Yhteistreenejä ja rivikoulutuksia

Kokoonnuimme jälleen viime viikolla Hyvinkäälle kouluttamaan koiria. Omien koirieni lisäksi mukana olivat kasvateistani Ignitia Beamrider ja Ignitia Bang-Bang sekä tietenkin tulevan C-pentueen emä Ignitia Bravo Zulu. Paikalle pääsivät myös tulevan C-pentueen isä Keep Dutching Axis yhdessä veljensä kanssa. Kiitos jälleen kerran asianosaisille mukavasta päivästä! Teidän kanssa on mukava kouluttaa koiria ja muutenkin viettää aikaa.

Yhteistreeneissämme on aina silloin tällöin vuosien varrella vieraillut ihmisiä, jotka ovat halunneet tutustua hollanninpaimenkoiriin rotuna. Mielestäni rotuun tutustujan kannalta on hyödyllisempää, että hän kasvattajan mainospuheiden sijaan näkee mahdollisimman paljon eri koiria ja pääsee tutustumaan myös muihin hollanninpaimenkoirien omistajiin. Jokainen voi näkemänsä ja kokemansa jälkeen pohtia, onko rotu itselle sopiva ja onko kiinnostunut hollanninpaimenkoiran kanssa harrastamisesta.

Koulutuksissamme koirat tai niiden ohjaajat eivät ole täydellisiä. Oikealla asenteella pääsee kuitenkin pitkälle. Jos on valmis tekemään töitä, niin koiran koulutus menee myös ajan kuluessa eteenpäin. Kaikki näyttää hyvältä YouTubessa, mutta koirankoulutus harvoin on yhtä onnistumisen sarjaa. Tarvitaan lukematon määrä toistoja, että koira oppii suorittamaan liikkeet varmasti myös kilpailutilanteessa. Vielä enemmän toistoja vaaditaan, jos koira on oppinut tekemään jonkun liikkeen väärin tai väärässä mielentilassa.

Aloitimme ystäväni Heidin (jolla on maailman hienoimmat dobermannit) kanssa keväällä käymään monen vuoden tauon jälkeen rivikoulutuksissa. Wanhat palveluskoiraharrastajat sanovat, että rivikoulutuksissa ei kannata käydä, koska koirat menee pilalle ja niin edelleen. Me ollaan ehkä outoja, mutta olemme saaneet molemmat rivikoulutuksista uutta puhtia treenaamiseen.

Rivikoulutusten huono puoli on se, että ne ovat pitkiä kuin nälkävuosi. Aloittelevalla koiralla ei pitäisi olla koulutuksessa liikaa tyhjiä hetkiä. Rivikoulutuksissa koulutustilanne on usein myös kaaottinen ja häiriötä on liikaa. En edelleenkään suosittelisi rivikoulutuksia paikaksi, missä koiralle opetetaan jotain uutta asiaa tai ylipäänsä koulutuksen alussa. Pienryhmät tai muutaman kaverin treeniporukat sopivat tähän tilanteeseen paremmin, jos tarvitsee vinkkejä ja apua koulutukseen.

Meidän missio on ollut toisenlainen. Teimme paluun rivikoulutuksiin, koska nimenomaan halusimme häiriötä koulutustilanteisiin. Sekä minulla että Heidillä on paha tapa jäädä pyörimään omalle kentälle tai treenata liikaa yksin, jolloin kokeenomaisia treenejä tulee liian vähän. Rivikoulutuksissa saa sen sijaan häiriötä senkin edestä. Logiikkamme piilee siinä, että jos meidän koirat selviävät niistä kaikkine kaaottisuuksineen, ne selviävät mistä vain.

