Seuraava pentue

Kun nyt säännöllisin väliajoin tulee kyselyitä seuraavasta pentueesta, niin ajattelin hieman valaista asiaa blogitekstin muodossa. Pentuesuunnitelmaa olen pyöritellyt päässäni jo yli kaksi vuotta, mutta se on eri asia missä vaiheessa asiat konkreettisesti toteutuvat. Kuten aiemmassa kirjoituksessani jo kerroin, niin tällä hetkellä suurin haaste on sovittaa yhteen työ ja opiskelu. Aivan lähiaikoina ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä resursseja pennutusprojektiin. Pentu tässä vielä jaloissa menee, mutta pentue on eri juttu. Sitä varten tarvitaan hetken hengähdystauko kaikesta muusta.

Ignitia Attitude 2013. Kuva: Amy L.

Toisaalta mun jahkaamiseen on myös monta muuta syytä.  Seuraavassa pentuprojektissa on hyvin vahvasti oma lehmä ojassa, koska toiveena on kasvattaa itselle harrastuskoira. Suunnitelmana on tuottaa pakastespermaa toiselta mantereelta, joten koko projekti tulee olemaan kustannuksiltaan aivan toista luokka kuin esimerkiksi B-pentue. Mitä enemmän on pelissä, sitä enemmän huomaa ajattelevansa, että onko tässä mitään järkeä?

Asiat, mitkä tekee sydämellä, eivät kuitenkaan ole rahalla mitattavissa. Jos olisin etsinyt helppoja ratkaisuja, niin olisin valinnut toisenlaisen tien. Hyviä ja jalostuskelpoisia uroksia löytyy läheltä, joten miksi mennä merta edemmäs kalaan? Vaikka olen kasvatustyössäni vasta alkutaipaleella, niin minua on alusta asti kiehtonut rotuunottotaustaisten koirien käyttö jalostuksessa. Rotuunottojen kautta on mahdollista lisätä rodun geneettista vaihtelua ja turvata rodun terveyttä. Hollanninpaimenkoirissa voidaan  KNPV-taustaisten -eli käytännössä rotuunottotaustaisten – koirien avulla voidaan sekä lisätä geneettistä monimuotoisuutta että parantaa rodun käyttöominaisuuksia.

Tähän mennessä olen onneksi saanut avukseni ihmisiä, jotka haluavat avoimella ja läpinäkyvällä tavalla viedä hollanninpaimenkoirien kasvatusta eteenpäin. Rekisteröimättömien koirien käyttäminen jalostukseen jonkun muun koiran papereilla ei vie rotua eteenpäin. Päinvastoin: luonne- ja käyttöominaisuuksien jalostaminen on liki mahdotonta, terveydestä puhumattakaan. Jos ei ole tietoa mitä koiria kunkin yksilön taustoilta löytyy, ei ole mahdollista jalostaa toivottua koiratyyppiä, ylläpitää geneettisesti monimuotoisuutta tai vastustaa perinnöllisiä sairauksia.  Hollanninpaimenkoirien kanta on pieni ja geeniperimä kapea. Terveen kannan ylläpitämiseksi tarvitsemme jalostukseen jatkuvasti”uutta” verta, mutta onneen ei ole  oikotietä.

Ensi viikolla pakkaan laukut ja suuntaan ulkomaille. Reissun jälkeen olen toivottavasti viisaampi myös tulevaisuuden pentusuunnitelmista. Nyt kuitenkin tarkoitus on hetkeksi keskittyä muihin projekteihin ja toisten kasvattajien pentusuunnitelmiin. Lisätietoja omasta pentusuunnitelmasta tulen julkaisemaan viimeistään kesän tienoilla.

 

Ei hassumpia tyyppejä

Eilen oli vuorossa pikavisiitti  Tampereelle treenaamaan  WUF-hallille. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa B-pentueen koiria (Ignitia Blackjack, Blackbriar ja Bravo Zulu), vääränväristä (Prima de la Plate Fosse) ja maastonakkia (Ahulin Satusetä-Seppo) toki unohtamatta. Treenit sujuivat kokonaisuutena kaikilta hyvin ja harmittaakin ettemme saaneet valokuvia onnistumaan. Mieletöntä kehitystä jokaiselta ja tuskin maltan odottaa, että näitä koiria nähdään aikanaan kokeissa. Ei siis hassumpia tyyppejä.

Ignitia Bravo Zulu eli Vasti on topakka pikkuakka, jonka elämää voi seurata Veeran blogista ja Instagrammissa profiilissa hulluholsku. Vastin omistajan kuvaus koirasta löytyy lisäksi Vastin omalta sivulta. Vastin työskentelyä on hienoa seurata, sillä se on aktiviinen, nopea ja vietikäs koira.  Kyseiset ominaisuudet eivät tee koirasta helppoa, mutta kuka sanoi että hollanninpaimenkoiran tulisikaan olla helppo? Kolikolla on aina kääntöpuolensa. Yleensä ominaisuudet, jotka tekevät koirasta hyvän käyttökoiran, vaativat omistajaltaan vaivannäköä ja perehtymistä koirankouluttamiseen. Kyse on  ennemmin siitä, että mitä itse haluaa?

