C-pennut 4 viikkoa

Pennut täyttivät eilen 4 viikkoa. Ne ovat kasvaneet ja kehittyneet erittäin tasaisesti koko neljän viikon ajan. Vastilla on riittänyt hyvin maitoa ja se on kaikin puolin pitänyt pennuistaan esimerkillisesti huolta. Pennut opettelevat nyt syömään kiinteää ruokaa ja ne ovatkin syöneet sitä hyvällä ruokahalulla.

Pennut ovat pikkuhiljaa alkaneet valloittamaan muuta taloa pentuhuoneen lisäksi. Pennut vaikuttavat hyvin avoimilta ja leikkisiltä. Ne suhtautuvat uusiin asioihin avoimen uteliaasti ja reippaasti. Olemme tehneet pentujen kanssa tänään kotitöitä: imuroineet ja leiponeet sekä joulun odotuksen kunniaksi tietenkin kuunnelleet Raskasta joulua – levyä.

Tilasin pennuille polveutumismäärityksen Genoscoperilta, sillä niistä otetaaan DNA näytteet eläinlääkäritarkastuksen yhteydessä noin kuuden viikon iässä. Pentujen rekisteritodistusten toimitus tapahtuu arviolta 4-6 viikkoa luovutuksen jälkeen, kun DNA-testauksen tulokset ovat ensin saapuneet Genoscoperilta.

Kolmannen sukupolven myötä on monta asiaa mistä olla kasvattajana kiitollinen. Kaikki nartut (Zelda, Lysti, Vasti) ovat tulleet tiineeksi ensimmäisellä kerralla. Joka kerralla astutus on onnistunut luonnollisesti eikä niitä ole tarvinnut siementää. Kaikki pennut ovat syntyneet ilman sektiota. Toisaalta nämä asiat ovat – tai niiden pitäisi olla – melko itsestään selvyyksiä, sillä hollanninpaimenkoira on rotuna elinvoimainen ja jossain määrin myös edelleen alkukantainen.

Pennuista kolme neljästä menee koteihin, jotka olen tuntenut useamman vuoden ajan. Mä arvostan hyvää koiranpitoa yli kaiken, koska haluan pentujen löytävän ennen kaikkea vastuuntuntoiset ja koiran kouluttamiseen sitoutuneet kodit. Mitä kukin koiransa kanssa harrastaa, on toissijainen asia. En epäile, etteikö näillä(kin) pennuilla ei olisi palikat kohdallaan harrastuskoirana, mutta hyväkin koira vaatii ohjaajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta.

C-pennut 2 viikkoa

C-pennut täyttivät lauantaina 2 viikkoa ja voivat paksusti. Yksi pennuista nukkui pois ensimmäisen viikon aikana eli tarina jatkuu ihmenelosten kokoonpanolla. Harmittaa, että moni jäi nyt ilman pentua, sillä hyviä koteja olisi ollut tarjolla. Kyselyjä tuli aina ulkomaita myöten, mutta joutui myymään ei oota. Ehkä täytyy jatkossa täytyy tehdä pentueita hieman useammin?

C-pentujen silmät ovat auenneet ja niiden maailmanvalloitus voi pikkuhiljaa alkaa. Alla olevassa kuvassa on koolla koko kööri. Kelta- ja vaaleanpunapantaiset pennut ovat narttuja ja sini- ja oranssipantaiset pennut ovat uroksia. Mielenkiinnolla odotan, millaisia piirteitä pennut alkavat seuraavina viikkoina ilmentämään. Jokainen pennuista on menossa harrastavaan kotiin, mutta on tärkeää, että sopiva koti ja koira kohtaavat. 

3–7 viikon ikäinen pentu sosiaalistuu ulkoiseen ympäristöönsä: emoonsa ja sisaruksiinsa, ihmisiin, ympäristöön ja sen ääniin. Pentujen henkiselle kehitykselle on tärkeää, että ne saavat erilaisia kokemuksia ja tottuvat monipuolisesti eri ympäristöihin jo ennen uuteen kotiin muuttoa. Etenkin viimeisillä viikoilla tulen panostamaan paljon pentujen sosiaalisuuteen, jotta niillä olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat tulevaisuutta varten. Suurin vastuu jää kuitenkin tulevalle kodille. Hyvän ystäväni sanoin: pennusta tulee sellainen koira, millaiseksi sen kasvattaa.

H-Hetki lähestyy

Vasti ultrattiin pari viikkoa sitten tiineeksi. Eläinlääkäri arvioi tuolloin, että pentuja olisi tulossa 6-7 kappaletta. Tällä hetkellä Vastilla on jo takana 47 vrk tiineyttä eli h-hetkeen on enää vain hieman päälle kaksi viikkoa aikaa. Tiineysaika on sujunut tähän asti hyvin.

