Toko- ja jälkikokeissa

Osallistuimme tänään Abbyn kanssa Janakkalassa Tokokokeeseen. Saimme VOI2 tuloksen 241 pisteellä ja sijan 2./5. Lähestymme siis askel askeleelta 1-tuloksen rajaa (256 pistettä)! Ruudussa jouduin käyttämään kaksi ylimääräistä käskyä, koska jouduin ohjaamaan Abbyn uudestaan ruutuun. L-liikkeessä se vaani (!) merkkejä ja seisoi istumisen. Tunnistusnoudossa Abby viime kilpailun tapaan aivan viime sekunneilla pudotti kapulan.

Abbyn suoritus oli virheistä huolimatta todella hyvä kokonaisuus. Abby sai kokonaisvaikutelman arvosanaksi 9 ja jälleen kehuja innokkuudestaan ja yhteistyöhaluisuudestaan. En malta odottaa, että pääsen Abbyn kanssa uudestaan  kokeeseen. Abby on suurin syy siihen, että olen innostunut uudestaan TOKO:sta. Kaikkia liikkeitä en ole osannut sille opettaa nimenomaan TOKO:n sääntöjä silmällä pitäen, mutta pikkuhiljaa yritämme parantaa heikoimpia osa-alueita. Todennnäköisesti seuraava kokeemme tulee olemaan vasta vuoden vaihteen jälkeen, koska tulevat kuukaudet menevät pentueprojektin parissa.

 

Zeldan kanssa pyörähdimme viime viikolla jälkikokeessa. Saimme viimeinkin onnistumisen jälkiosuudessa (167/170 pistettä) 3-luokassa, mutta valitettavasti koulutustunnusta ei kuitenkaan tullut. En olisi uskonut sen päivän koittavan, että kokeemme jää tottelevaisuusosuudesta kiinni. . Zelda kompastui hyppyesteellä ja kaatoi koko esteen. Eteenmenossa se vaati kolme käskyä maahanmenoon. Muita liikevirheitä ei kuitenkaan tullut ja oletin pisteiden silti riittävän koulutustunnukseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Zeldan kanssa tyydymme siis JK2-koulutustunnukseen, sillä en tule sen kanssa enää käymään kokeissa. Nyt on tarkoitus keskittyä Abbyn kanssa TOKO:ssa kilpailemiseen ja ottaa pitkän tauon jälkeen myös erikoisjäljen harjoittelu työn alle. En ole tänä vuonna pystynyt ollenkaan panostamaan Abbyn kanssa jäljen harjoittelemiseen, koska kaikki aika on mennyt Zeldan harjoitiksissa. Pentueprojektin jälkeen pystyn keskittymään paremmin Abbyn kanssa harjoitteluun ja toivottavasti kilpailemme ensi vuonna myös PK-puolella.

Parempi myöhään kuin…

Zelda ehti täyttää seitsemän vuotta, ennen kuin sain aikaiseksi viedä sen koiranäyttelyyn. Yhden pysähdyksen taktiikka kuitenkin kannatti, sillä Zelda sai viikko sitten Hyvinkään ryhmänäyttelystä ERI SA SERT ROP hyvällä arvostelulla. Lopputulos ei ollut kuitenkaan yllätys, sillä Zelda on kaunis ja tasapainoisesti rakentunut koira.

Vaikka itse en aktiivisesti käy koiranäyttelyissä, ei se kuitenkaan tarkoita, että koiran ulkomuoto olisi minulle yhdentekevä asia. Terveen ja tasapainoisen rakenteen merkitystä ei voi alleviivata liikaa,  kun puhutaan käyttökoirista. Liian raskas rakenne vaikeuttaa jo pelastus- ja palveluskoirakokeiden hyppyjen ja muiden telineiden suoritusta puhumattakaan koiran kestävyydestä fyysisesti vaativimmissa lajeissa.

Rotumääritelmän mukaan Hollaninpaimenkoira on keskikokoinen ja rakenteeltaan vankka, olematta kuitenkaan raskas. Pentueissa on usein hajontaa koon ja ulkonäön suhteen, etenkin kun tehdään ulkosiitosta. Lyhytkarvaisen hollanninpaimenkoiran  ”käyttölinjoissa*” voi koiran koko sekä korkeuden että massan suhteen helposti lähteä väärille raiteille. Hollanninpaimenkoirien kapean geenipoolin vuoksi ei ole kuitenkaan järkevää tehdä liian tiukkaa karsintaa. Haasteena onkin säilyttää kohtuus kaikessa, jotta voitaisiin mahdollistaa terve ja kestävä käyttökoiran rakenne myös jatkossa.

