Luustokuvissa

Kävimme perjantaina wannabe-malinois Vastin (Ignitia Bravo Zulu) ja malinois Lystin (Prima de la Plate Fosse) kanssa luustokuvissa. Vastille haettiin virallinen lausunto spondyloosista ja Lystille taas viralliset lausunnot lonkista, kyynäristä ja selästä sen osalta, mitä iän puitteissa saadaan.

Vastin osalta pentusuunnitelma tulee etenemään, sillä sen selkä oli edelleen kauniin puhdas ja Vasti saikin odotetusti SP0 -lausunnon. C-pentue on tarkoitus laittaa alulle nyt syksystä eli jos kaikki menee kuin Stömsössä, niin hollanninpaimenkoiran pentuja syntyisi vielä tämän vuoden puolella.

Lystin kohdalla pentusuunnitelma ei toteudu, sillä sen selkä ei ole priimaa. Lystin lonkat olivat B/B ja kyynärät 1/1. Suomen Kennelliitto ei valitettavasti voinut lausuntoa selän osalta, koska röntgenkuvissa oli viimeinen nikama tullut vain puoliksi kuvaan. Lysti joudutaan siis kaiken lisäksi kuvaamaan vielä selän osalta uudestaan.

Lystin tilanne on erittäin valitettava, sillä luonteen puolesta se olisi ollut monella tapaa positiivinen piristys malinoismaailmaan. Se on temperamenttinen, mutta erittäin tasapainoinen koira, jonka kanssa on mukava harrastaa ja elää. Lystin kohdalle osui harmillisesti kohdalle rodussa valitettavan yleinen vaiva, jonka myötä se jää pois jalostuskäytöstä.

Lysti saapui kuin varkain, mutta tarina saa alkunsa oikeastaan jo kymmenen vuoden takaa. Ihastuin silloin erääseen malinoistaustaiseen tervueren-narttuun, joka treenasi samassa hakuryhmässä kanssani.  Narttu oli sijoituksessa tuttavallani ja jos se olisi aikanaan astutettu, niin minusta olisi luultavasti tullut tervun omistaja. Jalostussuunnitelmat eivät kuitenkaan kyseisen koiran kohdalla toteutuneet, koska sillä (kin) oli selässä sanomista.

Minusta ei tullut tervun omistajaa ja seuraavan kerran belgialaisiin tunnelmiin palattiin vasta vuonna 2016, kun Belgiassa syntyi mielenkiintoinen malinoispentue. Siitä se ajatus lähti, ja Lysti saapui Suomeen tammikuussa 2017. Vaikka Lysti ei terveyden puolesta täyttänyt kaikki odotuksia, on se silti jättänyt pysyvästi tassun jälkensä monen sydämeen. Toivon Lystille hyvää vointia ja pitkää ikää. Uskon, että se tulee olemaan harrastuskoirana vielä suureksi iloksi.

Päädyin aikanaan  hollanninpaimenkoiriin, kun useampi muu suunnitelma meni pieleen. Joskus hyvät asiat voivatkin tulla eteen aivan yllättäen. Belgianpaimenkoirien suhteen suunnitelmat menivät nyt uusiksi, mutta toivottavasti hollanninpaimenkoirien kanssa asiat onnistuvat senkin edestä.

 

Kuvassa Ignitia Ambition 2013.       Kuva: Karita Häkkinen

 

Hahmotelmaa ja pohdintaa

Päivittelin jotain hahmotelmaa tulevaisuuden pentusuunnitelmista kotisivuille. Paino on tässä vaiheessa vielä sanalla hahmotelma, sillä kuten sivuilta käy ilmi, niin kyseessä on kaksi nuorta koiraa. Tarkoitus on vielä hakea molemmille vaadittavat terveystulokset ja tietenkin myös käyttö- ja näyttöpuolen tuloksia. Molemmille nartuille  on urokset tällä hetkellä mietinnässä ja niihin palataan aikaisintaan kesän aikana. Samalla myös lyödään tarkempaa aikataulua lukkoon.