 

Pentujen varaustilanne näyttää jo hyvältä, sillä niistä on alustavia varauksia molempiin sukupuoliin. Nyt täytyy vain toivoa, että myös jakauma olisi mahdollisimman tasainen. Olen koonnut pentuja-sivulle tietoa tulevasta pentueesta, ja päivitän sinne myös tietoa mahdollisesti vapaina olevista pennuista pentujen syntymän jälkeen. Jos pentue syntyy suurin piirtein 63 vrk tienoilla, ovat pennut luovutuksessa heti joulupyhien jälkeen.

 

Pentujen syntymän jälkeen yritän päivittää aktiivisesti pentujen kuulumisia blogiin. Pentuvalinnat tehdään yhteistyössä tulevan omistajan kanssa, jotta sopiva pentu ja koti kohtaisivat.  Aktiivisina ja toiminnanhaluisena koirina holskut tarvitsevat jonkun ”työn” eli pennut myydään vain ja ainoastaan harrastaviin koteihin. Pennun tapakasvatuksen suhteen on myös oltava valmis näkemään vaivaa, jotta pennusta kasvaa tulevasuudessa yhteiskuntakelponen koira. Tämä pentue edustaa käyttöpainoitteisempaa linjaa, joten odotettavissa on aktiivisia koiria aktiivisille ihmisille.

kuvassa Ignitia Bravo Zulu     kuva: Veera V.

Jännän äärellä

Kesä on mennyt nopeasti. Tuntuu, että vasta äsken julkaisin pentusuunnitelman, ja nyt Vasti on jo aloittanut juoksun! Vasti astutetaan siis syyskuussa eli mahdollinen pentue syntyisi marraskuussa. Pennut olisivat siten luovutuksessa joulukuun viimeisinä päivinä. Aika samalla rytmillä luultavasti mennään kuin A-pentueen aikoihin.

Edellisestä pentueesta tulee pian kuluneeksi kolme vuotta. Alla oleva kuva on otettu elokuussa 2015, kun matkustin Belgiaan astuttamaan Vastin emää Lystiä. Kuvasta tosin ei löydy kumpaakaan B-pentueen vanhemmista, vaan vieressäni kuvassa on Axiksen isä eli tulevan C-pentueen isoisä KNPV PH1 MR2 Hessen Herders Antrax. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Nyt suunnitteilla olevan C-pentueen jälkeen voi vierähtää taas useampi vuosi, ennenkuin edes suunnittelen seuraavaa pentuetta. Tarkoitukseni on ollut alusta alkaen pitää kasvatustyö pienimuotoisena ja ainakin toistaiseksi sellaista se tulee myös olemaan. Vuoden vaihteen jälkeen on aika suunnata taas energia teologian opintojen eteenpäin viemiseen Helsingin yliopistossa. Joitakin kokeita on Abbyn kanssa talvelle suunnitteilla, mutta muuten koiraharrastus siirtynee kevätkaudeksi hiljaiselolle. Kasvattien kesken järjestetään tietenkin tuttuun tapaan tapaamisia ja ehkä ensi kesälle saadaan leirikin.

Havahduin ajan kulumiseen jo aiemmin tässä kuussa, kun minulta kysyttiin pentujen hintaa. Hetken loi tyhjää, ja tajusin etten ollut ajatellut koko asiaa. Hollanninpaimenkoirien hinnat ovat karanneet kauas siitä, millä hinnalla itse aikoinaan myin B- ja A- pentueen koiria, ja tällä hetkellä niiden hinnat liikkuvat noin 1200 –  1250 eurossa. Jos pidän pentujen hinnan edelleen tonnin tietämissä, niin koirat vastaavasti tulisi kuvata lonkkien, kyynärien ja selän osalta. Koiran kanssa harrastamisen kannalta läpivalaisu on enemmän kuin suotavaa ja toisaalta jokainen kuvattu koira tuo myös arvokasta tietoa rodun terveydestä. Koska pidän itse koirien terveyttä ensisijaisen tärkeänä asiana, olen valmis kasvattajana tulemaan pentujen hinnassa vastaan, jotta koiria saadaan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin luustokuviin.

Hollanninpaimenkoiran hankintaa suunnttelevan on hyvä varautua siihen, että etenkin ensimmäiset kaksi vuotta voivat olla hyvin haastavat. Holsku tarvitsee huolellisen peruskoulutuksen, johdonmukaiset säännöt arkielämässä ja riittävästi sosiaalistamista.   Rotu soveltuu parhaiten ihmiselle, joka on varautunut tarjoamaan aktiiviselle paimenkoiralle riittävästi liikuntaa ja aktiviteetteja.

Olen aina sanonut, että kokemusta tärkeämpää on oma asenne. Se, onko aloitteleva koiraharrastaja, ei ole oleellista. Tärkeää on oma visio siitä, mitä haluaa koiran kanssa harrastaa ja kuinka paljon on valmis tekemään töitä oman tavoitteen eteen.

