Kategoria: Pentuja

Pennut maailmalle

  By , , ,

Lapsen suusta kuuluu totuus:
” Lennistä tulee hyvä metsästyskoira, koska se puree koko ajan kaikkea” -Alex, 10 vuotta. –

Ignitia Checkmate eli Lenni puree koko ajan ja kaikkea. Tässä pentueessa on kaksi terroristia ja Lenni on toinen niistä. Jos Lenni tahtoo jotakin, se kertoo sen koko maailmalle. Aamuisin emme tarvitse herätyskelloa, koska meillä on Lenni. Vaikka Lenni on rasittava ja äänekäs pikkupiraija, niin siitä huolimatta sillä on jo monta fania. Se on aktiivinen, leikkisä ja kontaktinhakuinen pentu, josta toivottavasti tulee isona palveluskoira. 

Ignitia Chopper eli Romi on sisaruksiaan hieman rauhallisempi tapaus – jos nyt holskua voi rauhalliseksi sanoa! Romi ei turhia hötkyile, vaan on enemmän sellainen ”jaahas, katsotaan” – tyyppi. Romi on paikassa kuin paikassa kotonaan, koska elämä on. Huolettomasta asenteestaan huolimatta se kuitenkin on määrätietoinen ja vahvatahtoinen pentu, joka ei jää muiden jalkoihin. Romin kanssa on tarkoitus aloittaa pelastuskoiraharrastus. 

Ignitia Check Six eli Leila on toinen pentueen terroristeista. Tässä tytössä riittää asennetta! Leila on veljensä Lennin tapaan aina siellä missä tapahtuu, ja useimmiten tämä vauhdikas kaksikko pitää huolta, ettei kenenkään aika käy tylsäksi. Leila osaa olla kuin ihmisen mieli, mutta myös tulta ja tappuraa, kun sille päälle sattuu. Leilasta on tarkoitus tulla isona agilitykoira.

Ignitia Copy That eli Ria olisi jäänyt kotiin, jos olisi syntynyt yksikin narttu 
enemmän. Muut tekevät mitä pystyvät, mutta Ria tekee, mitä hän haluaa. Rian olemus syleilee koko maailmaa, mutta iloisen ja huolettoman kuoren alla pilee kuitenkin ripaus itsenäisyyttä ja itsepintaisuutta. Riasta tulee toivottavasti paitsi palveluskoira myös jalostuskoira tulevaisuudessa.

Pennut kävivät maanantaina eläinlääkärin tarkastuksessa, jonka yhteydessä ne tunnistusmerkittiin ja niistä otettiin DNA-näytteet. Tiistaina kävimme Hannan kanssa viemässä pennut metsäretkelle, kun säät viimein suosivat pidempää ulkoilua. Keskiviikkona vierailimme Hyvinkäällä pentujen isän Axiksen omistajan luona, ja Torstaina pyörähdimme Tervakoskella. Monenlaista ohjelmaa riitti siis vielä ennen luovutusta. 

Tänään pennut täyttivät seitsemän viikkoa. Vasti lähti tänään omistajansa Veeran luokse ja pennut muuttavat huomenna uusiin koteihin. Tällä hetkellä mitään varsinaista pentuesuunnitelmaa ei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tuollessaan. Nyt on tarkoitus kuitenkin joksikin aikaa keskittyä Abbyn ja Roin kouluttamiseen ja toivottavasti kilpailla molempien kanssa ensi vuonna.

Pentuepäivitys

  By , ,

Jos ensimmäiset viikot pentujen elämässä ovat suhteellisen seesteistä aikaa, niin viimeiset viikot ennen luovutusta ovat kaikkea muuta.  Suurimman osan ajasta pennut riehuvat ja tekevät tuhoja. Kaikkeen mihin olisi mahdollista tarttua hampailla, niin siihen upotetaan koko purukalusto. Ruokailun päätteeksi on kätevää ottaa koko metallikippo hampaisiin ja kolistella sen kanssa ympäri asuntoa. Jos ideat loppuvat kesken, niin aina voi suunnata lähes kyltymätöntä energiaa sisarusten kanssa nahisteluun. 

Vaikka viime päivityksestä pääsi vierähtämään pari viikkoa, niin viikot eivät missään nimessä ole olleet menoa vailla. Pentujen kanssa on ulkoiltu pieniä hetkiä aina säiden salliessa, sekä yhdessä että erikseen. Ne ovat päässeet tutustumaan myös autolla matkustamiseen. Pentuja ovat käsitelleet tutut ja vieraat, niin aikuiset kuin lapsetkin. Ne ovat viettäneet päivät keittiössämme keskellä arjen askereita, tottuen kodin ääniin ja lapsiperheen elämänrytmiin. 

Aikuisia, koulutettuja koiria katsoessa voi unohtua se tosiasia, että rotuna holsku on etenkin ensimmäiset vuodet todella työläs. Jos seuraa edes pienen hetken 6-7 viikkoisten pikkupirajoiden menoa, saa hieman esikuvaa siitä, minkälainen pyörremyrsky omaan talouteen on rantautumassa. 