Vastin  uroskandidaatit edustavat linjoja, joita olen pohtinut käyttäväni jo ennen A-pentueen syntymää. Yksi itselle tärkeimmistä asioista on koirien kokonaisvaltainen terveys. Olen harkinnut vain sellaisia vaihtoehtoja, joiden taustalta löytyy perusterveitä ja myös vanhemmalla iällä ”käyviä ja kukkuvia” koiria.  Uros tulee olemaan KNPV -taustainen eli sen taustoilta löytyy FCI – rekisteriin ”rotuunotettuja” työkoiria. Pentue tullaan rekisteröimään Suomen Kennelliiton ER -rekisteriin. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona olevan uroksen ja sen vanhemmat olen tavannut useaan kertaan. Sen sijaan Lystin pentueen suhteen ajatukset ovat vielä enemmän lastenkengissä, mutta voi olla että pentue menee poikkeusluvan piiriin. Lystiä ei ole vielä kuvattu ja sitä ennen ei uskalla suunnitella asioita kovin pitkälle. Luonteen puolesta uskon Lystin sopivan jalostukseen mitä mainioimmin.

DNA-testaus luo valtavasti mahdollisuuksia jalostuksessa. Olen hyödyntänyt hollanninpaimenkoirilla MyDogDNA-testiä, joka testaa samanaikaisesti pitkän listan kaikissa roduissa tunnettuja sairauksia ja ominaisuuksia. Koirien perinnöllisten sairauksien mielletään usein olevan vain tietyille roduille ominaisia, sillä niihin yhdistetyt geenimutaatiot on alun perin löydetty tutkimusryhmissä, jotka ovat keskittyneet tutkimaan vain yhtä tai kahta rotua kerrallaan. Pari vuotta sitten julkaistu laaja tutkimus osoitti kuitenkin, että perinnöllisten sairauksien esiintyvyys on todellisuudessa paljon laajempaa.  Tutkimus kattoi noin 100 perinnöllistä sairautta, jotka testattiin lähes 7 000 yksilöltä noin 230 eri rodusta. Joka kuudes koira kantoi vähintään yhtä testatuista sairaudelle altistavista geenimuodoista perimässään. Lisäksi joka kuudes testatuista geenimuodoista pystyttiin tunnistamaan myös sellaisissa roduissa, joissa sitä ei ollut aiemmin kuvattu.

Hollanninpaimenkoirilla on jalostuksellisesti haastava tilanne, sillä kanta pieni ja jalostusmateriaalia on vähän. Erään hollanninpaimenkoiraharrastajan pari vuotta sitten julkaistu blogikirjoitus ”kohti sukupuuttoa tai uudelleensyntymistä” kokoaa mielestäni hyvin yhteen rodun keskeisiä haasteita, jotka ovat edelleen ajankohtaisia. Nyt jos koskaan tarvittaisiin rohkeita avauksia, jotka turvaisivat rodun geneettistä monimuotoisuutta ja siten myös pidemmällä aikavälillä kokonaisvaltaista terveyttä. Rodun kannalta lienee hyödyllisempää, että mahdollisimman monta (jalostuskriteerit täyttävää) yksilöä käytettäisiin jalostukseen, kuin että vain samat koirat lisääntyvät kerta toisensa jälkeen.

Kasvatus on haastavaa monella tavalla, mutta silti sitä aina palaa suunnittelemaan seuraavaa pentusuunnitelmaa. Täydellisiä koiria eikä sukulinjoja ole, mutta tavoitteenani on löytää ennenkaikkea toisiaan täydentävät yksilöt. Jotain on aina parannettavaa, mutta toisaalta täytyy myös arvostaa olemassaolevia,  hyviä ominaisuuksia  ja pyrkiä säilyttämään niitä.

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu      kuva: Veera Varis

Treenin tynkää

Kokoonnuimme viime viikolla pienellä porukalla Pyhtäälle treenaamaan koirien kanssa tottelevaisuutta BH-koetta varten. Mukana olivat sijoituskoirani malinois Lysti (Prima de la Plate Fosse), kasvattini Loki (Ignitia Blackjack) ja Reo (Ignitia Bang-Bang) sekä tietenkin Markon Roi -pentu. Oli ilo nähdä, kuinka kaikille koirilla oli yhteistä hyvä työasenne ja ohjattavuus. Toistoja tietenkin tarvitaan vielä itsekullakin ja lisää erilaisten häiriöiden alla harjoittelua, jotta saadaan rakennettua koekriteereiden mukainen suoritus. Hyvää työtä olette koirienne kanssa tehneet ja tästä on hyvä jatkaa.

Reo (Ignitia Bang-Bang) allekirjoittaneen lainakuskin kanssa.

Reo (Ignitia Bang-Bang) on sosiaalinen koira, joka leikkii ja työskentelee mieluusti myös vieraan kanssa. Reo on veljensä Lokin (Ignitia Blackjack) tapaan matalatemperamenttisempi verrattuna pentuesisaruksiinsa. Molemmat ovat myös kotioloissa rauhallisia koiria. B-pentue onkin tässä suhteessa mielenkiintoinen, sillä koirat jakautuvat selkeästi kahteen leiriin temperamentin suhteen; erittäin vilkkaista rauhallisempiin yksilöihin. Tilanne on toinen A-pentueessa, missä kaikki yksilöt ovat olleet todella vilkkaita koiria.

Rauhallisempi temperemantti ei ole kuitenkaan tarkoittanut helpompaa tietä. Molemmat veljekset ovat topakoita kavereita, joille saa samat säännöt kerrata kerta toisensa jälkeen. Kasvattajalle palkitsevinta on kuitenkin juuri tämänkaltaiset koiranomistajat, jotka pitävät koiristaan hyvää huolta ja ovat valmiita panostamaan koiriensa kouluttamiseen ja tapakasvatukseen. Siellä missä on tahtoa, on tie.

Ennen hollanninpaimenkoiria kokemukseni koirista perustui noutajiin,  seisoja-mixiin, schäfer – mixiin ja collieisiin –  juuri tässä järjestyksessä. Siirtyminen colliesta käyttötaustaiseen hollanninpaimenkoiraan oli tietenkin suuri. Olin kuitenkin  tehnyt tietoisen päätöksen siirtyä astetta haastavampaan palveluskoirarotuun enkä odottanutkaan että elämä sen kanssa olisi samanlaista kuin collien kanssa. Jo liikunnan- ja tekemisen tarve tulisi olemaan aivan toista luokkaa, puhumattakaan viettien määrästä. Harkitsin pitkään myös sakemannia ja belgianpaimenkoiraa, mutta olen iloinen että päädyin juuri hollanninpaimenkoiriin. Tämä on minun rotuni.

Loki (Ignitia Blackjack) ohjaajansa kanssa harjoittelemassa BH kokeen ilmottautumista.

Sain tapaamisestamme valtavasti uutta intoa ja energiaa omien koirien kanssa harrastamiseen. Olen päättänyt  panostaa tänä vuonna niihin asioihin, mitkä itselle ovat tärkeitä. Koiraharrastuksessa se tarkoittaa ennenkaikkea iloa ja hauskuutta harrastamisessa. Viime vuosina harrastamisen ilo on vaihtunut salakavalasti tilanteeseen, jossa koiran kanssa harrastaminen tuntuu työläältä suorittamiselta. Sitä lukittui ajattelemaan vaan omia epäonnistumisia eikä osannut enää nähdä kaikkea sitä hyvää, mitä oli jo saavuttanut. Siihen päälle vielä oman koiran kuolema ja pari kotia vaihtanutta kasvattia, niin motivaatiota ei juurikaan enää ollut. Nyt ikävämmät asiat koiraharrastuksessa alkavat jäädä viimein jäädä taka-alalle ja pystyn taas keskittymään uusiin haasteisiin.  

Kiitos kaikille asianosaisille hyvästä päivästä ja hyvistä treeneistä <3

Ei hassumpia tyyppejä

Eilen oli vuorossa pikavisiitti  Tampereelle treenaamaan  WUF-hallille. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa B-pentueen koiria (Ignitia Blackjack, Blackbriar ja Bravo Zulu), vääränväristä (Prima de la Plate Fosse) ja maastonakkia (Ahulin Satusetä-Seppo) toki unohtamatta. Treenit sujuivat kokonaisuutena kaikilta hyvin ja harmittaakin ettemme saaneet valokuvia onnistumaan. Mieletöntä kehitystä jokaiselta ja tuskin maltan odottaa, että näitä koiria nähdään aikanaan kokeissa. Ei siis hassumpia tyyppejä.

Ignitia Bravo Zulu eli Vasti on topakka pikkuakka, jonka elämää voi seurata Veeran blogista ja Instagrammissa profiilissa hulluholsku. Vastin omistajan kuvaus koirasta löytyy lisäksi Vastin omalta sivulta. Vastin työskentelyä on hienoa seurata, sillä se on aktiviinen, nopea ja vietikäs koira.  Kyseiset ominaisuudet eivät tee koirasta helppoa, mutta kuka sanoi että hollanninpaimenkoiran tulisikaan olla helppo? Kolikolla on aina kääntöpuolensa. Yleensä ominaisuudet, jotka tekevät koirasta hyvän käyttökoiran, vaativat omistajaltaan vaivannäköä ja perehtymistä koirankouluttamiseen. Kyse on  ennemmin siitä, että mitä itse haluaa?

Ignitia Bravo Zulu ja Ahulin Satusetä-Seppo. Kuva: Veera Varis

Vasti on siis vilkas, saalisviettinen ja työorientoitunut koira, jolla on erittäin nopea ja energinen työskentelytyyli.  Kiihkeydestään huolimatta Vasti ei ole missään nimessä aggressiivinen koira. Päinvastoin, se on luonteeltaan erittäin tasapainoinen koira. Vastissa on kuitenkin dominanssia ja se ottaakin tilanteissa mielellään ohjat omiin käsiinsä. Ratkoessaan tilanteita itse, se reagoi herkästi liioitellulla puolustushalulla. Vastin onni on kultaakin kalliimpi omistaja, joka on sitoutunut koiransa koulutukseen ja vastuulliseen koiranpitoon. Kaikesta akkamaisuudestaan huolimatta Vasti on rodunomainen hollanninpaimenkoira, jolla varmasti olisi myös jalostuksellisesti paljon annettavaa.

Vastin taustalla on sekä isän että emän puolella rotuunottotaustaisia KNPV-koiria. Vasti on pieni (56cm) ja rakenteeltaan tasapainoinen koira, joka on liikkeiltään ketterä ja elastinen. Vasti  on kuvattu luustoltaan (HD B/B, ED 0/0, LTV1, VA0) toukokuussa 2017, mutta se tullaan vielä kuvaamaan selän osalta jossain vaiheessa uudestaan.  Vastilla on ISAG-standardien mukainen DNA-tunniste ja sen polveutuminen on varmistettu Genoscoper Oy:n toimesta. Se on myös  geenitestattu MyDogDNA2016 – testipaneeliin kuuluvien sairauksien osalta terveeksi. Lista testatuista sairauksista löytyy Genoscoperin sivuilta.

Lopuksi vielä rotuun liittyen lainaus Alankomaiden rotuyhdistyksen hollanninpaimenkoiran rotukuvauksesta, jota lainaan aina toistuvin väliajoin. Mielestäni koskaan ei voi korostaa liikaa sitä seikkaa, että hollanninpaimenkoira ei haastavuutensa takia sovi jokaiselle. Pidän itse rodusta todella paljon, vaikka myönnän hollanninpaimenkoirien olevan toisaalta hyvin rasittavia koiria. Joskus mietin miten paljon helpommalla voisi päästä jonkun muun rodun parissa. Joka kerta palaan kuitenkin samaan lopputulemaan: kerran holsku, aina holsku.

It is not a dog for everyone. It needs clear guidance and leadership. If that leadership is not given, the dog will try to take over. The dog cannot be blamed for this and it is even desirable to some extent, since it comes from all of those traits that the true working dog needed.

 

Uusi vuosi ja uudet tuulet

Uusi vuosi oli hyvä aloittaa vuokraamalla halli ja kouluttamalla koiria. Kahdellakin koirakolla saa hyvät häiriöharjoittelut aikaiseksi, kun halli on tarpeeksi pieni ja kolme pientä lasta pelaa siellä samaan aikaan sulkapalloa. Treeniohjelmaan pääsi myös ottamaan pitkästä aikaa sekä hyppyä että PK-telinettä. Parasta kuitenkin on saada kouluttaa koiria rennossa porukassa. Pitkien työpäivien ja kasaantuvien koulutehtävien lisäksi ei jaksa ottaa vapaa-ajan harrastuksia turhan vakavasti.

Lysti (Prima de la Plate Fosse) on hieno, vaikka itse sanonkin. Virtaa siinä on kuin pienessä kylässä, mutta ei kuitenkaan mielestäni mitään sellaista piirrettä, mikä ei kuuluisi rotuun. Avoin ja tasapainoinen koira, josta varmasti saa myös hyvän harrastuskoiran. Mistä kukin tykkää, on kuitenkin makuasia. Jos on mieltynyt tasaiseen ja rauhalliseen elämäntyylin, niin energisenä rotuna belgianpaimenkoira tai hollanninpaimenkoira tuskin on oikea valinta.

Prima de la Plate Fosse tammikuussa 2017. Kuva: Hanna Ryökäs

Kennel Jusardsin blogista löytyy hyvä ja aiheeseen sopiva kirjoitus  ”Miten selvitä malinoisin kanssa”. Sari pohtii kirjoituksessaan käytännönläheisellä tavalla millaiselle ihmiselle malinois sopii. Aihealuetta käsitellään yleistajuisella tyylillä asioita kaunistelematta mutta toisaalta myös liioittelematta. Mielestäni monia ajatuksia voi kuitenkin soveltaa myös hollanninpaimenkoiran lyhytkarvaiseen muunnokseen, etenkin kun puhutaan sukulinjoiltaan käyttötaustaisista koirista.

Hollanninpaimenkoiraa harkitessa onkin hyvä varautua rodun aktiivisuuteen. Hollanninpaimenkoirissa lyhytkarvainen muunnos on ehkä eniten profiloitunut käyttökoiraksi, joka ei sopeudu pelkkään sohvaperunan rooliin. Toiminnanhaluisena koirana holsku vaatii jonkun ”työn” ja omistajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta. Roturyhmässä 1 on varmasti muita vähemmän työläitä rotuja kuin mitä hollanninpaimenkoira on. Jos kuitenkaan ei pelkää haasteita -vaan suorastaan rakastaa niitä – niin tervetuloa hienon rodun pariin.

Hetken aikaa harkitsin jo uuden malinois’n tuontia ulkomailta, mutta tässä vaiheessa tarkoitus on kuitenkin keskittyä raidallisiin. Holskurintamallakin on vihdoin jotakin uutta, kun yksi tuontikoira on lyöty lukkoon ja toinen on suunnitelmissa. Jos kaikki menee kuin Strömsössä, niin ehkä jossain vaiheessa tulee uusi pentuekin.