 

Pentusuunnitelmasta

Päivitin pentuja-sivulle lisätietoja Vasti x Axis – pentusuunnitelmasta. Suunnitelma löytyy myös nyt working-dog.eu – tietokannasta. Minulla on ollut aiemmin tapana avata pentusuunnitelman taustoja enemmän blogitekstin muodossa ja teen sen tälläkin kertaa. Muutoin tietoja kannattaa tarkastella etenkin sekä A-pentueen että B-pentueen sivuilta, koska nyt suunnitteilla oleva yhdistelmä on suoraa jatkoa niihin. Tarina toki alkoi Zeldasta, joka siis edelleen käy ja kukkuu ja voi hyvin.

Kun noin viisi vuotta sitten julkaisin suunnitelman ensimmäisestä pentueestani, syntyi melkoinen somemyrsky. Puhelimet pirisivät ympäri Suomea ja julkisia somepäivityksiä tehtiin kolmella eri kielellä. Harva otti yhteyttä suoraan minuun, mutta muutama ystäväni sai senkin edestä ryöpytystä osakseen. Ehkä viestin toivottiin päätyvän lopulta minulle, joka ilmiselvästi olin liian yksinkertainen tajuamaan, millaisen maailmanlopun kasvattamani pentue toisi tullessaan.

Näin jälkikäteen ymmärrän ottaneeni tuolloin asioita liian henkilökohtaisesti. Nyt kun aikaa on kulunut, olen saanut lisää perspektiiviä asioihin. Kasvattajien keskuudessa tuntuu olevan hyvinkin yleistä uusien kasvattajien teilaaminen. Se nyt vaan ei sovi, että joku alkaa kasvattamaan koiria. En usko, että ihmiset ovat niinkään huolissaan rodusta, vaan enemmän omasta asemastaan. Jokainen uusi kasvattaja on potentiaalinen uhka sille, että harrastavien kotien löytäminen omille kasvateille voi olla tulevaisuudessa haastavampaa. Kasvattajat harvoin jaksavat murehtia toisten pentuesuunnitelmista samalla intensiteetillä elleivät itse samanaikaisesti suunnittele pentuetta.

Tein aikoja sitten päätöksen, että keskityn blogissani vain omiin koiriini, kasvatteihini ja omaan kasvatustyöhöni. Jokainen kantaa vastuun omalla kennelnimellä tehdystä kasvatustyöstään. Joskus jaksoin vielä puolustella tekemisiäni,ja yrittää korjata virheellisiä tietoja ja käsityksiä. Enää en sitä kuitenkaan tee, koska kysymyksessä on loputon suo.  Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Loppuviimein on kuitenkin niin, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Nyt useiden vuosien jälkeen voin sanoa, että olen kokonaisuutena tyytyväinen sekä A- että B-pentueeseen. Enemmistö on sosiaalisia ja hyvän koulutettavuuden omaavia koiria, joilla on tarvittavat ominaisuudet harrastaa esimerkiksi eri PK-lajeja. Terveyteen liittyen asiat ovat myös olleet pääosin hyvällä tolalla. Tapakasvatuksen eteen on jokaisen koiran kanssa saanut tehdä töitä, sillä kyseessä on kuitenkin haastava rotu. Rajat on asetettava ja niistä täytyy pitää myös kiinni. Kokonaisuutena kasvattini ovat hyvin energisiä ja selvästi kaipaavat reippaasti liikuntaa ja tekemistä yhdessä omistajansa kanssa. Aktiivisuus ja toiminnanhalu ei kuitenkaan tule yllätyksenä, kun miettii yhdistelmien sukulinjoja.

Sekä A- että B-pentueessa käytin jalostukseen vanhempaa urosta ja molemmat ovat tätä kirjotettaessa edelleen hengissä. Täydellisiä koiria eikä linjoja ole, mutta uskon koiran elämän pituuden ja laadun olevan yksi tärkeimpiä terveyden mittareita. Eture täyttää muutaman kuukauden kuluttua 13-vuotta ja Billy täytti vuoden alussa 10-vuotta. Eture kastroitiin pari vuotta sitten eturauhasvaivojen vuoksi, mutta on sen jälkeen vielä porskuttanut papparaismaisella tyylillään. Eturelle tämä kesä luultavasti on kuitenkin viimeinen, sillä vanhan herran askel alkaa jo painaa.

Aiemmin käyttämäni urokset ovat olleet taustaltaan KNPV -linjaisia eli A- ja B- pentueiden taustalta löytyy FCI-rekisteriin rotuunotettuja koiria. Halusin käyttää jalostukseen KNPV-taustaisia koiria ylläpitääkseni rodun käyttöominaisuuksia ja toisaalta laajentaakseni hieman rodun ahdasta geenipoolia. Näin on tämänkin urosvalinnan kohdalla eli myös Axiksen taustalta löytyy FCI-rekisteriin rotuunotettuja koiria. Tuleva pentue rekisteröidään luonnollisesti Suomen Kennelliiton ER – rekisteriin.

