Toko- ja jälkikokeissa

Osallistuimme tänään Abbyn kanssa Janakkalassa Tokokokeeseen. Saimme VOI2 tuloksen 241 pisteellä ja sijan 2./5. Lähestymme siis askel askeleelta 1-tuloksen rajaa (256 pistettä)! Ruudussa jouduin käyttämään kaksi ylimääräistä käskyä, koska jouduin ohjaamaan Abbyn uudestaan ruutuun. L-liikkeessä se vaani (!) merkkejä ja seisoi istumisen. Tunnistusnoudossa Abby viime kilpailun tapaan aivan viime sekunneilla pudotti kapulan.

Abbyn suoritus oli virheistä huolimatta todella hyvä kokonaisuus. Abby sai kokonaisvaikutelman arvosanaksi 9 ja jälleen kehuja innokkuudestaan ja yhteistyöhaluisuudestaan. En malta odottaa, että pääsen Abbyn kanssa uudestaan  kokeeseen. Abby on suurin syy siihen, että olen innostunut uudestaan TOKO:sta. Kaikkia liikkeitä en ole osannut sille opettaa nimenomaan TOKO:n sääntöjä silmällä pitäen, mutta pikkuhiljaa yritämme parantaa heikoimpia osa-alueita. Todennnäköisesti seuraava kokeemme tulee olemaan vasta vuoden vaihteen jälkeen, koska tulevat kuukaudet menevät pentueprojektin parissa.

 

Zeldan kanssa pyörähdimme viime viikolla jälkikokeessa. Saimme viimeinkin onnistumisen jälkiosuudessa (167/170 pistettä) 3-luokassa, mutta valitettavasti koulutustunnusta ei kuitenkaan tullut. En olisi uskonut sen päivän koittavan, että kokeemme jää tottelevaisuusosuudesta kiinni. . Zelda kompastui hyppyesteellä ja kaatoi koko esteen. Eteenmenossa se vaati kolme käskyä maahanmenoon. Muita liikevirheitä ei kuitenkaan tullut ja oletin pisteiden silti riittävän koulutustunnukseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Zeldan kanssa tyydymme siis JK2-koulutustunnukseen, sillä en tule sen kanssa enää käymään kokeissa. Nyt on tarkoitus keskittyä Abbyn kanssa TOKO:ssa kilpailemiseen ja ottaa pitkän tauon jälkeen myös erikoisjäljen harjoittelu työn alle. En ole tänä vuonna pystynyt ollenkaan panostamaan Abbyn kanssa jäljen harjoittelemiseen, koska kaikki aika on mennyt Zeldan harjoitiksissa. Pentueprojektin jälkeen pystyn keskittymään paremmin Abbyn kanssa harjoitteluun ja toivottavasti kilpailemme ensi vuonna myös PK-puolella.

TOKOn piirimestaruuskokeissa

Osallistuimme Abbyn kanssa lauantaina toista kertaa TOKOn voittajaluokkaan. Edellinen kokeemme oli kesäkuussa Kaarinassa, missä saimme VOI3-tuloksen. Lauantain koe oli Etelä-Hämeen kennelpiirin piirimestaruuskoe, johon viimein monen vuoden jälkeen saimme Riihimäen seudun kennelkerholta joukkueen koottua.

Abbyn kanssa saimme VOI3-tuloksen ja luokkavoiton 212 pisteellä. RSKK:n joukkue sai joukkuepiirinmestaruuspronssia! Vaikka Abbyn pisteet olivat kutakuinkin samat kuin viimeeksi, niin mielestäni kokonaisuus oli parempi kuin edellisellä kerralla. Joukkoon mahtui muutama kalliimpi virhe eikä ruutuakaan tällä kertaa löytynyt. Matkaan tarttui taas paljon ideoita, mitä treenata jatkossa, ja samana iltana selasinkin jo Virkusta koekalenteria. 

Parhaat palat olivat tällä kertaa paikallamakuu, ohjattu nouto ja hyppynouto. Tunnistusnouto olisi ollut liki täydellinen, mutta aivan viime sekunneilla Abby harmillisesti pudotti tunnarikapulan. Kaukokäskyissä vaihtoi kerran asentoa ja jouduin antamaan kaksoiskäskyn.  Luoksetulon pysähdyksessä eteni liikaa ja L:ssä teki istumisen sijaan seisomisen. Seuraaminen oli Abbymaista eli siitä ei paljoa pisteitä tienattu. Kokonaisvaikutuksessa Abby sai taas paljon kiitosta innokkuudestaan ja yhteistyöhalukkuudestaan.

