskoirana täyttänyt odotukset ja vielä enemmän. Zeldan kanssa on ollut muutenkin mukava elää, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että se ei laumakoirana ole parhaimmasta päästä.

MEJÄ-kokeissa käynnin myötä innostuin lajin harrastamisesta entisestään. Suosittelen lämpimästi Kanta-Hämeen mäyräkoirien ja Etelä-Hämeen koirakerhon kokeita, joissa on hyvä yhteishenki ja järjestelyt huippuluokkaa. Oli mahtavaa päästä opettelemaan sekä avoimen luokan että voittajaluokan jälkien tekoa kokeneen jälkiparin kanssa. Nämä kokeet tuskin jäivät viimeisiksi, mutta nähtäväksi jää onko seuraavan kerran liinan päässä hollanninpaimenkoira…..vai peräti mäyräkoira 😉

R.I.P Eture

  By , , ,

A-pentueen isä Eture eli KNPV PH1 MR2 IPO2 FH2 FCI Sph Virkakoira Eture van het Itterdal lopetettiin toissapäivänä liki 13 vuoden iässä vanhuuden vaivojen vuoksi. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani enteilin, niin tämä kesä jäi Eturelle viimeiseksi. Ehdimme jo elätellä toiveita, että Eture olisi saanut viettää vielä yhdet syntymäpäivät. Eturen isä Ringo eli miltei 14-vuotiaaksi ja sen emä Flo on edelleen elossa ja liki 16-vuotias! Eturen kunto heikkeni kuitenkin yllättäen, ja sen kohdalla päädyttiin  eutanasiaan. 

Eture van het Itterdal

Eture oli käyttopuolelta vakuuttavasti titteloity koira, joka toimi eläkkeelle jäämiseensä asti myos Belgian armeijan virkakoirana. Eture tulee maineikkaasta van het Itterdal kennelista, jonka kasvattamat ja omistamat koirat loytyvat monen käyttopuolen hollanninpaimenkoiran takaa. Eture itse oli luonteeltaan supersosiaalinen koira, jolla oli paljon miellyttämisenhalua. Se oli erityisesti jälkikoirana vertaansa vailla. 

Eturen muisto elää sen lapsissa, lapsenlapsissa ja lapsenlapsenlapsissa. Sen linja saa toivottavasti jälleen jatkoa, kun Eturen tyttärentytär Vasti eli BH Ignitia Bravo Zulu  tullaan astuttamaan parin kuukauden kuluttua. Toivottavasti myös tulevissa sukupolvissa tullaan näkemään samoja piirteitä, mihin Eturessa aikanaan ihastuin: avoimuus, itsevarmuus ja erinomainen koulutettavuus. 

 

 

kuvassa Eture van het Itterdal vuonna 2014.

kuva: Satu P.

Yhteistreenejä ja rivikoulutuksia

  By , , , , , ,

Kokoonnuimme jälleen viime viikolla Hyvinkäälle kouluttamaan koiria. Omien koirieni lisäksi mukana olivat kasvateistani Ignitia Beamrider ja Ignitia Bang-Bang sekä tietenkin tulevan C-pentueen emä Ignitia Bravo Zulu. Paikalle pääsivät myös tulevan C-pentueen isä Keep Dutching Axis yhdessä veljensä kanssa. Kiitos jälleen kerran asianosaisille mukavasta päivästä! Teidän kanssa on mukava kouluttaa koiria ja muutenkin viettää aikaa.

Yhteistreeneissämme on aina silloin tällöin vuosien varrella vieraillut ihmisiä, jotka ovat halunneet tutustua hollanninpaimenkoiriin rotuna. Mielestäni rotuun tutustujan kannalta on hyödyllisempää, että hän kasvattajan mainospuheiden sijaan näkee mahdollisimman paljon eri koiria ja pääsee tutustumaan myös muihin hollanninpaimenkoirien omistajiin. Jokainen voi näkemänsä ja kokemansa jälkeen pohtia, onko rotu itselle sopiva ja onko kiinnostunut hollanninpaimenkoiran kanssa harrastamisesta.

Koulutuksissamme koirat tai niiden ohjaajat eivät ole täydellisiä. Oikealla asenteella pääsee kuitenkin pitkälle. Jos on valmis tekemään töitä, niin koiran koulutus menee myös ajan kuluessa eteenpäin. Kaikki näyttää hyvältä YouTubessa, mutta koirankoulutus harvoin on yhtä onnistumisen sarjaa. Tarvitaan lukematon määrä toistoja, että koira oppii suorittamaan liikkeet varmasti myös kilpailutilanteessa. Vielä enemmän toistoja vaaditaan, jos koira on oppinut tekemään jonkun liikkeen väärin tai väärässä mielentilassa.

Aloitimme ystäväni Heidin (jolla on maailman hienoimmat dobermannit) kanssa keväällä käymään monen vuoden tauon jälkeen rivikoulutuksissa. Wanhat palveluskoiraharrastajat sanovat, että rivikoulutuksissa ei kannata käydä, koska koirat menee pilalle ja niin edelleen. Me ollaan ehkä outoja, mutta olemme saaneet molemmat rivikoulutuksista uutta puhtia treenaamiseen.

Rivikoulutusten huono puoli on se, että ne ovat pitkiä kuin nälkävuosi. Aloittelevalla koiralla ei pitäisi olla koulutuksessa liikaa tyhjiä hetkiä. Rivikoulutuksissa koulutustilanne on usein myös kaaottinen ja häiriötä on liikaa. En edelleenkään suosittelisi rivikoulutuksia paikaksi, missä koiralle opetetaan jotain uutta asiaa tai ylipäänsä koulutuksen alussa. Pienryhmät tai muutaman kaverin treeniporukat sopivat tähän tilanteeseen paremmin, jos tarvitsee vinkkejä ja apua koulutukseen.

Meidän missio on ollut toisenlainen. Teimme paluun rivikoulutuksiin, koska nimenomaan halusimme häiriötä koulutustilanteisiin. Sekä minulla että Heidillä on paha tapa jäädä pyörimään omalle kentälle tai treenata liikaa yksin, jolloin kokeenomaisia treenejä tulee liian vähän. Rivikoulutuksissa saa sen sijaan häiriötä senkin edestä. Logiikkamme piilee siinä, että jos meidän koirat selviävät niistä kaikkine kaaottisuuksineen, ne selviävät mistä vain.

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu