Toko- ja jälkikokeissa

Osallistuimme tänään Abbyn kanssa Janakkalassa Tokokokeeseen. Saimme VOI2 tuloksen 241 pisteellä ja sijan 2./5. Lähestymme siis askel askeleelta 1-tuloksen rajaa (256 pistettä)! Ruudussa jouduin käyttämään kaksi ylimääräistä käskyä, koska jouduin ohjaamaan Abbyn uudestaan ruutuun. L-liikkeessä se vaani (!) merkkejä ja seisoi istumisen. Tunnistusnoudossa Abby viime kilpailun tapaan aivan viime sekunneilla pudotti kapulan.

Abbyn suoritus oli virheistä huolimatta todella hyvä kokonaisuus. Abby sai kokonaisvaikutelman arvosanaksi 9 ja jälleen kehuja innokkuudestaan ja yhteistyöhaluisuudestaan. En malta odottaa, että pääsen Abbyn kanssa uudestaan  kokeeseen. Abby on suurin syy siihen, että olen innostunut uudestaan TOKO:sta. Kaikkia liikkeitä en ole osannut sille opettaa nimenomaan TOKO:n sääntöjä silmällä pitäen, mutta pikkuhiljaa yritämme parantaa heikoimpia osa-alueita. Todennnäköisesti seuraava kokeemme tulee olemaan vasta vuoden vaihteen jälkeen, koska tulevat kuukaudet menevät pentueprojektin parissa.

 

Zeldan kanssa pyörähdimme viime viikolla jälkikokeessa. Saimme viimeinkin onnistumisen jälkiosuudessa (167/170 pistettä) 3-luokassa, mutta valitettavasti koulutustunnusta ei kuitenkaan tullut. En olisi uskonut sen päivän koittavan, että kokeemme jää tottelevaisuusosuudesta kiinni. . Zelda kompastui hyppyesteellä ja kaatoi koko esteen. Eteenmenossa se vaati kolme käskyä maahanmenoon. Muita liikevirheitä ei kuitenkaan tullut ja oletin pisteiden silti riittävän koulutustunnukseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Zeldan kanssa tyydymme siis JK2-koulutustunnukseen, sillä en tule sen kanssa enää käymään kokeissa. Nyt on tarkoitus keskittyä Abbyn kanssa TOKO:ssa kilpailemiseen ja ottaa pitkän tauon jälkeen myös erikoisjäljen harjoittelu työn alle. En ole tänä vuonna pystynyt ollenkaan panostamaan Abbyn kanssa jäljen harjoittelemiseen, koska kaikki aika on mennyt Zeldan harjoitiksissa. Pentueprojektin jälkeen pystyn keskittymään paremmin Abbyn kanssa harjoitteluun ja toivottavasti kilpailemme ensi vuonna myös PK-puolella.

Kokeissa

Pitkästä aikaa vuorossa päivitystä myös koerintamalta. Viime blogistekstistä pystyi jo rivien välistä lukemaan, että Veera ja Vasti (BH Ignitia Bravo Zulu) suorittivat BH kokeen hyväksytysti. Lämpimät onnittelut vielä kerran ja tsemppiä tuleviin koitoksiin. Todella hienoa työtä! 

Zelda (JK2 BH It Is Amazing) ehti viikon sisään käydä kahdessa MEJÄ – kokeessa. Zeldan osalta viikko ei ollut yhtä tuloksekas kuin tyttärentyttärellään, sillä molemmissa kokeissa riistavietti vei voiton muuten hyvästä jälkityöskentelystä.

Ensimmäisen kokeen koeselostus (jäljen ikä 25h 13min):

Koira ohjataan jälkityöhön, jota tehdään pääosin maavainulla ja edetään sopivaa vauhta. Kaikki suorat osuudet jälkiuralla tai sen välittömässä läheisyydessä. 1. osuudella yksi määrätietoinen poistuminen, tästä hukka. Sama toisen osuuden lopussa, toinen hukka. Kolmannella osuudella sama toistuu kolmannen kerran ja tuomari keskeyttää kokeen. Harjoitellen kaadolle, se kiinnosti. Tänään riistavietti vei voiton hienosti alkaneesta jälkityöstä. Harjoittelulla jälkiuskollisuutta lisää, niin tuloksia alkaa syntyä. AVO 0. Laukauksen sieto: hyväksytty

Toisen kokeen koeselostus (jäljen ikä 15h 49min):