Arjen helppous, onko sitä? Olen asunut hollanninpaimenkoiran kanssa kerrostalossa ja rivitalossa, ja nyt viimeiset vuodet omakotitalossa taajama-alueella. Omat koirani ovat eläneet ja tulevat elämään osana tavallista lapsiperheen arkea. Meillä ei ole edes tarhaa pihassa, vaikka olen sen rakentamista usein suunnitellut. En painota rodun haasteellisuutta sen takia, että kokisin oman arkeni olevan jotenkin vaikeaa koirieni kanssa. Päinvastoin: elän aivan tavallista arkea, vaikka meillä on kotona useampi taustaltaan käyttöpainotteinen* koira. Kun niiden toiminnan- ja liikunnantarve on täytetty, niin mukavampia perhekoiria saa hakea. 

Ajattelen kuitenkin niin, että pennunostajan kannalta on kyse jonkinlaisesta kuluttajansuojasta. Mielestäni olisi ehkä jopa harhaanjohtavaa markkinoida hollanninpaimenkoiran pentuja arjessa helppoina koirina, kun tietää millaisen vaivan niiden tapakasvattamisen eteen joutuu näkemään uudessa kodissa. Suurin yllätys voi tulla holskujen energisyydessä ja siinä, kuinka johdonmukaisen ja napakan peruskoulutuksen nämä vaativat. Jos C-pentueen taustaa katsoo edes kolmen sukupolven verran, niin taustalta löytyy useampi KNPV-tittelöity koira, virkakoiria ja käyttötuloksen tehneitä urheilukoiria. Odotettavissa tuskin on hajuttomia ja mauttomia koiria, jotka sopeutuisivat puhtaaseen sohvaperunan rooliin. 

Pennut täyttivät eilen 6 viikkoa ja muuttavat jouluksi uusiin koteihin. Vasti siirtyy nyt sijoitussopimuksen täytyttyä haltijansa omistukseen, ja on aika suunnata ajatuksia tulevaisuuden jalostussuunnitelmiin ja -koiriin. Niistä ajatuksista kerron sitten enemmän, kun asiat ovat ajankohtaisia.

Haaveet voi toteutuu, kun kakkuun puhaltaa täysii. -Cheek-

*= Mä en itse pidä termistä ”käyttöpainotteinen”, mutta en keksi parempaa ilmaisua. Tarkoituksenani on yleisellä tasolla tehdä eroa koiriin, joiden jalostuksessa ei ole painotettu käyttöominaisuuksia, vaan muita asioita. 

H-Hetki lähestyy

  By , , , ,

Vasti ultrattiin pari viikkoa sitten tiineeksi. Eläinlääkäri arvioi tuolloin, että pentuja olisi tulossa 6-7 kappaletta. Tällä hetkellä Vastilla on jo takana 47 vrk tiineyttä eli h-hetkeen on enää vain hieman päälle kaksi viikkoa aikaa. Tiineysaika on sujunut tähän asti hyvin.

 

Pentujen varaustilanne näyttää jo hyvältä, sillä niistä on alustavia varauksia molempiin sukupuoliin. Nyt täytyy vain toivoa, että myös jakauma olisi mahdollisimman tasainen. Olen koonnut pentuja-sivulle tietoa tulevasta pentueesta, ja päivitän sinne myös tietoa mahdollisesti vapaina olevista pennuista pentujen syntymän jälkeen. Jos pentue syntyy suurin piirtein 63 vrk tienoilla, ovat pennut luovutuksessa heti joulupyhien jälkeen.

 

Pentujen syntymän jälkeen yritän päivittää aktiivisesti pentujen kuulumisia blogiin. Pentuvalinnat tehdään yhteistyössä tulevan omistajan kanssa, jotta sopiva pentu ja koti kohtaisivat.  Aktiivisina ja toiminnanhaluisena koirina holskut tarvitsevat jonkun ”työn” eli pennut myydään vain ja ainoastaan harrastaviin koteihin. Pennun tapakasvatuksen suhteen on myös oltava valmis näkemään vaivaa, jotta pennusta kasvaa tulevasuudessa yhteiskuntakelponen koira. Tämä pentue edustaa käyttöpainoitteisempaa linjaa, joten odotettavissa on aktiivisia koiria aktiivisille ihmisille.

kuvassa Ignitia Bravo Zulu     kuva: Veera V.

Kiireen keskellä

  By , , ,

Syksy saapui, ja sen mukana arjen kiireet. Vaikka opinnot yliopistolla eivät ole vielä täydessä vauhdissa, niin tuntuu että olen viimeiset kaksi viikkoa vain juossut paikasta toiseen. Jos en ole koulussa tai töissä, niin auton ratissa kuljettamassa Alexia harrastuksiin. Hyvin on kuitenkin kaikesta selvitty ja selvitään edelleen.

