Kategoria: C-pentue

C-pennut 4 viikkoa

  By ,

Pennut täyttivät eilen 4 viikkoa. Ne ovat kasvaneet ja kehittyneet erittäin tasaisesti koko neljän viikon ajan. Vastilla on riittänyt hyvin maitoa ja se on kaikin puolin pitänyt pennuistaan esimerkillisesti huolta. Pennut opettelevat nyt syömään kiinteää ruokaa ja ne ovatkin syöneet sitä hyvällä ruokahalulla.

Pennut ovat pikkuhiljaa alkaneet valloittamaan muuta taloa pentuhuoneen lisäksi. Pennut vaikuttavat hyvin avoimilta ja leikkisiltä. Ne suhtautuvat uusiin asioihin avoimen uteliaasti ja reippaasti. Olemme tehneet pentujen kanssa tänään kotitöitä: imuroineet ja leiponeet sekä joulun odotuksen kunniaksi tietenkin kuunnelleet Raskasta joulua – levyä.

Tilasin pennuille polveutumismäärityksen Genoscoperilta, sillä niistä otetaaan DNA näytteet eläinlääkäritarkastuksen yhteydessä noin kuuden viikon iässä. Pentujen rekisteritodistusten toimitus tapahtuu arviolta 4-6 viikkoa luovutuksen jälkeen, kun DNA-testauksen tulokset ovat ensin saapuneet Genoscoperilta.

Kolmannen sukupolven myötä on monta asiaa mistä olla kasvattajana kiitollinen. Kaikki nartut (Zelda, Lysti, Vasti) ovat tulleet tiineeksi ensimmäisellä kerralla. Joka kerralla astutus on onnistunut luonnollisesti eikä niitä ole tarvinnut siementää. Kaikki pennut ovat syntyneet ilman sektiota. Toisaalta nämä asiat ovat – tai niiden pitäisi olla – melko itsestään selvyyksiä, sillä hollanninpaimenkoira on rotuna elinvoimainen ja jossain määrin myös edelleen alkukantainen.

Pennuista kolme neljästä menee koteihin, jotka olen tuntenut useamman vuoden ajan. Mä arvostan hyvää koiranpitoa yli kaiken, koska haluan pentujen löytävän ennen kaikkea vastuuntuntoiset ja koiran kouluttamiseen sitoutuneet kodit. Mitä kukin koiransa kanssa harrastaa, on toissijainen asia. En epäile, etteikö näillä(kin) pennuilla ei olisi palikat kohdallaan harrastuskoirana, mutta hyväkin koira vaatii ohjaajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta.

C-pennut 3 viikkoa

  By ,

Päivitykset pentujen kuulumisista ovat melko yksitoikkoisia pentujen syntymän jälkeen . Ensimmäiset pari viikkoa pennut käytännössä syövät ja nukkuvat. Nyt kun pennut ovat oppineet kävelemään ja hampaita on puhjennut, on hyvä aika alkaa opettelemaan myös riehumisen alkeita. Tähän asti pennut ovat saaneet oman perheen lisäksi myös muita ihmiskontakteja ja niitä on totutettu käsittelyyn. Pennut eivät voisi saada parempaa alkua elämään, kuin mitä ne ovat Veeran hoivissa saaneet.

Pennut ovat saaneet jo ensimmäisen madotuksen ja pikkuhiljaa ne alkavat tutustumaan myös kiinteään ruokaan. Vasti on hoitanut pennut mallikkaasti ja pennut ovat kasvaneet hyvin, joten kiirettä kiinteään ruokaan siirtymisellä ei ole. Alkuun ne saavat maisteltavaksi sika-nautajauhelihaa, Happy Dog:in pentupuuroa ja Baby starteria. Pikkuhiljaa valikoimaa laajennetaan lihojen suhteen ja loppuvaiheessa pennut siirtyvät Baby starter – ruuasta varsinaiseen pentunappulaan.

