Jälkeä, mutta vähän hakuakin

Jos jotain hyvää oli Belgian reissua seuranneessa kahden viikon karanteenissa, niin Roin jälkitreenit ainakin ottivat aimo harppauksen eteenpäin. Keppien ilmaisu ei ollut edistynyt pitkään aikaan, mutta Heidin neuvoilla sain Roin esineilmaisuun viimein uutta puhtia. Myös janan suhteen asiat ovat alkaneet loksahdella paikalleen, ja uskaltaisin väittää, että Roi ainakin jäljen puolesta olisi vielä tällä kaudella valmis 1-luokkaan.

Onneksi on Heidi, jonka kerta toisensa jälkeen saa puhuttua mukaan milloin minnekin jorpakkoon tallaamaan jälkiä. Suuren osan jälkitreeneistä voi hoitaa itsekseen lähimetsässä, mutta kokeita ajatellen koiran olisi hyvä ajaa säännöllisesti myös vieraan tekemiä jälkiä. Roilla vieraan tekemiä jälkiä on takana vasta muutama, joten jännityksellä odotin, miten se ajaa vieraan tekemän, kisanomaisen jäljen. Sekä Roin että Jackin työskentely oli kuitenkin todella vakuuttavaa. Keppien ilmaisu ja kulmatyöskentely olivat varmaa, eikä menoa haitannut vieraan ihmisen jälki.

Harjoittelu jatkuikin seuraavana päivänä Hannan kanssa, jonka Heidin tapaan saa puhuttua metsään vaikka kaatosateella. Myös Hannan tekemän jäljen Roi jäljesti samalla intensiteetillä kuin omani. Vaikka jälki ei ollut tällä kertaa kuin 45 minuuttia vanha, niin Roi jäljesti sen kuitenkin tarkasti. Roi on erittäin motivoinut, itsenäinen ja varma jälkityöskentelijä.

Evelle vuorossa oli ensimmäinen harjoitus henkilöetsinnässä, ja harjoitus sujui paremmin kuin osasin edes kuvitella. Laji voisi sopia Even tyyliselle lentävälle hollantilaiselle kuin nenä päähän. Vaikka kärsin kroonisesta aikapulasta (=työ, pitkät työmatkat, perhe ja opiskelu…), en voi olla eilisen jälkeen pohtimatta, jos saisin soviteltua aikatauluihini Evelle hakutreenejä edes silloin tällöin.