Minulta kysytään monesti, että miten ehdin treenaamaan koirieni kanssa. Vastaus on, etten ehdikään! Suurin osa treeneistämme tapahtuu samalla reissulla, kun vien Alexia harrastuksiin. Viikon sisällä olen treenannut koirien kanssa esimerkiksi uimahallin ja koulun parkkipaikalla sekä puistoalueilla. Tunnin aikana ehtii mainisti kouluttaa koiria vaikka kahteen kertaan.

Suurin osa tämän hetkisistä treeneistämme tapahtuu siis jossain aivan muualla kuin koirien koulutuskentillä. Vaikka olen päätynyt järjestelyyn pääasiassa aikataulusyistä, on siinä lukuisia hyviä puolia. Häiriötä saa enemmän kuin tarpeeksi ja treeneihin tulee kaivattua vaihtelua ja sopivaa rutiinien rikkomista. Harjoitukset tulee myös suunniteltua paremmin, koska aika on rajallinen ja asioita ei voi jäädä jauhamaan.

Kaiken kiireen keskellä Vasti aloitti juoksun hieman etuajassa, mutta astutettiin kuitenkin onnistuneesti Axiksella. Onneksi on parhaistakin parhaimmat Veera ja Heli, jotka hoitivat Vastin astutukseen liittyvät käytännön järjestelyt.  Jos ja kun pentuja syntyy, niin kiitos kuuluu -koirien lisäksi- heille molemmille. Tuhannet kiitokset! 

Pentueen odotetaan syntyvän marraskuussa, joten ne ovat luovutuksessa vielä tämän vuoden puolella heti joulupyhien jälkeen. Päivitin myös pentuja-sivua tältä osin ja lisäsin sinne pentujen hinnan. Pentue löytyy nyt myös working-dog-tietokannan pentueet-osiosta. Sieltä löytyy etenkin taustalla olevien ulkomaisten koirien tulos- ja terveystietoja. Tiedot näkyvät vain rekisteröityneille käyttäjille, mutta peruskäyttäjän tunnukset ovat maksuttomat.

Laitoin myös Axiksen MyDogDNA raportin jalostustoimikunnalle ja samalla päivityspyynnön myös holsku.fi -sivuston pentuilmoitukseen. Sekä Vasti että Axis ovat  MyDogDNA testattuja. Molempien koirien  tunnistusmerkintä on tarkistettu eläinlääkärin toimesta näytteenoton yhteydessä. 

Seuraavat päivitykset pentueeseen liittyen tulevat noin neljän viikon kuluttua, jolloin käymme ultrassa kurkkaamassa miten suuri lasti sieltä on odotettavissa. Siihen asti Vasti ottaa rennosti (kuva) ja toivottavasti me muutkin 🙂

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu     kuva: Veera V.

Jännän äärellä

  By , , , ,

Kesä on mennyt nopeasti. Tuntuu, että vasta äsken julkaisin pentusuunnitelman, ja nyt Vasti on jo aloittanut juoksun! Vasti astutetaan siis syyskuussa eli mahdollinen pentue syntyisi marraskuussa. Pennut olisivat siten luovutuksessa joulukuun viimeisinä päivinä. Aika samalla rytmillä luultavasti mennään kuin A-pentueen aikoihin.

Edellisestä pentueesta tulee pian kuluneeksi kolme vuotta. Alla oleva kuva on otettu elokuussa 2015, kun matkustin Belgiaan astuttamaan Vastin emää Lystiä. Kuvasta tosin ei löydy kumpaakaan B-pentueen vanhemmista, vaan vieressäni kuvassa on Axiksen isä eli tulevan C-pentueen isoisä KNPV PH1 MR2 Hessen Herders Antrax. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Nyt suunnitteilla olevan C-pentueen jälkeen voi vierähtää taas useampi vuosi, ennenkuin edes suunnittelen seuraavaa pentuetta. Tarkoitukseni on ollut alusta alkaen pitää kasvatustyö pienimuotoisena ja ainakin toistaiseksi sellaista se tulee myös olemaan. Vuoden vaihteen jälkeen on aika suunnata taas energia teologian opintojen eteenpäin viemiseen Helsingin yliopistossa. Joitakin kokeita on Abbyn kanssa talvelle suunnitteilla, mutta muuten koiraharrastus siirtynee kevätkaudeksi hiljaiselolle. Kasvattien kesken järjestetään tietenkin tuttuun tapaan tapaamisia ja ehkä ensi kesälle saadaan leirikin.

Havahduin ajan kulumiseen jo aiemmin tässä kuussa, kun minulta kysyttiin pentujen hintaa. Hetken loi tyhjää, ja tajusin etten ollut ajatellut koko asiaa. Hollanninpaimenkoirien hinnat ovat karanneet kauas siitä, millä hinnalla itse aikoinaan myin B- ja A- pentueen koiria, ja tällä hetkellä niiden hinnat liikkuvat noin 1200 –  1250 eurossa. Jos pidän pentujen hinnan edelleen tonnin tietämissä, niin koirat vastaavasti tulisi kuvata lonkkien, kyynärien ja selän osalta. Koiran kanssa harrastamisen kannalta läpivalaisu on enemmän kuin suotavaa ja toisaalta jokainen kuvattu koira tuo myös arvokasta tietoa rodun terveydestä. Koska pidän itse koirien terveyttä ensisijaisen tärkeänä asiana, olen valmis kasvattajana tulemaan pentujen hinnassa vastaan, jotta koiria saadaan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin luustokuviin.

Hollanninpaimenkoiran hankintaa suunnttelevan on hyvä varautua siihen, että etenkin ensimmäiset kaksi vuotta voivat olla hyvin haastavat. Holsku tarvitsee huolellisen peruskoulutuksen, johdonmukaiset säännöt arkielämässä ja riittävästi sosiaalistamista.   Rotu soveltuu parhaiten ihmiselle, joka on varautunut tarjoamaan aktiiviselle paimenkoiralle riittävästi liikuntaa ja aktiviteetteja.

Olen aina sanonut, että kokemusta tärkeämpää on oma asenne. Se, onko aloitteleva koiraharrastaja, ei ole oleellista. Tärkeää on oma visio siitä, mitä haluaa koiran kanssa harrastaa ja kuinka paljon on valmis tekemään töitä oman tavoitteen eteen.

 

Yhteistreenejä ja rivikoulutuksia

  By , , , , , ,

Kokoonnuimme jälleen viime viikolla Hyvinkäälle kouluttamaan koiria. Omien koirieni lisäksi mukana olivat kasvateistani Ignitia Beamrider ja Ignitia Bang-Bang sekä tietenkin tulevan C-pentueen emä Ignitia Bravo Zulu. Paikalle pääsivät myös tulevan C-pentueen isä Keep Dutching Axis yhdessä veljensä kanssa. Kiitos jälleen kerran asianosaisille mukavasta päivästä! Teidän kanssa on mukava kouluttaa koiria ja muutenkin viettää aikaa.

Yhteistreeneissämme on aina silloin tällöin vuosien varrella vieraillut ihmisiä, jotka ovat halunneet tutustua hollanninpaimenkoiriin rotuna. Mielestäni rotuun tutustujan kannalta on hyödyllisempää, että hän kasvattajan mainospuheiden sijaan näkee mahdollisimman paljon eri koiria ja pääsee tutustumaan myös muihin hollanninpaimenkoirien omistajiin. Jokainen voi näkemänsä ja kokemansa jälkeen pohtia, onko rotu itselle sopiva ja onko kiinnostunut hollanninpaimenkoiran kanssa harrastamisesta.

Koulutuksissamme koirat tai niiden ohjaajat eivät ole täydellisiä. Oikealla asenteella pääsee kuitenkin pitkälle. Jos on valmis tekemään töitä, niin koiran koulutus menee myös ajan kuluessa eteenpäin. Kaikki näyttää hyvältä YouTubessa, mutta koirankoulutus harvoin on yhtä onnistumisen sarjaa. Tarvitaan lukematon määrä toistoja, että koira oppii suorittamaan liikkeet varmasti myös kilpailutilanteessa. Vielä enemmän toistoja vaaditaan, jos koira on oppinut tekemään jonkun liikkeen väärin tai väärässä mielentilassa.

Aloitimme ystäväni Heidin (jolla on maailman hienoimmat dobermannit) kanssa keväällä käymään monen vuoden tauon jälkeen rivikoulutuksissa. Wanhat palveluskoiraharrastajat sanovat, että rivikoulutuksissa ei kannata käydä, koska koirat menee pilalle ja niin edelleen. Me ollaan ehkä outoja, mutta olemme saaneet molemmat rivikoulutuksista uutta puhtia treenaamiseen.

Rivikoulutusten huono puoli on se, että ne ovat pitkiä kuin nälkävuosi. Aloittelevalla koiralla ei pitäisi olla koulutuksessa liikaa tyhjiä hetkiä. Rivikoulutuksissa koulutustilanne on usein myös kaaottinen ja häiriötä on liikaa. En edelleenkään suosittelisi rivikoulutuksia paikaksi, missä koiralle opetetaan jotain uutta asiaa tai ylipäänsä koulutuksen alussa. Pienryhmät tai muutaman kaverin treeniporukat sopivat tähän tilanteeseen paremmin, jos tarvitsee vinkkejä ja apua koulutukseen.

Meidän missio on ollut toisenlainen. Teimme paluun rivikoulutuksiin, koska nimenomaan halusimme häiriötä koulutustilanteisiin. Sekä minulla että Heidillä on paha tapa jäädä pyörimään omalle kentälle tai treenata liikaa yksin, jolloin kokeenomaisia treenejä tulee liian vähän. Rivikoulutuksissa saa sen sijaan häiriötä senkin edestä. Logiikkamme piilee siinä, että jos meidän koirat selviävät niistä kaikkine kaaottisuuksineen, ne selviävät mistä vain.