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu

Treenin tynkää

Kokoonnuimme viime viikolla pienellä porukalla Pyhtäälle treenaamaan koirien kanssa tottelevaisuutta BH-koetta varten. Mukana olivat sijoituskoirani malinois Lysti (Prima de la Plate Fosse), kasvattini Loki (Ignitia Blackjack) ja Reo (Ignitia Bang-Bang) sekä tietenkin Markon Roi -pentu. Oli ilo nähdä, kuinka kaikille koirilla oli yhteistä hyvä työasenne ja ohjattavuus. Toistoja tietenkin tarvitaan vielä itsekullakin ja lisää erilaisten häiriöiden alla harjoittelua, jotta saadaan rakennettua koekriteereiden mukainen suoritus. Hyvää työtä olette koirienne kanssa tehneet ja tästä on hyvä jatkaa.

Reo (Ignitia Bang-Bang) allekirjoittaneen lainakuskin kanssa.

Reo (Ignitia Bang-Bang) on sosiaalinen koira, joka leikkii ja työskentelee mieluusti myös vieraan kanssa. Reo on veljensä Lokin (Ignitia Blackjack) tapaan matalatemperamenttisempi verrattuna pentuesisaruksiinsa. Molemmat ovat myös kotioloissa rauhallisia koiria. B-pentue onkin tässä suhteessa mielenkiintoinen, sillä koirat jakautuvat selkeästi kahteen leiriin temperamentin suhteen; erittäin vilkkaista rauhallisempiin yksilöihin. Tilanne on toinen A-pentueessa, missä kaikki yksilöt ovat olleet todella vilkkaita koiria.

Rauhallisempi temperemantti ei ole kuitenkaan tarkoittanut helpompaa tietä. Molemmat veljekset ovat topakoita kavereita, joille saa samat säännöt kerrata kerta toisensa jälkeen. Kasvattajalle palkitsevinta on kuitenkin juuri tämänkaltaiset koiranomistajat, jotka pitävät koiristaan hyvää huolta ja ovat valmiita panostamaan koiriensa kouluttamiseen ja tapakasvatukseen. Siellä missä on tahtoa, on tie.

Ennen hollanninpaimenkoiria kokemukseni koirista perustui noutajiin,  seisoja-mixiin, schäfer – mixiin ja collieisiin –  juuri tässä järjestyksessä. Siirtyminen colliesta käyttötaustaiseen hollanninpaimenkoiraan oli tietenkin suuri. Olin kuitenkin  tehnyt tietoisen päätöksen siirtyä astetta haastavampaan palveluskoirarotuun enkä odottanutkaan että elämä sen kanssa olisi samanlaista kuin collien kanssa. Jo liikunnan- ja tekemisen tarve tulisi olemaan aivan toista luokkaa, puhumattakaan viettien määrästä. Harkitsin pitkään myös sakemannia ja belgianpaimenkoiraa, mutta olen iloinen että päädyin juuri hollanninpaimenkoiriin. Tämä on minun rotuni.

Loki (Ignitia Blackjack) ohjaajansa kanssa harjoittelemassa BH kokeen ilmottautumista.

Sain tapaamisestamme valtavasti uutta intoa ja energiaa omien koirien kanssa harrastamiseen. Olen päättänyt  panostaa tänä vuonna niihin asioihin, mitkä itselle ovat tärkeitä. Koiraharrastuksessa se tarkoittaa ennenkaikkea iloa ja hauskuutta harrastamisessa. Viime vuosina harrastamisen ilo on vaihtunut salakavalasti tilanteeseen, jossa koiran kanssa harrastaminen tuntuu työläältä suorittamiselta. Sitä lukittui ajattelemaan vaan omia epäonnistumisia eikä osannut enää nähdä kaikkea sitä hyvää, mitä oli jo saavuttanut. Siihen päälle vielä oman koiran kuolema ja pari kotia vaihtanutta kasvattia, niin motivaatiota ei juurikaan enää ollut. Nyt ikävämmät asiat koiraharrastuksessa alkavat jäädä viimein jäädä taka-alalle ja pystyn taas keskittymään uusiin haasteisiin.  

Kiitos kaikille asianosaisille hyvästä päivästä ja hyvistä treeneistä <3