Ignitia Bravo Zulu ja Ahulin Satusetä-Seppo. Kuva: Veera Varis

Vasti on siis vilkas, saalisviettinen ja työorientoitunut koira, jolla on erittäin nopea ja energinen työskentelytyyli.  Kiihkeydestään huolimatta Vasti ei ole missään nimessä aggressiivinen koira. Päinvastoin, se on luonteeltaan erittäin tasapainoinen koira. Vastissa on kuitenkin dominanssia ja se ottaakin tilanteissa mielellään ohjat omiin käsiinsä. Ratkoessaan tilanteita itse, se reagoi herkästi liioitellulla puolustushalulla. Vastin onni on kultaakin kalliimpi omistaja, joka on sitoutunut koiransa koulutukseen ja vastuulliseen koiranpitoon. Kaikesta akkamaisuudestaan huolimatta Vasti on rodunomainen hollanninpaimenkoira, jolla varmasti olisi myös jalostuksellisesti paljon annettavaa.

Vastin taustalla on sekä isän että emän puolella rotuunottotaustaisia KNPV-koiria. Vasti on pieni (56cm) ja rakenteeltaan tasapainoinen koira, joka on liikkeiltään ketterä ja elastinen. Vasti  on kuvattu luustoltaan (HD B/B, ED 0/0, LTV1, VA0) toukokuussa 2017, mutta se tullaan vielä kuvaamaan selän osalta jossain vaiheessa uudestaan.  Vastilla on ISAG-standardien mukainen DNA-tunniste ja sen polveutuminen on varmistettu Genoscoper Oy:n toimesta. Se on myös  geenitestattu MyDogDNA2016 – testipaneeliin kuuluvien sairauksien osalta terveeksi. Lista testatuista sairauksista löytyy Genoscoperin sivuilta.

Lopuksi vielä rotuun liittyen lainaus Alankomaiden rotuyhdistyksen hollanninpaimenkoiran rotukuvauksesta, jota lainaan aina toistuvin väliajoin. Mielestäni koskaan ei voi korostaa liikaa sitä seikkaa, että hollanninpaimenkoira ei haastavuutensa takia sovi jokaiselle. Pidän itse rodusta todella paljon, vaikka myönnän hollanninpaimenkoirien olevan toisaalta hyvin rasittavia koiria. Joskus mietin miten paljon helpommalla voisi päästä jonkun muun rodun parissa. Joka kerta palaan kuitenkin samaan lopputulemaan: kerran holsku, aina holsku.

It is not a dog for everyone. It needs clear guidance and leadership. If that leadership is not given, the dog will try to take over. The dog cannot be blamed for this and it is even desirable to some extent, since it comes from all of those traits that the true working dog needed.

 

Uusi vuosi ja uudet tuulet

Uusi vuosi oli hyvä aloittaa vuokraamalla halli ja kouluttamalla koiria. Kahdellakin koirakolla saa hyvät häiriöharjoittelut aikaiseksi, kun halli on tarpeeksi pieni ja kolme pientä lasta pelaa siellä samaan aikaan sulkapalloa. Treeniohjelmaan pääsi myös ottamaan pitkästä aikaa sekä hyppyä että PK-telinettä. Parasta kuitenkin on saada kouluttaa koiria rennossa porukassa. Pitkien työpäivien ja kasaantuvien koulutehtävien lisäksi ei jaksa ottaa vapaa-ajan harrastuksia turhan vakavasti.

Lysti (Prima de la Plate Fosse) on hieno, vaikka itse sanonkin. Virtaa siinä on kuin pienessä kylässä, mutta ei kuitenkaan mielestäni mitään sellaista piirrettä, mikä ei kuuluisi rotuun. Avoin ja tasapainoinen koira, josta varmasti saa myös hyvän harrastuskoiran. Mistä kukin tykkää, on kuitenkin makuasia. Jos on mieltynyt tasaiseen ja rauhalliseen elämäntyylin, niin energisenä rotuna belgianpaimenkoira tai hollanninpaimenkoira tuskin on oikea valinta.

Prima de la Plate Fosse tammikuussa 2017. Kuva: Hanna Ryökäs

Kennel Jusardsin blogista löytyy hyvä ja aiheeseen sopiva kirjoitus  ”Miten selvitä malinoisin kanssa”. Sari pohtii kirjoituksessaan käytännönläheisellä tavalla millaiselle ihmiselle malinois sopii. Aihealuetta käsitellään yleistajuisella tyylillä asioita kaunistelematta mutta toisaalta myös liioittelematta. Mielestäni monia ajatuksia voi kuitenkin soveltaa myös hollanninpaimenkoiran lyhytkarvaiseen muunnokseen, etenkin kun puhutaan sukulinjoiltaan käyttötaustaisista koirista.

Hollanninpaimenkoiraa harkitessa onkin hyvä varautua rodun aktiivisuuteen. Hollanninpaimenkoirissa lyhytkarvainen muunnos on ehkä eniten profiloitunut käyttökoiraksi, joka ei sopeudu pelkkään sohvaperunan rooliin. Toiminnanhaluisena koirana holsku vaatii jonkun ”työn” ja omistajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta. Roturyhmässä 1 on varmasti muita vähemmän työläitä rotuja kuin mitä hollanninpaimenkoira on. Jos kuitenkaan ei pelkää haasteita -vaan suorastaan rakastaa niitä – niin tervetuloa hienon rodun pariin.

Hetken aikaa harkitsin jo uuden malinois’n tuontia ulkomailta, mutta tässä vaiheessa tarkoitus on kuitenkin keskittyä raidallisiin. Holskurintamallakin on vihdoin jotakin uutta, kun yksi tuontikoira on lyöty lukkoon ja toinen on suunnitelmissa. Jos kaikki menee kuin Strömsössä, niin ehkä jossain vaiheessa tulee uusi pentuekin.