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu

Luustokuvissa

  By , , , ,

Kävimme perjantaina wannabe-malinois Vastin (Ignitia Bravo Zulu) ja malinois Lystin (Prima de la Plate Fosse) kanssa luustokuvissa. Vastille haettiin virallinen lausunto spondyloosista ja Lystille taas viralliset lausunnot lonkista, kyynäristä ja selästä sen osalta, mitä iän puitteissa saadaan.

Vastin osalta pentusuunnitelma tulee etenemään, sillä sen selkä oli edelleen kauniin puhdas ja Vasti saikin odotetusti SP0 -lausunnon. C-pentue on tarkoitus laittaa alulle nyt syksystä eli jos kaikki menee kuin Stömsössä, niin hollanninpaimenkoiran pentuja syntyisi vielä tämän vuoden puolella.

Lystin kohdalla pentusuunnitelma ei toteudu, sillä sen selkä ei ole priimaa. Lystin lonkat olivat B/B ja kyynärät 1/1. Suomen Kennelliitto ei valitettavasti voinut lausuntoa selän osalta, koska röntgenkuvissa oli viimeinen nikama tullut vain puoliksi kuvaan. Lysti joudutaan siis kaiken lisäksi kuvaamaan vielä selän osalta uudestaan.

Lystin tilanne on erittäin valitettava, sillä luonteen puolesta se olisi ollut monella tapaa positiivinen piristys malinoismaailmaan. Se on temperamenttinen, mutta erittäin tasapainoinen koira, jonka kanssa on mukava harrastaa ja elää. Lystin kohdalle osui harmillisesti kohdalle rodussa valitettavan yleinen vaiva, jonka myötä se jää pois jalostuskäytöstä.

Lysti saapui kuin varkain, mutta tarina saa alkunsa oikeastaan jo kymmenen vuoden takaa. Ihastuin silloin erääseen malinoistaustaiseen tervueren-narttuun, joka treenasi samassa hakuryhmässä kanssani.  Narttu oli sijoituksessa tuttavallani ja jos se olisi aikanaan astutettu, niin minusta olisi luultavasti tullut tervun omistaja. Jalostussuunnitelmat eivät kuitenkaan kyseisen koiran kohdalla toteutuneet, koska sillä (kin) oli selässä sanomista.

Minusta ei tullut tervun omistajaa ja seuraavan kerran belgialaisiin tunnelmiin palattiin vasta vuonna 2016, kun Belgiassa syntyi mielenkiintoinen malinoispentue. Siitä se ajatus lähti, ja Lysti saapui Suomeen tammikuussa 2017. Vaikka Lysti ei terveyden puolesta täyttänyt kaikki odotuksia, on se silti jättänyt pysyvästi tassun jälkensä monen sydämeen. Toivon Lystille hyvää vointia ja pitkää ikää. Uskon, että se tulee olemaan harrastuskoirana vielä suureksi iloksi.

Päädyin aikanaan  hollanninpaimenkoiriin, kun useampi muu suunnitelma meni pieleen. Joskus hyvät asiat voivatkin tulla eteen aivan yllättäen. Belgianpaimenkoirien suhteen suunnitelmat menivät nyt uusiksi, mutta toivottavasti hollanninpaimenkoirien kanssa asiat onnistuvat senkin edestä.

 

Kuvassa Ignitia Ambition 2013.       Kuva: Karita Häkkinen

 

Pentusuunnitelmasta

  By , , , , , ,

Päivitin pentuja-sivulle lisätietoja Vasti x Axis – pentusuunnitelmasta. Suunnitelma löytyy myös nyt working-dog.eu – tietokannasta. Minulla on ollut aiemmin tapana avata pentusuunnitelman taustoja enemmän blogitekstin muodossa ja teen sen tälläkin kertaa. Muutoin tietoja kannattaa tarkastella etenkin sekä A-pentueen että B-pentueen sivuilta, koska nyt suunnitteilla oleva yhdistelmä on suoraa jatkoa niihin. Tarina toki alkoi Zeldasta, joka siis edelleen käy ja kukkuu ja voi hyvin.

Kun noin viisi vuotta sitten julkaisin suunnitelman ensimmäisestä pentueestani, syntyi melkoinen somemyrsky. Puhelimet pirisivät ympäri Suomea ja julkisia somepäivityksiä tehtiin kolmella eri kielellä. Harva otti yhteyttä suoraan minuun, mutta muutama ystäväni sai senkin edestä ryöpytystä osakseen. Ehkä viestin toivottiin päätyvän lopulta minulle, joka ilmiselvästi olin liian yksinkertainen tajuamaan, millaisen maailmanlopun kasvattamani pentue toisi tullessaan.