Sekä A- että B-pentue ovat koon puolesta pysyneet maltillisissa rajoissa. Tulevan C-pentueen osalta nähtäväksi jää, miten hyvin sen kohdalla tavoite saavutetaan. Seuraavaa Helsinki Winneriä tuskin kannattaa odottaa, mutta jos pennuille on aikanaan H haettavissa koiranäyttelystä, niin olen enemmän kuin tyytyväinen.

Ps. Vasti menee ultraan ensi viikolla!

*= hollanninpaimenkoirissa ei ole FCI rekisterin koirissa samanlaista linjajakoa, kuin esimerkiksi Belgianpaimenkoirissa. FCI:n ulkopuoliset, KNPV-linjaiset hollanninpaimenkoirat sen sijaan ovat oma, suurelta osin FCI-koirista eriytynyt linjansa. KNPV-koiria on mahdollista rotuunottaa useissa maissa, jolloin niitä voidaan käyttää jalostukseen  ja rekisteröidä syntynyt pentue FCI-rekisteriin.

MH-luonnekuvauksessa

Kävimme Zeldan (JK2 BH MH It Is Amazing) kanssa MH-luonnekuvauksessa. Kokemus oli kokonaisuutena mielenkiintoinen ja positiivinen. Vaikka olen ollut useita kertoja katsomassa MH-kuvausta, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun itse osallistuin siihen oman koiran kanssa.

Zelda suoritti MH-luonnekuvauksen zeldamaisella tyylillään häsläten ja hyppien.  Se otti itse kontaktia vieraaseen ihmiseen ja oli vieraan käsiteltävissä. Zelda leikki mielellään vieraan kanssa eikä irroittanut otettaan leikkiessä. Testin aikana ei tullut ylilyöntejä tai yllätyksiä missään reaktioissa. Väistöliikkeet olivat maltillisia eikä Zelda osoittanut missään tilanteessa uhkauseleitä. Tiukoissa paikoissa Zelda oli kuitenkin selkästi sitä mieltä, että minä hoidan tilanteen. Ampumisesta ei välittänyt tuon taivaallista.

Joissain testin osioissa näkyi, että koiran kanssa on aktiivisesti harrastettu pennusta lähtien. En kuitenkaan usko, että sen reaktiot olisivat olleet 2-3 vuotiaana sen kummemmat, koska sitä oli siihen mennessä koulutettu jo paljon. Zelda ei esimerkiksi ensimmäisellä kerralla huomannut viehettä ollenkaan, vaan piti perusasennossa katsekontaktia. Heidi olisi ollut meistä erittäin ylpeä, sillä SDY:n kurssit ovat nähtävästi tehneet tehtävänsä.  Myös alun leikkiosuudessa oli ensin pihalla kuin lumiukko, kun heittelimme lelua testiohjaajan kanssa.

Tässä testin eri osa-alueet:

1A KONTAKTI Tervehtiminen – 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

1b KONTAKTI Yhteistyö – 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testiohjaajasta

1C KONTAKTI Käsittely – 3 Hyväksyy käsittelyn

 

2A LEIKKI Leikkihalu – 3 Leikki aktiivisuus lisääntyy / vähenee

2B LEIKKI Tarttuminen – 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

2C LEIKKI Puruote ja taisteluhalu – 4 Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irroittaa.

 

3A TAKAA-AJO – 1 Ei aloita

3B TARTTUMINEN – 1 Ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään

3A TAKAA-AJO – 3 Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista.

3B TARTTUMINEN – 1 Ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään

 

4 AKTIVITEETTITASO – 3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja.

 

5A ETÄLEIKKI Kiinnostus – 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja

5B ETÄLEIKKI Uhka/Aggressio – 1 Ei osoita uhkauseleitä

5C ETÄLEIKKI Uteliaisuus – 2 Saapuu linjalle aktiivisen avustajan kanssa

5D ETÄLEIKKI Leikkihalu – 5 Tarttuu, vetää vastaan, ei irroita.