Minulle oli pitkään toinenkin urosvaihtoehto, mutta päädyin kuitenkin kysymään mahdollisuutta käyttää Axista Vastille. Toiseen uroskandidaattiin palataan toivottavasti vielä tulevaisuudessa. Olen tavannut Axiksen parikin kertaa jo ennen luovutusta ja ihastuin siihen jo pentulaatikossa. Olen tavannut siitä lähtien Axista ja sen sisaruksia aina silloin tällöin yhteisten treenien merkeissä. Axiksen isän olen myös tavannut useamman kerran. Olen aina pitänyt Axiksen isästä ja siksi onkin mahtavaa saada käyttää sen poikaa jalostukseen.

Axiksen taustalla on hieman matalatemperamenttisia koiria, joiden uskon soveltuvan yhteen erittäin vilkkaan hulivili-Vastin ja sen sukulinjan kanssa. Uskon yhdistelmän jokatapauksessa tuottavan energisiä ja toiminnanhaluisia koiria. Toisin sanoen: aktiivisia koiria aktiivisille ihmisille. Uskon yhdistelmän soveltuvan parhaiten ihmisille, joita kiinnostaa koiransa kanssa harrastaminen ja koiran kouluttaminen jotain koiraurheilulajia silmälläpitäen.

Etsin tulevasta pentueesta sijoituskotia 1-2 narttupennulle. Sijoituskoirien kohdalla toivon, että  tuleva koti olisi kiinnostunut BH -kokeen suorittamisesta koiransa kanssa oli tuleva lajivalinta sitten mikä hyvänsä. Kriteeri ei ole kuitenkaan ehdoton. Sijoituskoiralla voi tehdä vaikka agilityä, kunhan koiralle tarjotaan tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä ja ylipäänsä sitoudutaan vastuulliseen koiranpitoon.

Hollaninpaimenkoirilla tuskin koskaan voi korostaa liikaa tapakasvatuksen merkitystä. Sujuvaan arkeen ja koiran sosiaalistamiseen kannattaa ehdottomasti panostaa. Hollanninpaimenkoirat ovat etenkin parin ensimmäisen vuoden aikana melko työläitä ja ei olekaan yllätys, että rodussa kodinvaihtajat ovat usein 9 kk – 1,5 vuoden ikäisiä. Holskut vaativat omistajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta.

Holskut eivät jätä ketään kylmäksi. Niihin joko ihastuu tai vihastuu. Kuulen usein ihmisen sanovan yhden hollanninpaimenkoiran jälkeen, etteivät ikinä ota toista. Sitten on minä ja moni muu rotuun hurahtanut, mille värillä ei ole väliä, kunhan on raidat.

Kerran holsku, aina holsku.

Jälleen pohdintaa

Olin suunnitellut sekä tänä vuonna että edellisenä vuonna tuovani ulkomailta narttupennun jalostuskäyttöä silmälläpitäen. Useampi tuontisuunnitelma on kuitenkin mennyt pieleen syystä tai toisesta. Yksi yhdistelmä olisi ollut tutulta ihmiseltä, jonka koirat olen moneen kertaan tavannut. Yhdistelmä jäi kuitenkin erinäisistä syistä kokonaan toteutumatta. Toisessa yhdistelmässä kasvattaja ei halunnut myydä pentua, ellen jättäisi sitä kotiini itselleni kasvamaan. En kuitenkaan voi haalia kotiini tolkutonta määrää koiria, etenkin kun rotu on erittäin energinen ja vaatii liikuntaa, koulutusta ja muuta aktivoimista. Mielelläni myös jättäisin kotiini oman kasvattini ja mahdollinen tuontikoira menisi sen sijaan sijoitukseen.

Ulkomaisissa yhdistelmissä haastavaa on se, että niiden taustat jäävät aina enemmän tai vähemmän hämärän peittoon.  Vaikka sekä isä että emä olisi mahdollista tavata paikan päällä, niin on vaikea päästä kiinni laajempaan kokonaisuuteen: ovatko koirat pitkäikäisiä, perusterveita koiria? Onko niillä mitään jalostuskäyttöön tai elämään ylipäänsä vaikuttavia vaivoja tai herkkyyksiä? Millaisia koirat ovat kouluttaa ja millaisia koiria ne ovat (olettaen, että ne ovat tapakasvatettuja) arjessa?