Seuraavat viikot ovat pennun kehityksen kannalta merkittäviä. Noin 1- 3 kk ikäisillä pennuilla on luonnollinen halu tutkia ympäristöään ja tutustua uusiin asioihin. Pentuja tullaankin sosiaalistamaan päivittäin ja samalla niitä myös totutetaan pikkuhiljaa uusiin asioihin ympäristössä, jotta ne saisivat mahdollisisimman paljon positiivisia kokemuksia.

Pennuista löytyy kuvia ja videoita Instagramissa hastagilla #ignitialive.

Kuvassa Ignitia C-pentuen uros (oranssipanta)   kuva: Marko R.

C-pennut 2 viikkoa

  By ,

C-pennut täyttivät lauantaina 2 viikkoa ja voivat paksusti. Yksi pennuista nukkui pois ensimmäisen viikon aikana eli tarina jatkuu ihmenelosten kokoonpanolla. Harmittaa, että moni jäi nyt ilman pentua, sillä hyviä koteja olisi ollut tarjolla. Kyselyjä tuli aina ulkomaita myöten, mutta joutui myymään ei oota. Ehkä täytyy jatkossa täytyy tehdä pentueita hieman useammin?

C-pentujen silmät ovat auenneet ja niiden maailmanvalloitus voi pikkuhiljaa alkaa. Alla olevassa kuvassa on koolla koko kööri. Kelta- ja vaaleanpunapantaiset pennut ovat narttuja ja sini- ja oranssipantaiset pennut ovat uroksia. Mielenkiinnolla odotan, millaisia piirteitä pennut alkavat seuraavina viikkoina ilmentämään. Jokainen pennuista on menossa harrastavaan kotiin, mutta on tärkeää, että sopiva koti ja koira kohtaavat. 

3–7 viikon ikäinen pentu sosiaalistuu ulkoiseen ympäristöönsä: emoonsa ja sisaruksiinsa, ihmisiin, ympäristöön ja sen ääniin. Pentujen henkiselle kehitykselle on tärkeää, että ne saavat erilaisia kokemuksia ja tottuvat monipuolisesti eri ympäristöihin jo ennen uuteen kotiin muuttoa. Etenkin viimeisillä viikoilla tulen panostamaan paljon pentujen sosiaalisuuteen, jotta niillä olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat tulevaisuutta varten. Suurin vastuu jää kuitenkin tulevalle kodille. Hyvän ystäväni sanoin: pennusta tulee sellainen koira, millaiseksi sen kasvattaa.

C-pentue

  By ,

Vasti synnytti 3.11.2018 viisi pentua: kolme urosta ja kaksi narttua.  Vastille kertyi siis loppujen lopuksi 60 tiineysvuorokautta. Synnytys sujui hyvin ja emä sekä pennut voivat mainiosti.  Tuhannet kiitokset Veeralla taitavasti hoidetusta synnytysprojektista!

Pentujen lukumäärä jäi ultrassa arvioitua pienemmäksi, mutta toivottavasti laatu korvaa määrän. Pari pentua olisin toivonut enemmän, sillä tarjolla olisi ollut loistavia koteja. Pennut vaikuttavat tässä vaiheessa elinvoimaisilta ja topakoilta kavereilta. Kaikki pennut ovat väritykseltään brindlejä.

C-pentue syntyi Pyhäinpäivänä (!) ja matkaa siis jo jouluksi uuteen kotiin. Seuraavan seitsemän viikon ajan blogissa seurataan tiiviisti pentujen seikkailuja. C-pentue on kolmas sukupolvi omassa kasvatustyössäni (It Is Amazing -> Ignitia Attitude -> Ignitia Bravo Zulu -> Ignitia C – pentue). Odotukset ovat korkealla, mutta samalla kuitenkin jännittää entistä enemmän. Toivon todella, että kaikki menisi hyvin ja pennuista kuoriutuisi monipuoliseen käyttöön sopivia harrastuskavereita. Tärkeintä on kuitenkin, että jokainen saisi olla ensisijaisesti rakas perheenjäsen. <3