5E ETÄLEIKKI Yhteistyö – 1 Ei osoita kiinnostusta

 

6A YLLÄTYS Pelko – 2 Kyykistyy ja pysähtyy

6B YLLÄTYS Puolustus/aggressio – 1 Ei osoita uhkauseleitä

6C YLLÄTYS Uteliaisuus – 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä

6D YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko – 4 Niiaus tai nopeudenvaihtelu samanlaisena vähintään kahdella ohituskerralla

6E YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus – 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

 

7A ÄÄNIHERKKYYS Pelko – 3 Väistää kääntämättä katsettaan

7B ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus – 5 Menee räminalaitteen luokse ilman apua

7C ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko – 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla

7D ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus – 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

 

8A AAVEET Puolustus/aggressio – 1 Ei osoita uhkauseleitä

8B AAVEET Tarkkaavaisuus – 1 Katselee aaveita silloin tällöin

8C AAVEET Pelko – 3  On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

8D AAVEET Uteliaisuus – 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa

8E AAVEET Kontaktinotto aaveeseen – 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

 

9a LEIKKI2 Leikkihalu – 3 Leikkii – akviivisuus lisääntyy/vähenee

9B LEIKKI2 Tarttuminen – 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

 

10 AMPUMINEN – 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Testitulos ei tarjonnut itselleni varsinaisesti mitään uutta tietoa koirastani, sillä samat piirteet siinä on tullut vuosien varrella esiin, kun sitä on aktiivisesti kouluttanut  ja sen kanssa on elänyt normaalia lapsiperheen elämää. Sen kanssa on jo BH-koe tehty vieraalla kentällä ja muutenkin käyty kokeissa siellä sun täällä. Matkan varrella on väkisinkin hahmottunut, mikä Zeldan perusviritys on.

Näille luonnekuvauksille ja -testeille on kuitenkin epäilemättä oma paikkansa. Hollanninpaimenkoirissa on jopa lyhytkarvaisen muunnoksen parissa paljon koiria, joiden kanssa ei harrasteta mitään ja jotka elämänsä aikana käyvät korkeintaan muutaman kerran näyttelykehässä kääntymässä. Näissä tapauksissa testi antanee jonkilaista lisätietoa siitä, miten koira käyttäytyy vieraissa paikoissa, vieraiden ihmisten kanssa ja yllättävissä tilanteissa.

Kokeissa

Pitkästä aikaa vuorossa päivitystä myös koerintamalta. Viime blogistekstistä pystyi jo rivien välistä lukemaan, että Veera ja Vasti (BH Ignitia Bravo Zulu) suorittivat BH kokeen hyväksytysti. Lämpimät onnittelut vielä kerran ja tsemppiä tuleviin koitoksiin. Todella hienoa työtä! 

Zelda (JK2 BH It Is Amazing) ehti viikon sisään käydä kahdessa MEJÄ – kokeessa. Zeldan osalta viikko ei ollut yhtä tuloksekas kuin tyttärentyttärellään, sillä molemmissa kokeissa riistavietti vei voiton muuten hyvästä jälkityöskentelystä.

Ensimmäisen kokeen koeselostus (jäljen ikä 25h 13min):

Koira ohjataan jälkityöhön, jota tehdään pääosin maavainulla ja edetään sopivaa vauhta. Kaikki suorat osuudet jälkiuralla tai sen välittömässä läheisyydessä. 1. osuudella yksi määrätietoinen poistuminen, tästä hukka. Sama toisen osuuden lopussa, toinen hukka. Kolmannella osuudella sama toistuu kolmannen kerran ja tuomari keskeyttää kokeen. Harjoitellen kaadolle, se kiinnosti. Tänään riistavietti vei voiton hienosti alkaneesta jälkityöstä. Harjoittelulla jälkiuskollisuutta lisää, niin tuloksia alkaa syntyä. AVO 0. Laukauksen sieto: hyväksytty

Toisen kokeen koeselostus (jäljen ikä 15h 49min):