Hollanninpaimenkoirien lyhytkarvaisessa muunnoksessa ehkä haastavinta ovat epäluotettavat polveutumistiedot. Kun katsoo käyttötaustaisia pentuesuunnitelmia esimerkiksi working-dogissa, joutuu jatkuvasti arpomaan mitä koiria minkäkin koirien taustalla oikeasti ovat. Kun epäselvyydet koskevat vielä 1.-3. sukupolvea, on aina riski että myöhemmin vahingossa kerrataan sukutaulussa koiria, mitä ei ole tarkoitus kerrata. Rodun terveyden kannalta olisi ensisijaisen tärkeää, että sukutaulut pitäisivät paikkansa.

Mielestäni kaiken a ja o on koirien kokonaisvaltainen terveys. Täydellisiä koiria tai linjoja ei ole, mutta olennaista on löytää toisilleen sopivat yksilöt ja sukulinjat. Aina on jotain parannettavaa, mutta täytyy myös osata nähdä koirien hyviä puolia. Rodun kanta on pieni ja jalostukoiria on haasteellista löytää. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole eikä pidäkään olla. Jos koiria kasvatetaan FCI:n alaisuudessa, on luonnollisesti kasvatettava FCI:n säännöillä.

Vaikka tuontisuunnitelmat menivät mönkään, niin pentusuunnitelma toivottavasti etenee. Minua suoraan sanoen jännitti julkaista suunnitelma C-pentueesta, koska vielä(kin) on muutama liikkuva osa matkassa. Hollanninpaimenkoirilla on pitkästä aikaa ollut paljon pentusuunnitelmia vireillä, mutta osa sitten on jäänyt kokonaan toteutumatta. Itse olinkin ajattelut julkaisevani tiedot yhdistelmästä vasta lähempänä astutusajankohtaa, jotta suunnitelma olisi jo lähes varma. Ainahan voi jäädä vaikka narttu tyhjäksi, vaikka sekä Vastin emä että emänemä ovat tulleet tiineeksi ensi yrittämällä ja luonnollisen astutuksen seurauksena.

Seuraavassa pentueessa sen molempiin vanhempiin on mahdollista tulla tutustumaan sovitusti, koska ne asuvat Suomessa ja kohtuullisen matkan päässä toisistaan. Olemme tänä vuonna kokoontuneet kahdesti treenaamaan yhdessä koiria ja seuraavan kerran suunnitelmissa on kokoontua heinäkuun alkupuolella. Rodusta kiinnostuneet ovat luonnollisesti tervetulleita seuraamaan yhteistreenejämme.  Paikan päällä on mahdollista tavata pentueen vanhempien lisäksi myös muita sukulaisia ja kysyä koirien omistajilta kokemuksia koiristaan ja rodusta ylipäänsä 🙂

Hahmotelmaa ja pohdintaa

Päivittelin jotain hahmotelmaa tulevaisuuden pentusuunnitelmista kotisivuille. Paino on tässä vaiheessa vielä sanalla hahmotelma, sillä kuten sivuilta käy ilmi, niin kyseessä on kaksi nuorta koiraa. Tarkoitus on vielä hakea molemmille vaadittavat terveystulokset ja tietenkin myös käyttö- ja näyttöpuolen tuloksia. Molemmille nartuille  on urokset tällä hetkellä mietinnässä ja niihin palataan aikaisintaan kesän aikana. Samalla myös lyödään tarkempaa aikataulua lukkoon.

Vastin  uroskandidaatit edustavat linjoja, joita olen pohtinut käyttäväni jo ennen A-pentueen syntymää. Yksi itselle tärkeimmistä asioista on koirien kokonaisvaltainen terveys. Olen harkinnut vain sellaisia vaihtoehtoja, joiden taustalta löytyy perusterveitä ja myös vanhemmalla iällä ”käyviä ja kukkuvia” koiria.  Uros tulee olemaan KNPV -taustainen eli sen taustoilta löytyy FCI – rekisteriin ”rotuunotettuja” työkoiria. Pentue tullaan rekisteröimään Suomen Kennelliiton ER -rekisteriin. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona olevan uroksen ja sen vanhemmat olen tavannut useaan kertaan. Sen sijaan Lystin pentueen suhteen ajatukset ovat vielä enemmän lastenkengissä, mutta voi olla että pentue menee poikkeusluvan piiriin. Lystiä ei ole vielä kuvattu ja sitä ennen ei uskalla suunnitella asioita kovin pitkälle. Luonteen puolesta uskon Lystin sopivan jalostukseen mitä mainioimmin.