Näin jälkikäteen ymmärrän ottaneeni tuolloin asioita liian henkilökohtaisesti. Nyt kun aikaa on kulunut, olen saanut lisää perspektiiviä asioihin. Kasvattajien keskuudessa tuntuu olevan hyvinkin yleistä uusien kasvattajien teilaaminen. Se nyt vaan ei sovi, että joku alkaa kasvattamaan koiria. En usko, että ihmiset ovat niinkään huolissaan rodusta, vaan enemmän omasta asemastaan. Jokainen uusi kasvattaja on potentiaalinen uhka sille, että harrastavien kotien löytäminen omille kasvateille voi olla tulevaisuudessa haastavampaa. Kasvattajat harvoin jaksavat murehtia toisten pentuesuunnitelmista samalla intensiteetillä elleivät itse samanaikaisesti suunnittele pentuetta.

Tein aikoja sitten päätöksen, että keskityn blogissani vain omiin koiriini, kasvatteihini ja omaan kasvatustyöhöni. Jokainen kantaa vastuun omalla kennelnimellä tehdystä kasvatustyöstään. Joskus jaksoin vielä puolustella tekemisiäni,ja yrittää korjata virheellisiä tietoja ja käsityksiä. Enää en sitä kuitenkaan tee, koska kysymyksessä on loputon suo.  Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Loppuviimein on kuitenkin niin, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Nyt useiden vuosien jälkeen voin sanoa, että olen kokonaisuutena tyytyväinen sekä A- että B-pentueeseen. Enemmistö on sosiaalisia ja hyvän koulutettavuuden omaavia koiria, joilla on tarvittavat ominaisuudet harrastaa esimerkiksi eri PK-lajeja. Terveyteen liittyen asiat ovat myös olleet pääosin hyvällä tolalla. Tapakasvatuksen eteen on jokaisen koiran kanssa saanut tehdä töitä, sillä kyseessä on kuitenkin haastava rotu. Rajat on asetettava ja niistä täytyy pitää myös kiinni. Kokonaisuutena kasvattini ovat hyvin energisiä ja selvästi kaipaavat reippaasti liikuntaa ja tekemistä yhdessä omistajansa kanssa. Aktiivisuus ja toiminnanhalu ei kuitenkaan tule yllätyksenä, kun miettii yhdistelmien sukulinjoja.

Sekä A- että B-pentueessa käytin jalostukseen vanhempaa urosta ja molemmat ovat tätä kirjotettaessa edelleen hengissä. Täydellisiä koiria eikä linjoja ole, mutta uskon koiran elämän pituuden ja laadun olevan yksi tärkeimpiä terveyden mittareita. Eture täyttää muutaman kuukauden kuluttua 13-vuotta ja Billy täytti vuoden alussa 10-vuotta. Eture kastroitiin pari vuotta sitten eturauhasvaivojen vuoksi, mutta on sen jälkeen vielä porskuttanut papparaismaisella tyylillään. Eturelle tämä kesä luultavasti on kuitenkin viimeinen, sillä vanhan herran askel alkaa jo painaa.

Aiemmin käyttämäni urokset ovat olleet taustaltaan KNPV -linjaisia eli A- ja B- pentueiden taustalta löytyy FCI-rekisteriin rotuunotettuja koiria. Halusin käyttää jalostukseen KNPV-taustaisia koiria ylläpitääkseni rodun käyttöominaisuuksia ja toisaalta laajentaakseni hieman rodun ahdasta geenipoolia. Näin on tämänkin urosvalinnan kohdalla eli myös Axiksen taustalta löytyy FCI-rekisteriin rotuunotettuja koiria. Tuleva pentue rekisteröidään luonnollisesti Suomen Kennelliiton ER – rekisteriin.

Minulle oli pitkään toinenkin urosvaihtoehto, mutta päädyin kuitenkin kysymään mahdollisuutta käyttää Axista Vastille. Toiseen uroskandidaattiin palataan toivottavasti vielä tulevaisuudessa. Olen tavannut Axiksen parikin kertaa jo ennen luovutusta ja ihastuin siihen jo pentulaatikossa. Olen tavannut siitä lähtien Axista ja sen sisaruksia aina silloin tällöin yhteisten treenien merkeissä. Axiksen isän olen myös tavannut useamman kerran. Olen aina pitänyt Axiksen isästä ja siksi onkin mahtavaa saada käyttää sen poikaa jalostukseen.

Axiksen taustalla on hieman matalatemperamenttisia koiria, joiden uskon soveltuvan yhteen erittäin vilkkaan hulivili-Vastin ja sen sukulinjan kanssa. Uskon yhdistelmän jokatapauksessa tuottavan energisiä ja toiminnanhaluisia koiria. Toisin sanoen: aktiivisia koiria aktiivisille ihmisille. Uskon yhdistelmän soveltuvan parhaiten ihmisille, joita kiinnostaa koiransa kanssa harrastaminen ja koiran kouluttaminen jotain koiraurheilulajia silmälläpitäen.