Zelda nuuhkaisee alkumakauksen ja lähtee jäljelle. Se jäljestää sopivaa vauhtia sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Vähän ennen kulmaa se lähtee päättäväisesti alas harjulta pois jäljeltä, hukka. Uusi alku ja nyt kulmalle, nuuhkaisee makuun nopeasti ja lähtee uudelle osuudelle, mutta kääntyy ja lähtee kulman jälkeen taas harjulta alas ja rantaan saakka 2. hukka. Uusi alku kulmalta ohjaten verijäljelle, mutta melkein heti jälleen alas harjulta, muille jäljille niin pitkälle, että 3. hukka ja koe keskeytyy. Harjoitellen kaadolle, jolle jää. Zelda osaa kyllä jäljestää, mutta tänään ei voinut vastustaa metsän muita hajuja. AVO 0. Laukauksen sieto: hyväksytty

Zeldan kanssa harrastamiseen on tuonut  haastetta sen voimakas riistavietti. Vaikka sillä on harjoiteltu paljon erilaisissa maastoissa, on Zeldalla edelleen kompastuskivenä tuoreet riistan jäljet. Näin suurella riistavietillä varustettu yksilö olisi ehkä tarvinnut alusta asti vielä enemmän harjoittelua erittäin riistarikkaissa maastoissa. Harjoitukset sillä ovat menneet lähes poikkeuksetta hyvin. Se on kuitenkin päässyt vahvistamaan käytöstään useammassa PK-jälkikokeessa, missä se on lähtenyt tuoreelle riistan jäljelle. Sanoisin, että tällä hetkellä meillä on erittäin suuri ongelma.

Zeldan kilpaileminen jäljellä tulevaisuudessa riippuu paljon siitä, kuinka paljon itsellä riittää resurssit tehdä tarpeeksi toistoja ongelman ratkaisemiseksi. Jokainen PK-jälkitreeni on useamman tunnin ja verijälki useamman päivän juttu. Nähtäväksi jää, että mihin oma aika tulee riittämään. Jotain olisi vielä mukava sen kanssa harrastaa, sillä Zelda on edelleen täysin terve ja hyvinvoiva.

Zelda on ensimmäinen jälkikoirani ja olen tehnyt sen kanssa paljon virheitä. Se on kuitenkin harrastuskoirana täyttänyt odotukset ja vielä enemmän. Zeldan kanssa on ollut muutenkin mukava elää, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että se ei laumakoirana ole parhaimmasta päästä.

MEJÄ-kokeissa käynnin myötä innostuin lajin harrastamisesta entisestään. Suosittelen lämpimästi Kanta-Hämeen mäyräkoirien ja Etelä-Hämeen koirakerhon kokeita, joissa on hyvä yhteishenki ja järjestelyt huippuluokkaa. Oli mahtavaa päästä opettelemaan sekä avoimen luokan että voittajaluokan jälkien tekoa kokeneen jälkiparin kanssa. Nämä kokeet tuskin jäivät viimeisiksi, mutta nähtäväksi jää onko seuraavan kerran liinan päässä hollanninpaimenkoira…..vai peräti mäyräkoira 😉

Yhteistreenejä ja rivikoulutuksia

Kokoonnuimme jälleen viime viikolla Hyvinkäälle kouluttamaan koiria. Omien koirieni lisäksi mukana olivat kasvateistani Ignitia Beamrider ja Ignitia Bang-Bang sekä tietenkin tulevan C-pentueen emä Ignitia Bravo Zulu. Paikalle pääsivät myös tulevan C-pentueen isä Keep Dutching Axis yhdessä veljensä kanssa. Kiitos jälleen kerran asianosaisille mukavasta päivästä! Teidän kanssa on mukava kouluttaa koiria ja muutenkin viettää aikaa.

Yhteistreeneissämme on aina silloin tällöin vuosien varrella vieraillut ihmisiä, jotka ovat halunneet tutustua hollanninpaimenkoiriin rotuna. Mielestäni rotuun tutustujan kannalta on hyödyllisempää, että hän kasvattajan mainospuheiden sijaan näkee mahdollisimman paljon eri koiria ja pääsee tutustumaan myös muihin hollanninpaimenkoirien omistajiin. Jokainen voi näkemänsä ja kokemansa jälkeen pohtia, onko rotu itselle sopiva ja onko kiinnostunut hollanninpaimenkoiran kanssa harrastamisesta.