DNA-testaus luo valtavasti mahdollisuuksia jalostuksessa. Olen hyödyntänyt hollanninpaimenkoirilla MyDogDNA-testiä, joka testaa samanaikaisesti pitkän listan kaikissa roduissa tunnettuja sairauksia ja ominaisuuksia. Koirien perinnöllisten sairauksien mielletään usein olevan vain tietyille roduille ominaisia, sillä niihin yhdistetyt geenimutaatiot on alun perin löydetty tutkimusryhmissä, jotka ovat keskittyneet tutkimaan vain yhtä tai kahta rotua kerrallaan. Pari vuotta sitten julkaistu laaja tutkimus osoitti kuitenkin, että perinnöllisten sairauksien esiintyvyys on todellisuudessa paljon laajempaa.  Tutkimus kattoi noin 100 perinnöllistä sairautta, jotka testattiin lähes 7 000 yksilöltä noin 230 eri rodusta. Joka kuudes koira kantoi vähintään yhtä testatuista sairaudelle altistavista geenimuodoista perimässään. Lisäksi joka kuudes testatuista geenimuodoista pystyttiin tunnistamaan myös sellaisissa roduissa, joissa sitä ei ollut aiemmin kuvattu.

Hollanninpaimenkoirilla on jalostuksellisesti haastava tilanne, sillä kanta pieni ja jalostusmateriaalia on vähän. Erään hollanninpaimenkoiraharrastajan pari vuotta sitten julkaistu blogikirjoitus ”kohti sukupuuttoa tai uudelleensyntymistä” kokoaa mielestäni hyvin yhteen rodun keskeisiä haasteita, jotka ovat edelleen ajankohtaisia. Nyt jos koskaan tarvittaisiin rohkeita avauksia, jotka turvaisivat rodun geneettistä monimuotoisuutta ja siten myös pidemmällä aikavälillä kokonaisvaltaista terveyttä. Rodun kannalta lienee hyödyllisempää, että mahdollisimman monta (jalostuskriteerit täyttävää) yksilöä käytettäisiin jalostukseen, kuin että vain samat koirat lisääntyvät kerta toisensa jälkeen.

Kasvatus on haastavaa monella tavalla, mutta silti sitä aina palaa suunnittelemaan seuraavaa pentusuunnitelmaa. Täydellisiä koiria eikä sukulinjoja ole, mutta tavoitteenani on löytää ennenkaikkea toisiaan täydentävät yksilöt. Jotain on aina parannettavaa, mutta toisaalta täytyy myös arvostaa olemassaolevia,  hyviä ominaisuuksia  ja pyrkiä säilyttämään niitä.

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu      kuva: Veera Varis

Vastapainoa arjen kiireisiin

Aloitin blogikirjoituksen kirjoittamisen jo miltei kuukausi sitten, mutta tekstin loppuunsaattaminen oli vaikeaa. Olisi niin monta asiaa mistä kirjoittaa ja silti asioita on vaikea saada blogitekstin muotoon. Paljon on tapahtunut ja tapahtumassa, ja nimenomaan positiivisia asioita. Suurin osa asioista ei liity suoranaisesti koiriin, vaan yleisesti asumiseen, työhön ja vapaa-aikaan. Paluuta juurille ja pieniä askeleita kohti uskallusta toteuttaa omia haaveita.

Ensimmäisenä ajatuksena mieleen tulee kuitenkin jatkuva kiire. Opintojen ja työssäkäynnin yhteensovittaminen osoittautui haasteellisesti, mutta suunnitellut opinnot ovat onneksi suurelta osin edenneet aikataulun mukaisesti. Syksylle asti aikataulu tulee olemaan opinnoissa vielä tiukka, mutta sen jälkeen työsarka onneksi kevenee.

Koirien kanssa harrastaminen on ollut mukavaa vastapainoa arjen kiireisiin. Zeldan (JK2 BH It Is Amazing) kanssa olemme muistelleet PK-tottelevaisuuden 3-luokan liikkeitä ja silloin tällöin harjoitelleet esineruutua. Abbyn (BH Ignitia Ambition) kanssa TOKO:n voittajaluokan liikkeet alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Kevään mittaan saan toivottavasti myös molemmille kokeenomaisia harjoituksia, jotta pääsemme heti kesän alussa kokeisiin.

Muutaman viikon ajan jatkuneet paukkupakkaset haittasivat harrastamista ja koirien kanssa lenkitkin jäivät minimiin. Meidän koirat kestävät parikin viikkoa vähemmällä liikunnalla ja aktivoimisella, mutta niiden kanssa ei arki kuitenkaan pidemmän päälle arki suju pelkällä peruslenkityksellä. Riittävän liikunnan tarjoaminen ei ratkaise kaikkia käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, mutta on perusedellytys  muiden ongelmien ratkaisuun.

Ignitia Blackjack ja Prima de la Plate Fosse 2018. Kuva: Hanna R.

Lyhytkarvainen hollannipaimenkoira on aktiivinen koira, joka tarvitsee tarpeeksi liikuntaa, mutta ennen kaikkea yhteistä tekemistä omistajansa kanssa. Pelkästään lenkkikaveria haluavalle on varmasti helpompiakin rotuja saatavilla. Hollanninpaimenkoirissakin on kolme karvamuunnosta, joista lyhytkarvainen on energisin ja temperamenttisin. Mielestäni lyhytkarvainen muunnos soveltuu parhaiten ihmiselle, joka nauttii koiran kouluttamisesta, ja sen kanssa harrastamisesta. Ihmiselle, joka ei etsi valmiita ja helppoja ratkaisuja, vaan joka on valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa.