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu ja C-pentue.     Kuva: Veera Varis

H-Hetki lähestyy

  By , , , ,

Vasti ultrattiin pari viikkoa sitten tiineeksi. Eläinlääkäri arvioi tuolloin, että pentuja olisi tulossa 6-7 kappaletta. Tällä hetkellä Vastilla on jo takana 47 vrk tiineyttä eli h-hetkeen on enää vain hieman päälle kaksi viikkoa aikaa. Tiineysaika on sujunut tähän asti hyvin.

 

Pentujen varaustilanne näyttää jo hyvältä, sillä niistä on alustavia varauksia molempiin sukupuoliin. Nyt täytyy vain toivoa, että myös jakauma olisi mahdollisimman tasainen. Olen koonnut pentuja-sivulle tietoa tulevasta pentueesta, ja päivitän sinne myös tietoa mahdollisesti vapaina olevista pennuista pentujen syntymän jälkeen. Jos pentue syntyy suurin piirtein 63 vrk tienoilla, ovat pennut luovutuksessa heti joulupyhien jälkeen.

 

Pentujen syntymän jälkeen yritän päivittää aktiivisesti pentujen kuulumisia blogiin. Pentuvalinnat tehdään yhteistyössä tulevan omistajan kanssa, jotta sopiva pentu ja koti kohtaisivat.  Aktiivisina ja toiminnanhaluisena koirina holskut tarvitsevat jonkun ”työn” eli pennut myydään vain ja ainoastaan harrastaviin koteihin. Pennun tapakasvatuksen suhteen on myös oltava valmis näkemään vaivaa, jotta pennusta kasvaa tulevasuudessa yhteiskuntakelponen koira. Tämä pentue edustaa käyttöpainoitteisempaa linjaa, joten odotettavissa on aktiivisia koiria aktiivisille ihmisille.

kuvassa Ignitia Bravo Zulu     kuva: Veera V.

Kiireen keskellä

  By , , ,

Syksy saapui, ja sen mukana arjen kiireet. Vaikka opinnot yliopistolla eivät ole vielä täydessä vauhdissa, niin tuntuu että olen viimeiset kaksi viikkoa vain juossut paikasta toiseen. Jos en ole koulussa tai töissä, niin auton ratissa kuljettamassa Alexia harrastuksiin. Hyvin on kuitenkin kaikesta selvitty ja selvitään edelleen.

Minulta kysytään monesti, että miten ehdin treenaamaan koirieni kanssa. Vastaus on, etten ehdikään! Suurin osa treeneistämme tapahtuu samalla reissulla, kun vien Alexia harrastuksiin. Viikon sisällä olen treenannut koirien kanssa esimerkiksi uimahallin ja koulun parkkipaikalla sekä puistoalueilla. Tunnin aikana ehtii mainisti kouluttaa koiria vaikka kahteen kertaan.

Suurin osa tämän hetkisistä treeneistämme tapahtuu siis jossain aivan muualla kuin koirien koulutuskentillä. Vaikka olen päätynyt järjestelyyn pääasiassa aikataulusyistä, on siinä lukuisia hyviä puolia. Häiriötä saa enemmän kuin tarpeeksi ja treeneihin tulee kaivattua vaihtelua ja sopivaa rutiinien rikkomista. Harjoitukset tulee myös suunniteltua paremmin, koska aika on rajallinen ja asioita ei voi jäädä jauhamaan.

Kaiken kiireen keskellä Vasti aloitti juoksun hieman etuajassa, mutta astutettiin kuitenkin onnistuneesti Axiksella. Onneksi on parhaistakin parhaimmat Veera ja Heli, jotka hoitivat Vastin astutukseen liittyvät käytännön järjestelyt.  Jos ja kun pentuja syntyy, niin kiitos kuuluu -koirien lisäksi- heille molemmille. Tuhannet kiitokset! 