Zelda nuuhkaisee alkumakauksen ja lähtee jäljelle. Se jäljestää sopivaa vauhtia sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Vähän ennen kulmaa se lähtee päättäväisesti alas harjulta pois jäljeltä, hukka. Uusi alku ja nyt kulmalle, nuuhkaisee makuun nopeasti ja lähtee uudelle osuudelle, mutta kääntyy ja lähtee kulman jälkeen taas harjulta alas ja rantaan saakka 2. hukka. Uusi alku kulmalta ohjaten verijäljelle, mutta melkein heti jälleen alas harjulta, muille jäljille niin pitkälle, että 3. hukka ja koe keskeytyy. Harjoitellen kaadolle, jolle jää. Zelda osaa kyllä jäljestää, mutta tänään ei voinut vastustaa metsän muita hajuja. AVO 0. Laukauksen sieto: hyväksytty

Zeldan kanssa harrastamiseen on tuonut  haastetta sen voimakas riistavietti. Vaikka sillä on harjoiteltu paljon erilaisissa maastoissa, on Zeldalla edelleen kompastuskivenä tuoreet riistan jäljet. Näin suurella riistavietillä varustettu yksilö olisi ehkä tarvinnut alusta asti vielä enemmän harjoittelua erittäin riistarikkaissa maastoissa. Harjoitukset sillä ovat menneet lähes poikkeuksetta hyvin. Se on kuitenkin päässyt vahvistamaan käytöstään useammassa PK-jälkikokeessa, missä se on lähtenyt tuoreelle riistan jäljelle. Sanoisin, että tällä hetkellä meillä on erittäin suuri ongelma.

Zeldan kilpaileminen jäljellä tulevaisuudessa riippuu paljon siitä, kuinka paljon itsellä riittää resurssit tehdä tarpeeksi toistoja ongelman ratkaisemiseksi. Jokainen PK-jälkitreeni on useamman tunnin ja verijälki useamman päivän juttu. Nähtäväksi jää, että mihin oma aika tulee riittämään. Jotain olisi vielä mukava sen kanssa harrastaa, sillä Zelda on edelleen täysin terve ja hyvinvoiva.

Zelda on ensimmäinen jälkikoirani ja olen tehnyt sen kanssa paljon virheitä. Se on kuitenkin harrastuskoirana täyttänyt odotukset ja vielä enemmän. Zeldan kanssa on ollut muutenkin mukava elää, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että se ei laumakoirana ole parhaimmasta päästä.

MEJÄ-kokeissa käynnin myötä innostuin lajin harrastamisesta entisestään. Suosittelen lämpimästi Kanta-Hämeen mäyräkoirien ja Etelä-Hämeen koirakerhon kokeita, joissa on hyvä yhteishenki ja järjestelyt huippuluokkaa. Oli mahtavaa päästä opettelemaan sekä avoimen luokan että voittajaluokan jälkien tekoa kokeneen jälkiparin kanssa. Nämä kokeet tuskin jäivät viimeisiksi, mutta nähtäväksi jää onko seuraavan kerran liinan päässä hollanninpaimenkoira…..vai peräti mäyräkoira 😉

Hyvä jana plus kaksi keppiä

Meillä on ollut Zeldan kanssa 3-luokan jälkikokeissa suuria haasteita. Useimmiten maasto on mennyt kaavalla: hyvä jana plus kaksi keppiä.  Huolimatta siitä miten hyvin Zelda ajaa treeneissä sekä minun että vieraan tallaamat jäljet, ei kokeissa ole tullut onnistumista. Tällä hetkellä motivaatio alkaa olemaan nollassa koko lajin suhteen, kun toistuvasti on haettu vaan viivaa kilpailukirjaan.

Täytyisi kuitenkin olla tyytyväinen siihen, mitä olemme jo saavuttaneet. Zelda on ensimmäinen jälkikoirani, mutta olemme silti saavuttaneet JK2 -koulutustunnuksen. Jos omat taidot eivät riitä tästä pidemmälle, niin koiraa se ei missään nimessä huononna. Zeldasta en muuttaisi juuri mitään, mutta omasta koulutuksestani ja ohjauksestani sen sijaan melko paljon.

Luovuttaminen olisi houkutteleva ajatus, koska se on helppo ratkaisu. Jos ei tee mitään, ei voi myöskään epäonnistua. Toisaalta, jos tekee jotakin, niin ennen pitkää kokee myös epäonnistumisia. Suomalaisille lienee tyypillistä ajatella aina sitä, mikä on huonosti eikä sitä mikä on hyvin. Palveluskoiralajeissa on monta liikkuvaa osaa ja joskus tavoitteiden saavuttaminen vaatii aikaa.

If you’re not making mistakes, then you’re not doing anything. I’m positive that a doer makes mistakes. – John Wooden-

Kaikesta huolimatta -tai juuri sen vuoksi- jatkamme edelleen treenejä. Katsotaan mitä elokuu tuo sitten tullessaan koerintamalla ja minkä lajin parissa. Ystäväni Heidin sanoin: ei se muuta vaadi kuin treeniä.

Kuvassa It Is Amazing 2015 kuva: Jonna L.