Koulutuksissamme koirat tai niiden ohjaajat eivät ole täydellisiä. Oikealla asenteella pääsee kuitenkin pitkälle. Jos on valmis tekemään töitä, niin koiran koulutus menee myös ajan kuluessa eteenpäin. Kaikki näyttää hyvältä YouTubessa, mutta koirankoulutus harvoin on yhtä onnistumisen sarjaa. Tarvitaan lukematon määrä toistoja, että koira oppii suorittamaan liikkeet varmasti myös kilpailutilanteessa. Vielä enemmän toistoja vaaditaan, jos koira on oppinut tekemään jonkun liikkeen väärin tai väärässä mielentilassa.

Aloitimme ystäväni Heidin (jolla on maailman hienoimmat dobermannit) kanssa keväällä käymään monen vuoden tauon jälkeen rivikoulutuksissa. Wanhat palveluskoiraharrastajat sanovat, että rivikoulutuksissa ei kannata käydä, koska koirat menee pilalle ja niin edelleen. Me ollaan ehkä outoja, mutta olemme saaneet molemmat rivikoulutuksista uutta puhtia treenaamiseen.

Rivikoulutusten huono puoli on se, että ne ovat pitkiä kuin nälkävuosi. Aloittelevalla koiralla ei pitäisi olla koulutuksessa liikaa tyhjiä hetkiä. Rivikoulutuksissa koulutustilanne on usein myös kaaottinen ja häiriötä on liikaa. En edelleenkään suosittelisi rivikoulutuksia paikaksi, missä koiralle opetetaan jotain uutta asiaa tai ylipäänsä koulutuksen alussa. Pienryhmät tai muutaman kaverin treeniporukat sopivat tähän tilanteeseen paremmin, jos tarvitsee vinkkejä ja apua koulutukseen.

Meidän missio on ollut toisenlainen. Teimme paluun rivikoulutuksiin, koska nimenomaan halusimme häiriötä koulutustilanteisiin. Sekä minulla että Heidillä on paha tapa jäädä pyörimään omalle kentälle tai treenata liikaa yksin, jolloin kokeenomaisia treenejä tulee liian vähän. Rivikoulutuksissa saa sen sijaan häiriötä senkin edestä. Logiikkamme piilee siinä, että jos meidän koirat selviävät niistä kaikkine kaaottisuuksineen, ne selviävät mistä vain.

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu

Hyvä jana plus kaksi keppiä

Meillä on ollut Zeldan kanssa 3-luokan jälkikokeissa suuria haasteita. Useimmiten maasto on mennyt kaavalla: hyvä jana plus kaksi keppiä.  Huolimatta siitä miten hyvin Zelda ajaa treeneissä sekä minun että vieraan tallaamat jäljet, ei kokeissa ole tullut onnistumista. Tällä hetkellä motivaatio alkaa olemaan nollassa koko lajin suhteen, kun toistuvasti on haettu vaan viivaa kilpailukirjaan.

Täytyisi kuitenkin olla tyytyväinen siihen, mitä olemme jo saavuttaneet. Zelda on ensimmäinen jälkikoirani, mutta olemme silti saavuttaneet JK2 -koulutustunnuksen. Jos omat taidot eivät riitä tästä pidemmälle, niin koiraa se ei missään nimessä huononna. Zeldasta en muuttaisi juuri mitään, mutta omasta koulutuksestani ja ohjauksestani sen sijaan melko paljon.

Luovuttaminen olisi houkutteleva ajatus, koska se on helppo ratkaisu. Jos ei tee mitään, ei voi myöskään epäonnistua. Toisaalta, jos tekee jotakin, niin ennen pitkää kokee myös epäonnistumisia. Suomalaisille lienee tyypillistä ajatella aina sitä, mikä on huonosti eikä sitä mikä on hyvin. Palveluskoiralajeissa on monta liikkuvaa osaa ja joskus tavoitteiden saavuttaminen vaatii aikaa.

If you’re not making mistakes, then you’re not doing anything. I’m positive that a doer makes mistakes. – John Wooden-

Kaikesta huolimatta -tai juuri sen vuoksi- jatkamme edelleen treenejä. Katsotaan mitä elokuu tuo sitten tullessaan koerintamalla ja minkä lajin parissa. Ystäväni Heidin sanoin: ei se muuta vaadi kuin treeniä.

Kuvassa It Is Amazing 2015 kuva: Jonna L.