Pentueen odotetaan syntyvän marraskuussa, joten ne ovat luovutuksessa vielä tämän vuoden puolella heti joulupyhien jälkeen. Päivitin myös pentuja-sivua tältä osin ja lisäsin sinne pentujen hinnan. Pentue löytyy nyt myös working-dog-tietokannan pentueet-osiosta. Sieltä löytyy etenkin taustalla olevien ulkomaisten koirien tulos- ja terveystietoja. Tiedot näkyvät vain rekisteröityneille käyttäjille, mutta peruskäyttäjän tunnukset ovat maksuttomat.

Laitoin myös Axiksen MyDogDNA raportin jalostustoimikunnalle ja samalla päivityspyynnön myös holsku.fi -sivuston pentuilmoitukseen. Sekä Vasti että Axis ovat  MyDogDNA testattuja. Molempien koirien  tunnistusmerkintä on tarkistettu eläinlääkärin toimesta näytteenoton yhteydessä. 

Seuraavat päivitykset pentueeseen liittyen tulevat noin neljän viikon kuluttua, jolloin käymme ultrassa kurkkaamassa miten suuri lasti sieltä on odotettavissa. Siihen asti Vasti ottaa rennosti (kuva) ja toivottavasti me muutkin 🙂

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu     kuva: Veera V.

Jännän äärellä

  By , , , ,

Kesä on mennyt nopeasti. Tuntuu, että vasta äsken julkaisin pentusuunnitelman, ja nyt Vasti on jo aloittanut juoksun! Vasti astutetaan siis syyskuussa eli mahdollinen pentue syntyisi marraskuussa. Pennut olisivat siten luovutuksessa joulukuun viimeisinä päivinä. Aika samalla rytmillä luultavasti mennään kuin A-pentueen aikoihin.

Edellisestä pentueesta tulee pian kuluneeksi kolme vuotta. Alla oleva kuva on otettu elokuussa 2015, kun matkustin Belgiaan astuttamaan Vastin emää Lystiä. Kuvasta tosin ei löydy kumpaakaan B-pentueen vanhemmista, vaan vieressäni kuvassa on Axiksen isä eli tulevan C-pentueen isoisä KNPV PH1 MR2 Hessen Herders Antrax. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Nyt suunnitteilla olevan C-pentueen jälkeen voi vierähtää taas useampi vuosi, ennenkuin edes suunnittelen seuraavaa pentuetta. Tarkoitukseni on ollut alusta alkaen pitää kasvatustyö pienimuotoisena ja ainakin toistaiseksi sellaista se tulee myös olemaan. Vuoden vaihteen jälkeen on aika suunnata taas energia teologian opintojen eteenpäin viemiseen Helsingin yliopistossa. Joitakin kokeita on Abbyn kanssa talvelle suunnitteilla, mutta muuten koiraharrastus siirtynee kevätkaudeksi hiljaiselolle. Kasvattien kesken järjestetään tietenkin tuttuun tapaan tapaamisia ja ehkä ensi kesälle saadaan leirikin.

Havahduin ajan kulumiseen jo aiemmin tässä kuussa, kun minulta kysyttiin pentujen hintaa. Hetken loi tyhjää, ja tajusin etten ollut ajatellut koko asiaa. Hollanninpaimenkoirien hinnat ovat karanneet kauas siitä, millä hinnalla itse aikoinaan myin B- ja A- pentueen koiria, ja tällä hetkellä niiden hinnat liikkuvat noin 1200 –  1250 eurossa. Jos pidän pentujen hinnan edelleen tonnin tietämissä, niin koirat vastaavasti tulisi kuvata lonkkien, kyynärien ja selän osalta. Koiran kanssa harrastamisen kannalta läpivalaisu on enemmän kuin suotavaa ja toisaalta jokainen kuvattu koira tuo myös arvokasta tietoa rodun terveydestä. Koska pidän itse koirien terveyttä ensisijaisen tärkeänä asiana, olen valmis kasvattajana tulemaan pentujen hinnassa vastaan, jotta koiria saadaan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin luustokuviin.