Helmikuun alussa tein muutaman päivän reissun ulkomaille. Oli mukava tavata vanhoja ystäviä, tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä myös koiria niin treenikentällä kuin arkielämän keskellä. Parasta antia ovat kuitenkin joka kerta tuntikausia kestäneet keskustelut, jotka venyvät yöhän asti. Tulevaisuuden pentuesuunnitelmaan ja kasvattamiseen liittyvät ajatukset saivat vahvistusta reissun aikana. Joitakin käytännön asioita pitää vielä selvitellä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä ympyrä sulkeutuu ja palaan sukulinjoihiin, joita mietin jo ennen A-pentueen syntymää.

Kokonaisuutena päällimmäisin tunne on kiitollisuus; ei kaikesta, vaan kaikessa. Oli ihana lukea Facebookista kasvatinomistajien holskuaiheiset syntymäpäivätoimitukset. Vaikka elämä ei itse kullakin ole aina helpoimmasta päästä, niin ihanaa kun jaksatte silti piristää muita. Kiitos <3

 

Seuraava pentue

Kun nyt säännöllisin väliajoin tulee kyselyitä seuraavasta pentueesta, niin ajattelin hieman valaista asiaa blogitekstin muodossa. Pentuesuunnitelmaa olen pyöritellyt päässäni jo yli kaksi vuotta, mutta se on eri asia missä vaiheessa asiat konkreettisesti toteutuvat. Kuten aiemmassa kirjoituksessani jo kerroin, niin tällä hetkellä suurin haaste on sovittaa yhteen työ ja opiskelu. Aivan lähiaikoina ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä resursseja pennutusprojektiin. Pentu tässä vielä jaloissa menee, mutta pentue on eri juttu. Sitä varten tarvitaan hetken hengähdystauko kaikesta muusta.

Ignitia Attitude 2013. Kuva: Amy L.

Toisaalta mun jahkaamiseen on myös monta muuta syytä.  Seuraavassa pentuprojektissa on hyvin vahvasti oma lehmä ojassa, koska toiveena on kasvattaa itselle harrastuskoira. Suunnitelmana on tuottaa pakastespermaa toiselta mantereelta, joten koko projekti tulee olemaan kustannuksiltaan aivan toista luokka kuin esimerkiksi B-pentue. Mitä enemmän on pelissä, sitä enemmän huomaa ajattelevansa, että onko tässä mitään järkeä?

Asiat, mitkä tekee sydämellä, eivät kuitenkaan ole rahalla mitattavissa. Jos olisin etsinyt helppoja ratkaisuja, niin olisin valinnut toisenlaisen tien. Hyviä ja jalostuskelpoisia uroksia löytyy läheltä, joten miksi mennä merta edemmäs kalaan? Vaikka olen kasvatustyössäni vasta alkutaipaleella, niin minua on alusta asti kiehtonut rotuunottotaustaisten koirien käyttö jalostuksessa. Rotuunottojen kautta on mahdollista lisätä rodun geneettista vaihtelua ja turvata rodun terveyttä. Hollanninpaimenkoirissa voidaan  KNPV-taustaisten -eli käytännössä rotuunottotaustaisten – koirien avulla voidaan sekä lisätä geneettistä monimuotoisuutta että parantaa rodun käyttöominaisuuksia.

Tähän mennessä olen onneksi saanut avukseni ihmisiä, jotka haluavat avoimella ja läpinäkyvällä tavalla viedä hollanninpaimenkoirien kasvatusta eteenpäin. Rekisteröimättömien koirien käyttäminen jalostukseen jonkun muun koiran papereilla ei vie rotua eteenpäin. Päinvastoin: luonne- ja käyttöominaisuuksien jalostaminen on liki mahdotonta, terveydestä puhumattakaan. Jos ei ole tietoa mitä koiria kunkin yksilön taustoilta löytyy, ei ole mahdollista jalostaa toivottua koiratyyppiä, ylläpitää geneettisesti monimuotoisuutta tai vastustaa perinnöllisiä sairauksia.  Hollanninpaimenkoirien kanta on pieni ja geeniperimä kapea. Terveen kannan ylläpitämiseksi tarvitsemme jalostukseen jatkuvasti”uutta” verta, mutta onneen ei ole  oikotietä.

Ensi viikolla pakkaan laukut ja suuntaan ulkomaille. Reissun jälkeen olen toivottavasti viisaampi myös tulevaisuuden pentusuunnitelmista. Nyt kuitenkin tarkoitus on hetkeksi keskittyä muihin projekteihin ja toisten kasvattajien pentusuunnitelmiin. Lisätietoja omasta pentusuunnitelmasta tulen julkaisemaan viimeistään kesän tienoilla.