Etsin tulevasta pentueesta sijoituskotia 1-2 narttupennulle. Sijoituskoirien kohdalla toivon, että  tuleva koti olisi kiinnostunut BH -kokeen suorittamisesta koiransa kanssa oli tuleva lajivalinta sitten mikä hyvänsä. Kriteeri ei ole kuitenkaan ehdoton. Sijoituskoiralla voi tehdä vaikka agilityä, kunhan koiralle tarjotaan tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä ja ylipäänsä sitoudutaan vastuulliseen koiranpitoon.

Hollaninpaimenkoirilla tuskin koskaan voi korostaa liikaa tapakasvatuksen merkitystä. Sujuvaan arkeen ja koiran sosiaalistamiseen kannattaa ehdottomasti panostaa. Hollanninpaimenkoirat ovat etenkin parin ensimmäisen vuoden aikana melko työläitä ja ei olekaan yllätys, että rodussa kodinvaihtajat ovat usein 9 kk – 1,5 vuoden ikäisiä. Holskut vaativat omistajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta.

Holskut eivät jätä ketään kylmäksi. Niihin joko ihastuu tai vihastuu. Kuulen usein ihmisen sanovan yhden hollanninpaimenkoiran jälkeen, etteivät ikinä ota toista. Sitten on minä ja moni muu rotuun hurahtanut, mille värillä ei ole väliä, kunhan on raidat.

Kerran holsku, aina holsku.

Jälleen pohdintaa

  By , , , ,

Olin suunnitellut sekä tänä vuonna että edellisenä vuonna tuovani ulkomailta narttupennun jalostuskäyttöä silmälläpitäen. Useampi tuontisuunnitelma on kuitenkin mennyt pieleen syystä tai toisesta. Yksi yhdistelmä olisi ollut tutulta ihmiseltä, jonka koirat olen moneen kertaan tavannut. Yhdistelmä jäi kuitenkin erinäisistä syistä kokonaan toteutumatta. Toisessa yhdistelmässä kasvattaja ei halunnut myydä pentua, ellen jättäisi sitä kotiini itselleni kasvamaan. En kuitenkaan voi haalia kotiini tolkutonta määrää koiria, etenkin kun rotu on erittäin energinen ja vaatii liikuntaa, koulutusta ja muuta aktivoimista. Mielelläni myös jättäisin kotiini oman kasvattini ja mahdollinen tuontikoira menisi sen sijaan sijoitukseen.

Ulkomaisissa yhdistelmissä haastavaa on se, että niiden taustat jäävät aina enemmän tai vähemmän hämärän peittoon.  Vaikka sekä isä että emä olisi mahdollista tavata paikan päällä, niin on vaikea päästä kiinni laajempaan kokonaisuuteen: ovatko koirat pitkäikäisiä, perusterveita koiria? Onko niillä mitään jalostuskäyttöön tai elämään ylipäänsä vaikuttavia vaivoja tai herkkyyksiä? Millaisia koirat ovat kouluttaa ja millaisia koiria ne ovat (olettaen, että ne ovat tapakasvatettuja) arjessa?

Hollanninpaimenkoirien lyhytkarvaisessa muunnoksessa ehkä haastavinta ovat epäluotettavat polveutumistiedot. Kun katsoo käyttötaustaisia pentuesuunnitelmia esimerkiksi working-dogissa, joutuu jatkuvasti arpomaan mitä koiria minkäkin koirien taustalla oikeasti ovat. Kun epäselvyydet koskevat vielä 1.-3. sukupolvea, on aina riski että myöhemmin vahingossa kerrataan sukutaulussa koiria, mitä ei ole tarkoitus kerrata. Rodun terveyden kannalta olisi ensisijaisen tärkeää, että sukutaulut pitäisivät paikkansa.

Mielestäni kaiken a ja o on koirien kokonaisvaltainen terveys. Täydellisiä koiria tai linjoja ei ole, mutta olennaista on löytää toisilleen sopivat yksilöt ja sukulinjat. Aina on jotain parannettavaa, mutta täytyy myös osata nähdä koirien hyviä puolia. Rodun kanta on pieni ja jalostukoiria on haasteellista löytää. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole eikä pidäkään olla. Jos koiria kasvatetaan FCI:n alaisuudessa, on luonnollisesti kasvatettava FCI:n säännöillä.

Vaikka tuontisuunnitelmat menivät mönkään, niin pentusuunnitelma toivottavasti etenee. Minua suoraan sanoen jännitti julkaista suunnitelma C-pentueesta, koska vielä(kin) on muutama liikkuva osa matkassa. Hollanninpaimenkoirilla on pitkästä aikaa ollut paljon pentusuunnitelmia vireillä, mutta osa sitten on jäänyt kokonaan toteutumatta. Itse olinkin ajattelut julkaisevani tiedot yhdistelmästä vasta lähempänä astutusajankohtaa, jotta suunnitelma olisi jo lähes varma. Ainahan voi jäädä vaikka narttu tyhjäksi, vaikka sekä Vastin emä että emänemä ovat tulleet tiineeksi ensi yrittämällä ja luonnollisen astutuksen seurauksena.