Hollanninpaimenkoiran hankintaa suunnttelevan on hyvä varautua siihen, että etenkin ensimmäiset kaksi vuotta voivat olla hyvin haastavat. Holsku tarvitsee huolellisen peruskoulutuksen, johdonmukaiset säännöt arkielämässä ja riittävästi sosiaalistamista.   Rotu soveltuu parhaiten ihmiselle, joka on varautunut tarjoamaan aktiiviselle paimenkoiralle riittävästi liikuntaa ja aktiviteetteja.

Olen aina sanonut, että kokemusta tärkeämpää on oma asenne. Se, onko aloitteleva koiraharrastaja, ei ole oleellista. Tärkeää on oma visio siitä, mitä haluaa koiran kanssa harrastaa ja kuinka paljon on valmis tekemään töitä oman tavoitteen eteen.

 

Yhteistreenejä ja rivikoulutuksia

  By , , , , , ,

Kokoonnuimme jälleen viime viikolla Hyvinkäälle kouluttamaan koiria. Omien koirieni lisäksi mukana olivat kasvateistani Ignitia Beamrider ja Ignitia Bang-Bang sekä tietenkin tulevan C-pentueen emä Ignitia Bravo Zulu. Paikalle pääsivät myös tulevan C-pentueen isä Keep Dutching Axis yhdessä veljensä kanssa. Kiitos jälleen kerran asianosaisille mukavasta päivästä! Teidän kanssa on mukava kouluttaa koiria ja muutenkin viettää aikaa.

Yhteistreeneissämme on aina silloin tällöin vuosien varrella vieraillut ihmisiä, jotka ovat halunneet tutustua hollanninpaimenkoiriin rotuna. Mielestäni rotuun tutustujan kannalta on hyödyllisempää, että hän kasvattajan mainospuheiden sijaan näkee mahdollisimman paljon eri koiria ja pääsee tutustumaan myös muihin hollanninpaimenkoirien omistajiin. Jokainen voi näkemänsä ja kokemansa jälkeen pohtia, onko rotu itselle sopiva ja onko kiinnostunut hollanninpaimenkoiran kanssa harrastamisesta.

Koulutuksissamme koirat tai niiden ohjaajat eivät ole täydellisiä. Oikealla asenteella pääsee kuitenkin pitkälle. Jos on valmis tekemään töitä, niin koiran koulutus menee myös ajan kuluessa eteenpäin. Kaikki näyttää hyvältä YouTubessa, mutta koirankoulutus harvoin on yhtä onnistumisen sarjaa. Tarvitaan lukematon määrä toistoja, että koira oppii suorittamaan liikkeet varmasti myös kilpailutilanteessa. Vielä enemmän toistoja vaaditaan, jos koira on oppinut tekemään jonkun liikkeen väärin tai väärässä mielentilassa.

Aloitimme ystäväni Heidin (jolla on maailman hienoimmat dobermannit) kanssa keväällä käymään monen vuoden tauon jälkeen rivikoulutuksissa. Wanhat palveluskoiraharrastajat sanovat, että rivikoulutuksissa ei kannata käydä, koska koirat menee pilalle ja niin edelleen. Me ollaan ehkä outoja, mutta olemme saaneet molemmat rivikoulutuksista uutta puhtia treenaamiseen.

Rivikoulutusten huono puoli on se, että ne ovat pitkiä kuin nälkävuosi. Aloittelevalla koiralla ei pitäisi olla koulutuksessa liikaa tyhjiä hetkiä. Rivikoulutuksissa koulutustilanne on usein myös kaaottinen ja häiriötä on liikaa. En edelleenkään suosittelisi rivikoulutuksia paikaksi, missä koiralle opetetaan jotain uutta asiaa tai ylipäänsä koulutuksen alussa. Pienryhmät tai muutaman kaverin treeniporukat sopivat tähän tilanteeseen paremmin, jos tarvitsee vinkkejä ja apua koulutukseen.