Vastapainoa arjen kiireisiin

Aloitin blogikirjoituksen kirjoittamisen jo miltei kuukausi sitten, mutta tekstin loppuunsaattaminen oli vaikeaa. Olisi niin monta asiaa mistä kirjoittaa ja silti asioita on vaikea saada blogitekstin muotoon. Paljon on tapahtunut ja tapahtumassa, ja nimenomaan positiivisia asioita. Suurin osa asioista ei liity suoranaisesti koiriin, vaan yleisesti asumiseen, työhön ja vapaa-aikaan. Paluuta juurille ja pieniä askeleita kohti uskallusta toteuttaa omia haaveita.

Ensimmäisenä ajatuksena mieleen tulee kuitenkin jatkuva kiire. Opintojen ja työssäkäynnin yhteensovittaminen osoittautui haasteellisesti, mutta suunnitellut opinnot ovat onneksi suurelta osin edenneet aikataulun mukaisesti. Syksylle asti aikataulu tulee olemaan opinnoissa vielä tiukka, mutta sen jälkeen työsarka onneksi kevenee.

Koirien kanssa harrastaminen on ollut mukavaa vastapainoa arjen kiireisiin. Zeldan (JK2 BH It Is Amazing) kanssa olemme muistelleet PK-tottelevaisuuden 3-luokan liikkeitä ja silloin tällöin harjoitelleet esineruutua. Abbyn (BH Ignitia Ambition) kanssa TOKO:n voittajaluokan liikkeet alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Kevään mittaan saan toivottavasti myös molemmille kokeenomaisia harjoituksia, jotta pääsemme heti kesän alussa kokeisiin.

Muutaman viikon ajan jatkuneet paukkupakkaset haittasivat harrastamista ja koirien kanssa lenkitkin jäivät minimiin. Meidän koirat kestävät parikin viikkoa vähemmällä liikunnalla ja aktivoimisella, mutta niiden kanssa ei arki kuitenkaan pidemmän päälle arki suju pelkällä peruslenkityksellä. Riittävän liikunnan tarjoaminen ei ratkaise kaikkia käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, mutta on perusedellytys  muiden ongelmien ratkaisuun.

Ignitia Blackjack ja Prima de la Plate Fosse 2018. Kuva: Hanna R.

Lyhytkarvainen hollannipaimenkoira on aktiivinen koira, joka tarvitsee tarpeeksi liikuntaa, mutta ennen kaikkea yhteistä tekemistä omistajansa kanssa. Pelkästään lenkkikaveria haluavalle on varmasti helpompiakin rotuja saatavilla. Hollanninpaimenkoirissakin on kolme karvamuunnosta, joista lyhytkarvainen on energisin ja temperamenttisin. Mielestäni lyhytkarvainen muunnos soveltuu parhaiten ihmiselle, joka nauttii koiran kouluttamisesta, ja sen kanssa harrastamisesta. Ihmiselle, joka ei etsi valmiita ja helppoja ratkaisuja, vaan joka on valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa.

Helmikuun alussa tein muutaman päivän reissun ulkomaille. Oli mukava tavata vanhoja ystäviä, tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä myös koiria niin treenikentällä kuin arkielämän keskellä. Parasta antia ovat kuitenkin joka kerta tuntikausia kestäneet keskustelut, jotka venyvät yöhän asti. Tulevaisuuden pentuesuunnitelmaan ja kasvattamiseen liittyvät ajatukset saivat vahvistusta reissun aikana. Joitakin käytännön asioita pitää vielä selvitellä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä ympyrä sulkeutuu ja palaan sukulinjoihiin, joita mietin jo ennen A-pentueen syntymää.

Kokonaisuutena päällimmäisin tunne on kiitollisuus; ei kaikesta, vaan kaikessa. Oli ihana lukea Facebookista kasvatinomistajien holskuaiheiset syntymäpäivätoimitukset. Vaikka elämä ei itse kullakin ole aina helpoimmasta päästä, niin ihanaa kun jaksatte silti piristää muita. Kiitos <3

 

Blogi palaa ruutuun

Blogi palaa ruutuun vuoden hiljaiselon jälkeen ja on nyt osa kennelin kotisivuja. WordPress.com – sivuston ilmainen versio on melko rajoitteellinen, mutta toisaalta ei ollut järkeä ottaa käyttöön maksullista versioita ja maksaa kahteen eri paikkaan kotisivutilasta. Tämänhetkisestä kroonisesta aikapulasta huolimatta yritän aina silloin tällöin päivittää tänne kuulumisia. Tilannetta helpottaa huomattavasti se, että jatkossa tarvitsee päivittää vain yhtä sivustoa. Tämä(kin) blogi keskittyy luonnollisesti hollanninpaimenkoiriin.