 

Blogi palaa ruutuun

Blogi palaa ruutuun vuoden hiljaiselon jälkeen ja on nyt osa kennelin kotisivuja. WordPress.com – sivuston ilmainen versio on melko rajoitteellinen, mutta toisaalta ei ollut järkeä ottaa käyttöön maksullista versioita ja maksaa kahteen eri paikkaan kotisivutilasta. Tämänhetkisestä kroonisesta aikapulasta huolimatta yritän aina silloin tällöin päivittää tänne kuulumisia. Tilannetta helpottaa huomattavasti se, että jatkossa tarvitsee päivittää vain yhtä sivustoa. Tämä(kin) blogi keskittyy luonnollisesti hollanninpaimenkoiriin.

Jos joskus on ollut vapaa-ajan ongelmia, niin ei enää viime elokuun jälkeen.  Olen kokopäiväisen työn lisäksi opiskellut sivutoimisesti Helsingin yliopistossa syksystä lähtien. Vuorokaudessa tuntuu välillä loppuvan tunnit, mutta ensimmäinen lukukausi on saatu kunnialla pakettiin. Onneksi keväälle opinnot painottuvat verkko-opintoihin ja muihin vähemmän läsnäoloa vaativiin opintokokonaisuuksiin. Ehkä harrastuksillekin jää jatkossa enemmän aikaa, kun niitä eivät haittaa sekä työ että opiskelu.

Zelda toukokuussa 2017 Hollandroy – kenneltapaamisessa. Kuva: Pirkko Ranta-aho

Zeldaa (JK2 BH It Is Amazing) vaivasivat melkein koko kesäkauden nenäpunkit ja vaiva saatiin vasta kahden kuurin jälkeen asettumaan. Meillä kilpailukausi menikin sivu suun, koska syksyllä koepaikat tunnetusti ovat kiven alla. Ei auta kuin ottaa ensi keväällä uutta yritystä. Zelda on edelleen fyysisesti erinomaisessa kunnossa, vaikka se  täyttää ensi vuonna seitsemän vuotta. Zelda on ollut koko ikänsä perusterve koira. Zelda käynyt elämänsä aikana kaksi kertaa eläinlääkärillä muuten kuin rokotuksilla. Siltä hoidettiin pentuna virtsatietulehdus ja loppuvuodesta 2015 sillä oli virusperäinen infektio, mikä oirehti kovana kuumeena ja lihaskipuna. Muutoin sillä ei ole tähän mennessä ollut mitään vaivaa, vammaa tai sairautta. Sille voi syöttää sekä raakaa lihaa että kuivamuonaa eikä se ole tähän mennessä saanut ikinä yliherkkyys- tai allergiaoireita. Saan siis monella tapaa olla kiitollinen koirasta, jonka kautta tutustuin jälkiharrastukseen, tähän rotuun ja jonka avulla aloitin myös kasvatustoiminnan.

Zelda Hollandroy-kenneltapaamisessa. kuva: Pirkko Ranta-Aho

Zelda oli pentuaikana rasittava puuhastelija, mutta aikuistuttaan se -onneksi- rauhoittui paljon. Harrastuskoirana olen ollut siihen todella tyytyväinen alusta asti.  Kun mietin sen elämää kokonaisuutena, on Zelda ollut myös kotikoirana mukava yksilö. Laumakoiraksi se ei dominanssistaan johtuen ole ihanteellinen ja vanhemmiten se ei ole juurikaan tullut narttujen kanssa toimeen. Sen kanssa arki on muuten ollut kuitenkin melko vaivatonta ja se on tullut erinomaisesti toimeen lapsemme kanssa.

Meillä ei asu täydellisiä koiria. Mielestäni jalostuksessa haastavaa onkin nähdä metsä puilta. Täydellisiä sukuja ja linjoja ei ole, mutta kokonaisuus ratkaisee.  Monia asioita voi yrittää tasapainoittaa hakemalla jalostusnartulle tai jalostusurokselle sopivaa vastakappaletta. Toisaalta on asioita, mistä ei voi koskaan tinkiä kuten esimerkiksi hermorakenne. Haastavankin koiran kanssa voi oppia elämään ja toimimaan, kunhan se on perusluonteeltaan tasapainoinen.

Tätä tekstiä kirjoittaessa ystäväni laittoi minulle viestin Facebookissa.

Next week we will go and have a look at your puppy. What are you looking for ?

Kysymys tiivistää kaiken oleellisen. Mitä me oikeastaan haemme?  Kysymykseen ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, on vain erilaisia vastauksia. Tuohon kysymykseen vastasin itse viidellä sanalla. Millainen olisi sinun vastauksesi? Millainen on hyvä hollanninpaimenkoira?