Meidän missio on ollut toisenlainen. Teimme paluun rivikoulutuksiin, koska nimenomaan halusimme häiriötä koulutustilanteisiin. Sekä minulla että Heidillä on paha tapa jäädä pyörimään omalle kentälle tai treenata liikaa yksin, jolloin kokeenomaisia treenejä tulee liian vähän. Rivikoulutuksissa saa sen sijaan häiriötä senkin edestä. Logiikkamme piilee siinä, että jos meidän koirat selviävät niistä kaikkine kaaottisuuksineen, ne selviävät mistä vain.

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu

Luustokuvissa

  By , , , ,

Kävimme perjantaina wannabe-malinois Vastin (Ignitia Bravo Zulu) ja malinois Lystin (Prima de la Plate Fosse) kanssa luustokuvissa. Vastille haettiin virallinen lausunto spondyloosista ja Lystille taas viralliset lausunnot lonkista, kyynäristä ja selästä sen osalta, mitä iän puitteissa saadaan.

Vastin osalta pentusuunnitelma tulee etenemään, sillä sen selkä oli edelleen kauniin puhdas ja Vasti saikin odotetusti SP0 -lausunnon. C-pentue on tarkoitus laittaa alulle nyt syksystä eli jos kaikki menee kuin Stömsössä, niin hollanninpaimenkoiran pentuja syntyisi vielä tämän vuoden puolella.

Lystin kohdalla pentusuunnitelma ei toteudu, sillä sen selkä ei ole priimaa. Lystin lonkat olivat B/B ja kyynärät 1/1. Suomen Kennelliitto ei valitettavasti voinut lausuntoa selän osalta, koska röntgenkuvissa oli viimeinen nikama tullut vain puoliksi kuvaan. Lysti joudutaan siis kaiken lisäksi kuvaamaan vielä selän osalta uudestaan.

Lystin tilanne on erittäin valitettava, sillä luonteen puolesta se olisi ollut monella tapaa positiivinen piristys malinoismaailmaan. Se on temperamenttinen, mutta erittäin tasapainoinen koira, jonka kanssa on mukava harrastaa ja elää. Lystin kohdalle osui harmillisesti kohdalle rodussa valitettavan yleinen vaiva, jonka myötä se jää pois jalostuskäytöstä.

Lysti saapui kuin varkain, mutta tarina saa alkunsa oikeastaan jo kymmenen vuoden takaa. Ihastuin silloin erääseen malinoistaustaiseen tervueren-narttuun, joka treenasi samassa hakuryhmässä kanssani.  Narttu oli sijoituksessa tuttavallani ja jos se olisi aikanaan astutettu, niin minusta olisi luultavasti tullut tervun omistaja. Jalostussuunnitelmat eivät kuitenkaan kyseisen koiran kohdalla toteutuneet, koska sillä (kin) oli selässä sanomista.

Minusta ei tullut tervun omistajaa ja seuraavan kerran belgialaisiin tunnelmiin palattiin vasta vuonna 2016, kun Belgiassa syntyi mielenkiintoinen malinoispentue. Siitä se ajatus lähti, ja Lysti saapui Suomeen tammikuussa 2017. Vaikka Lysti ei terveyden puolesta täyttänyt kaikki odotuksia, on se silti jättänyt pysyvästi tassun jälkensä monen sydämeen. Toivon Lystille hyvää vointia ja pitkää ikää. Uskon, että se tulee olemaan harrastuskoirana vielä suureksi iloksi.

Päädyin aikanaan  hollanninpaimenkoiriin, kun useampi muu suunnitelma meni pieleen. Joskus hyvät asiat voivatkin tulla eteen aivan yllättäen. Belgianpaimenkoirien suhteen suunnitelmat menivät nyt uusiksi, mutta toivottavasti hollanninpaimenkoirien kanssa asiat onnistuvat senkin edestä.