Seuraavassa pentueessa sen molempiin vanhempiin on mahdollista tulla tutustumaan sovitusti, koska ne asuvat Suomessa ja kohtuullisen matkan päässä toisistaan. Olemme tänä vuonna kokoontuneet kahdesti treenaamaan yhdessä koiria ja seuraavan kerran suunnitelmissa on kokoontua heinäkuun alkupuolella. Rodusta kiinnostuneet ovat luonnollisesti tervetulleita seuraamaan yhteistreenejämme.  Paikan päällä on mahdollista tavata pentueen vanhempien lisäksi myös muita sukulaisia ja kysyä koirien omistajilta kokemuksia koiristaan ja rodusta ylipäänsä 🙂

Vastapainoa arjen kiireisiin

  By , , , ,

Aloitin blogikirjoituksen kirjoittamisen jo miltei kuukausi sitten, mutta tekstin loppuunsaattaminen oli vaikeaa. Olisi niin monta asiaa mistä kirjoittaa ja silti asioita on vaikea saada blogitekstin muotoon. Paljon on tapahtunut ja tapahtumassa, ja nimenomaan positiivisia asioita. Suurin osa asioista ei liity suoranaisesti koiriin, vaan yleisesti asumiseen, työhön ja vapaa-aikaan. Paluuta juurille ja pieniä askeleita kohti uskallusta toteuttaa omia haaveita.

Ensimmäisenä ajatuksena mieleen tulee kuitenkin jatkuva kiire. Opintojen ja työssäkäynnin yhteensovittaminen osoittautui haasteellisesti, mutta suunnitellut opinnot ovat onneksi suurelta osin edenneet aikataulun mukaisesti. Syksylle asti aikataulu tulee olemaan opinnoissa vielä tiukka, mutta sen jälkeen työsarka onneksi kevenee.

Koirien kanssa harrastaminen on ollut mukavaa vastapainoa arjen kiireisiin. Zeldan (JK2 BH It Is Amazing) kanssa olemme muistelleet PK-tottelevaisuuden 3-luokan liikkeitä ja silloin tällöin harjoitelleet esineruutua. Abbyn (BH Ignitia Ambition) kanssa TOKO:n voittajaluokan liikkeet alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Kevään mittaan saan toivottavasti myös molemmille kokeenomaisia harjoituksia, jotta pääsemme heti kesän alussa kokeisiin.

Muutaman viikon ajan jatkuneet paukkupakkaset haittasivat harrastamista ja koirien kanssa lenkitkin jäivät minimiin. Meidän koirat kestävät parikin viikkoa vähemmällä liikunnalla ja aktivoimisella, mutta niiden kanssa ei arki kuitenkaan pidemmän päälle arki suju pelkällä peruslenkityksellä. Riittävän liikunnan tarjoaminen ei ratkaise kaikkia käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, mutta on perusedellytys  muiden ongelmien ratkaisuun.

Ignitia Blackjack ja Prima de la Plate Fosse 2018. Kuva: Hanna R.

Lyhytkarvainen hollannipaimenkoira on aktiivinen koira, joka tarvitsee tarpeeksi liikuntaa, mutta ennen kaikkea yhteistä tekemistä omistajansa kanssa. Pelkästään lenkkikaveria haluavalle on varmasti helpompiakin rotuja saatavilla. Hollanninpaimenkoirissakin on kolme karvamuunnosta, joista lyhytkarvainen on energisin ja temperamenttisin. Mielestäni lyhytkarvainen muunnos soveltuu parhaiten ihmiselle, joka nauttii koiran kouluttamisesta, ja sen kanssa harrastamisesta. Ihmiselle, joka ei etsi valmiita ja helppoja ratkaisuja, vaan joka on valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa.

Helmikuun alussa tein muutaman päivän reissun ulkomaille. Oli mukava tavata vanhoja ystäviä, tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä myös koiria niin treenikentällä kuin arkielämän keskellä. Parasta antia ovat kuitenkin joka kerta tuntikausia kestäneet keskustelut, jotka venyvät yöhän asti. Tulevaisuuden pentuesuunnitelmaan ja kasvattamiseen liittyvät ajatukset saivat vahvistusta reissun aikana. Joitakin käytännön asioita pitää vielä selvitellä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä ympyrä sulkeutuu ja palaan sukulinjoihiin, joita mietin jo ennen A-pentueen syntymää.

Kokonaisuutena päällimmäisin tunne on kiitollisuus; ei kaikesta, vaan kaikessa. Oli ihana lukea Facebookista kasvatinomistajien holskuaiheiset syntymäpäivätoimitukset. Vaikka elämä ei itse kullakin ole aina helpoimmasta päästä, niin ihanaa kun jaksatte silti piristää muita. Kiitos <3