Treenit jatkuvat paljolti samalla kaavalla kuin ennenkin eli toistojen ja vaihtelevien, kisanomaisten harjoitusten avulla haetaan varmuutta ja hyvää rutiinia tekemiseen. Paikkamakuutreenejä tehdään edelleen hyvässä (lue: Heidin) seurassa, sillä muutamalla treenillä olimme saaneet jo paljon parannusta paikallamakaamiseen ryhmässä.

Abbyn kanssa kokeissa käyminen on mukavaa, vaikka suoritus ei menisikään putkeen. Minä todella pidän tuosta koirasta! Tänä päivänä on vaikea uskoa, että Abbyn kanssa päällimmäinen tunne liki 1,5 vuotiaaksi oli epätoivo. Tuntui, että olimme aivan eri aaltopituudella ja muistan epäilleeni, että pääsisimmekö ikinä kokeeseen asti. Kuitenkin kun tunteistaan välittämättä jatkoi koulutusta, teki toistoja ja palkkasi koiraa, niin asiat alkoivat ajan kuluessa loksahdella paikoilleen.

Mielestäni me teemme koirien koulutuksesta liian herkästi rakettitiedettä, kun todellisuudessa yksinkertainen on kaunista. Ärsyke-toiminto-palkkaus ajatuksella pääsee jo pitkälle, vaikka ei osaisi ulkoa viettiteorioita tai tuntisi jokaista kuppikuntaa tai koulutusmenetelmää . Koiralla pitää olla halu ja pyrkimys tehdä asioita, mitä siltä halutaan. Koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä, riittävää määrää toistoja ja oikeasta suorituksesta vahvistamista. Paljon puhutaan koirien ominaisuuksista, ja etenkin niiden puutteista, mutta harvemmin ohjaajien omasta toiminnasta. Monesti iloiset ja motivoituneet koirat löytyvät ohjaajilta, jotka itsekin ovat iloisia ja motivoituneita.

 

Kokeissa

Pitkästä aikaa vuorossa päivitystä myös koerintamalta. Viime blogistekstistä pystyi jo rivien välistä lukemaan, että Veera ja Vasti (BH Ignitia Bravo Zulu) suorittivat BH kokeen hyväksytysti. Lämpimät onnittelut vielä kerran ja tsemppiä tuleviin koitoksiin. Todella hienoa työtä! 

Zelda (JK2 BH It Is Amazing) ehti viikon sisään käydä kahdessa MEJÄ – kokeessa. Zeldan osalta viikko ei ollut yhtä tuloksekas kuin tyttärentyttärellään, sillä molemmissa kokeissa riistavietti vei voiton muuten hyvästä jälkityöskentelystä.

Ensimmäisen kokeen koeselostus (jäljen ikä 25h 13min):

Koira ohjataan jälkityöhön, jota tehdään pääosin maavainulla ja edetään sopivaa vauhta. Kaikki suorat osuudet jälkiuralla tai sen välittömässä läheisyydessä. 1. osuudella yksi määrätietoinen poistuminen, tästä hukka. Sama toisen osuuden lopussa, toinen hukka. Kolmannella osuudella sama toistuu kolmannen kerran ja tuomari keskeyttää kokeen. Harjoitellen kaadolle, se kiinnosti. Tänään riistavietti vei voiton hienosti alkaneesta jälkityöstä. Harjoittelulla jälkiuskollisuutta lisää, niin tuloksia alkaa syntyä. AVO 0. Laukauksen sieto: hyväksytty

Toisen kokeen koeselostus (jäljen ikä 15h 49min):

Zelda nuuhkaisee alkumakauksen ja lähtee jäljelle. Se jäljestää sopivaa vauhtia sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Vähän ennen kulmaa se lähtee päättäväisesti alas harjulta pois jäljeltä, hukka. Uusi alku ja nyt kulmalle, nuuhkaisee makuun nopeasti ja lähtee uudelle osuudelle, mutta kääntyy ja lähtee kulman jälkeen taas harjulta alas ja rantaan saakka 2. hukka. Uusi alku kulmalta ohjaten verijäljelle, mutta melkein heti jälleen alas harjulta, muille jäljille niin pitkälle, että 3. hukka ja koe keskeytyy. Harjoitellen kaadolle, jolle jää. Zelda osaa kyllä jäljestää, mutta tänään ei voinut vastustaa metsän muita hajuja. AVO 0. Laukauksen sieto: hyväksytty