 

Kuvassa Ignitia Ambition 2013.       Kuva: Karita Häkkinen

 

Pentusuunnitelmasta

  By , , , , , ,

Päivitin pentuja-sivulle lisätietoja Vasti x Axis – pentusuunnitelmasta. Suunnitelma löytyy myös nyt working-dog.eu – tietokannasta. Minulla on ollut aiemmin tapana avata pentusuunnitelman taustoja enemmän blogitekstin muodossa ja teen sen tälläkin kertaa. Muutoin tietoja kannattaa tarkastella etenkin sekä A-pentueen että B-pentueen sivuilta, koska nyt suunnitteilla oleva yhdistelmä on suoraa jatkoa niihin. Tarina toki alkoi Zeldasta, joka siis edelleen käy ja kukkuu ja voi hyvin.

Kun noin viisi vuotta sitten julkaisin suunnitelman ensimmäisestä pentueestani, syntyi melkoinen somemyrsky. Puhelimet pirisivät ympäri Suomea ja julkisia somepäivityksiä tehtiin kolmella eri kielellä. Harva otti yhteyttä suoraan minuun, mutta muutama ystäväni sai senkin edestä ryöpytystä osakseen. Ehkä viestin toivottiin päätyvän lopulta minulle, joka ilmiselvästi olin liian yksinkertainen tajuamaan, millaisen maailmanlopun kasvattamani pentue toisi tullessaan.

Näin jälkikäteen ymmärrän ottaneeni tuolloin asioita liian henkilökohtaisesti. Nyt kun aikaa on kulunut, olen saanut lisää perspektiiviä asioihin. Kasvattajien keskuudessa tuntuu olevan hyvinkin yleistä uusien kasvattajien teilaaminen. Se nyt vaan ei sovi, että joku alkaa kasvattamaan koiria. En usko, että ihmiset ovat niinkään huolissaan rodusta, vaan enemmän omasta asemastaan. Jokainen uusi kasvattaja on potentiaalinen uhka sille, että harrastavien kotien löytäminen omille kasvateille voi olla tulevaisuudessa haastavampaa. Kasvattajat harvoin jaksavat murehtia toisten pentuesuunnitelmista samalla intensiteetillä elleivät itse samanaikaisesti suunnittele pentuetta.

Tein aikoja sitten päätöksen, että keskityn blogissani vain omiin koiriini, kasvatteihini ja omaan kasvatustyöhöni. Jokainen kantaa vastuun omalla kennelnimellä tehdystä kasvatustyöstään. Joskus jaksoin vielä puolustella tekemisiäni,ja yrittää korjata virheellisiä tietoja ja käsityksiä. Enää en sitä kuitenkaan tee, koska kysymyksessä on loputon suo.  Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Loppuviimein on kuitenkin niin, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Nyt useiden vuosien jälkeen voin sanoa, että olen kokonaisuutena tyytyväinen sekä A- että B-pentueeseen. Enemmistö on sosiaalisia ja hyvän koulutettavuuden omaavia koiria, joilla on tarvittavat ominaisuudet harrastaa esimerkiksi eri PK-lajeja. Terveyteen liittyen asiat ovat myös olleet pääosin hyvällä tolalla. Tapakasvatuksen eteen on jokaisen koiran kanssa saanut tehdä töitä, sillä kyseessä on kuitenkin haastava rotu. Rajat on asetettava ja niistä täytyy pitää myös kiinni. Kokonaisuutena kasvattini ovat hyvin energisiä ja selvästi kaipaavat reippaasti liikuntaa ja tekemistä yhdessä omistajansa kanssa. Aktiivisuus ja toiminnanhalu ei kuitenkaan tule yllätyksenä, kun miettii yhdistelmien sukulinjoja.