Jos joskus on ollut vapaa-ajan ongelmia, niin ei enää viime elokuun jälkeen.  Olen kokopäiväisen työn lisäksi opiskellut sivutoimisesti Helsingin yliopistossa syksystä lähtien. Vuorokaudessa tuntuu välillä loppuvan tunnit, mutta ensimmäinen lukukausi on saatu kunnialla pakettiin. Onneksi keväälle opinnot painottuvat verkko-opintoihin ja muihin vähemmän läsnäoloa vaativiin opintokokonaisuuksiin. Ehkä harrastuksillekin jää jatkossa enemmän aikaa, kun niitä eivät haittaa sekä työ että opiskelu.

Zelda toukokuussa 2017 Hollandroy – kenneltapaamisessa. Kuva: Pirkko Ranta-aho

Zeldaa (JK2 BH It Is Amazing) vaivasivat melkein koko kesäkauden nenäpunkit ja vaiva saatiin vasta kahden kuurin jälkeen asettumaan. Meillä kilpailukausi menikin sivu suun, koska syksyllä koepaikat tunnetusti ovat kiven alla. Ei auta kuin ottaa ensi keväällä uutta yritystä. Zelda on edelleen fyysisesti erinomaisessa kunnossa, vaikka se  täyttää ensi vuonna seitsemän vuotta. Zelda on ollut koko ikänsä perusterve koira. Zelda käynyt elämänsä aikana kaksi kertaa eläinlääkärillä muuten kuin rokotuksilla. Siltä hoidettiin pentuna virtsatietulehdus ja loppuvuodesta 2015 sillä oli virusperäinen infektio, mikä oirehti kovana kuumeena ja lihaskipuna. Muutoin sillä ei ole tähän mennessä ollut mitään vaivaa, vammaa tai sairautta. Sille voi syöttää sekä raakaa lihaa että kuivamuonaa eikä se ole tähän mennessä saanut ikinä yliherkkyys- tai allergiaoireita. Saan siis monella tapaa olla kiitollinen koirasta, jonka kautta tutustuin jälkiharrastukseen, tähän rotuun ja jonka avulla aloitin myös kasvatustoiminnan.

Zelda Hollandroy-kenneltapaamisessa. kuva: Pirkko Ranta-Aho

Zelda oli pentuaikana rasittava puuhastelija, mutta aikuistuttaan se -onneksi- rauhoittui paljon. Harrastuskoirana olen ollut siihen todella tyytyväinen alusta asti.  Kun mietin sen elämää kokonaisuutena, on Zelda ollut myös kotikoirana mukava yksilö. Laumakoiraksi se ei dominanssistaan johtuen ole ihanteellinen ja vanhemmiten se ei ole juurikaan tullut narttujen kanssa toimeen. Sen kanssa arki on muuten ollut kuitenkin melko vaivatonta ja se on tullut erinomaisesti toimeen lapsemme kanssa.

Meillä ei asu täydellisiä koiria. Mielestäni jalostuksessa haastavaa onkin nähdä metsä puilta. Täydellisiä sukuja ja linjoja ei ole, mutta kokonaisuus ratkaisee.  Monia asioita voi yrittää tasapainoittaa hakemalla jalostusnartulle tai jalostusurokselle sopivaa vastakappaletta. Toisaalta on asioita, mistä ei voi koskaan tinkiä kuten esimerkiksi hermorakenne. Haastavankin koiran kanssa voi oppia elämään ja toimimaan, kunhan se on perusluonteeltaan tasapainoinen.

Tätä tekstiä kirjoittaessa ystäväni laittoi minulle viestin Facebookissa.

Next week we will go and have a look at your puppy. What are you looking for ?

Kysymys tiivistää kaiken oleellisen. Mitä me oikeastaan haemme?  Kysymykseen ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, on vain erilaisia vastauksia. Tuohon kysymykseen vastasin itse viidellä sanalla. Millainen olisi sinun vastauksesi? Millainen on hyvä hollanninpaimenkoira?