Zeldan kanssa harrastamiseen on tuonut  haastetta sen voimakas riistavietti. Vaikka sillä on harjoiteltu paljon erilaisissa maastoissa, on Zeldalla edelleen kompastuskivenä tuoreet riistan jäljet. Näin suurella riistavietillä varustettu yksilö olisi ehkä tarvinnut alusta asti vielä enemmän harjoittelua erittäin riistarikkaissa maastoissa. Harjoitukset sillä ovat menneet lähes poikkeuksetta hyvin. Se on kuitenkin päässyt vahvistamaan käytöstään useammassa PK-jälkikokeessa, missä se on lähtenyt tuoreelle riistan jäljelle. Sanoisin, että tällä hetkellä meillä on erittäin suuri ongelma.

Zeldan kilpaileminen jäljellä tulevaisuudessa riippuu paljon siitä, kuinka paljon itsellä riittää resurssit tehdä tarpeeksi toistoja ongelman ratkaisemiseksi. Jokainen PK-jälkitreeni on useamman tunnin ja verijälki useamman päivän juttu. Nähtäväksi jää, että mihin oma aika tulee riittämään. Jotain olisi vielä mukava sen kanssa harrastaa, sillä Zelda on edelleen täysin terve ja hyvinvoiva.

Zelda on ensimmäinen jälkikoirani ja olen tehnyt sen kanssa paljon virheitä. Se on kuitenkin harrastuskoirana täyttänyt odotukset ja vielä enemmän. Zeldan kanssa on ollut muutenkin mukava elää, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että se ei laumakoirana ole parhaimmasta päästä.

MEJÄ-kokeissa käynnin myötä innostuin lajin harrastamisesta entisestään. Suosittelen lämpimästi Kanta-Hämeen mäyräkoirien ja Etelä-Hämeen koirakerhon kokeita, joissa on hyvä yhteishenki ja järjestelyt huippuluokkaa. Oli mahtavaa päästä opettelemaan sekä avoimen luokan että voittajaluokan jälkien tekoa kokeneen jälkiparin kanssa. Nämä kokeet tuskin jäivät viimeisiksi, mutta nähtäväksi jää onko seuraavan kerran liinan päässä hollanninpaimenkoira…..vai peräti mäyräkoira 😉

R.I.P Eture

A-pentueen isä Eture eli KNPV PH1 MR2 IPO2 FH2 FCI Sph Virkakoira Eture van het Itterdal lopetettiin toissapäivänä liki 13 vuoden iässä vanhuuden vaivojen vuoksi. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani enteilin, niin tämä kesä jäi Eturelle viimeiseksi. Ehdimme jo elätellä toiveita, että Eture olisi saanut viettää vielä yhdet syntymäpäivät. Eturen isä Ringo eli miltei 14-vuotiaaksi ja sen emä Flo on edelleen elossa ja liki 16-vuotias! Eturen kunto heikkeni kuitenkin yllättäen, ja sen kohdalla päädyttiin  eutanasiaan. 

Eture van het Itterdal

Eture oli käyttopuolelta vakuuttavasti titteloity koira, joka toimi eläkkeelle jäämiseensä asti myos Belgian armeijan virkakoirana. Eture tulee maineikkaasta van het Itterdal kennelista, jonka kasvattamat ja omistamat koirat loytyvat monen käyttopuolen hollanninpaimenkoiran takaa. Eture itse oli luonteeltaan supersosiaalinen koira, jolla oli paljon miellyttämisenhalua. Se oli erityisesti jälkikoirana vertaansa vailla. 

Eturen muisto elää sen lapsissa, lapsenlapsissa ja lapsenlapsenlapsissa. Sen linja saa toivottavasti jälleen jatkoa, kun Eturen tyttärentytär Vasti eli BH Ignitia Bravo Zulu  tullaan astuttamaan parin kuukauden kuluttua. Toivottavasti myös tulevissa sukupolvissa tullaan näkemään samoja piirteitä, mihin Eturessa aikanaan ihastuin: avoimuus, itsevarmuus ja erinomainen koulutettavuus. 

 

 

kuvassa Eture van het Itterdal vuonna 2014.

kuva: Satu P.