Sekä A- että B-pentueessa käytin jalostukseen vanhempaa urosta ja molemmat ovat tätä kirjotettaessa edelleen hengissä. Täydellisiä koiria eikä linjoja ole, mutta uskon koiran elämän pituuden ja laadun olevan yksi tärkeimpiä terveyden mittareita. Eture täyttää muutaman kuukauden kuluttua 13-vuotta ja Billy täytti vuoden alussa 10-vuotta. Eture kastroitiin pari vuotta sitten eturauhasvaivojen vuoksi, mutta on sen jälkeen vielä porskuttanut papparaismaisella tyylillään. Eturelle tämä kesä luultavasti on kuitenkin viimeinen, sillä vanhan herran askel alkaa jo painaa.

Aiemmin käyttämäni urokset ovat olleet taustaltaan KNPV -linjaisia eli A- ja B- pentueiden taustalta löytyy FCI-rekisteriin rotuunotettuja koiria. Halusin käyttää jalostukseen KNPV-taustaisia koiria ylläpitääkseni rodun käyttöominaisuuksia ja toisaalta laajentaakseni hieman rodun ahdasta geenipoolia. Näin on tämänkin urosvalinnan kohdalla eli myös Axiksen taustalta löytyy FCI-rekisteriin rotuunotettuja koiria. Tuleva pentue rekisteröidään luonnollisesti Suomen Kennelliiton ER – rekisteriin.

Minulle oli pitkään toinenkin urosvaihtoehto, mutta päädyin kuitenkin kysymään mahdollisuutta käyttää Axista Vastille. Toiseen uroskandidaattiin palataan toivottavasti vielä tulevaisuudessa. Olen tavannut Axiksen parikin kertaa jo ennen luovutusta ja ihastuin siihen jo pentulaatikossa. Olen tavannut siitä lähtien Axista ja sen sisaruksia aina silloin tällöin yhteisten treenien merkeissä. Axiksen isän olen myös tavannut useamman kerran. Olen aina pitänyt Axiksen isästä ja siksi onkin mahtavaa saada käyttää sen poikaa jalostukseen.

Axiksen taustalla on hieman matalatemperamenttisia koiria, joiden uskon soveltuvan yhteen erittäin vilkkaan hulivili-Vastin ja sen sukulinjan kanssa. Uskon yhdistelmän jokatapauksessa tuottavan energisiä ja toiminnanhaluisia koiria. Toisin sanoen: aktiivisia koiria aktiivisille ihmisille. Uskon yhdistelmän soveltuvan parhaiten ihmisille, joita kiinnostaa koiransa kanssa harrastaminen ja koiran kouluttaminen jotain koiraurheilulajia silmälläpitäen.

Etsin tulevasta pentueesta sijoituskotia 1-2 narttupennulle. Sijoituskoirien kohdalla toivon, että  tuleva koti olisi kiinnostunut BH -kokeen suorittamisesta koiransa kanssa oli tuleva lajivalinta sitten mikä hyvänsä. Kriteeri ei ole kuitenkaan ehdoton. Sijoituskoiralla voi tehdä vaikka agilityä, kunhan koiralle tarjotaan tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä ja ylipäänsä sitoudutaan vastuulliseen koiranpitoon.

Hollaninpaimenkoirilla tuskin koskaan voi korostaa liikaa tapakasvatuksen merkitystä. Sujuvaan arkeen ja koiran sosiaalistamiseen kannattaa ehdottomasti panostaa. Hollanninpaimenkoirat ovat etenkin parin ensimmäisen vuoden aikana melko työläitä ja ei olekaan yllätys, että rodussa kodinvaihtajat ovat usein 9 kk – 1,5 vuoden ikäisiä. Holskut vaativat omistajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta.

Holskut eivät jätä ketään kylmäksi. Niihin joko ihastuu tai vihastuu. Kuulen usein ihmisen sanovan yhden hollanninpaimenkoiran jälkeen, etteivät ikinä ota toista. Sitten on minä ja moni muu rotuun hurahtanut, mille värillä ei ole väliä, kunhan on raidat.

Kerran holsku, aina holsku.