Jälleen pohdintaa

Olin suunnitellut sekä tänä vuonna että edellisenä vuonna tuovani ulkomailta narttupennun jalostuskäyttöä silmälläpitäen. Useampi tuontisuunnitelma on kuitenkin mennyt pieleen syystä tai toisesta. Yksi yhdistelmä olisi ollut tutulta ihmiseltä, jonka koirat olen moneen kertaan tavannut. Yhdistelmä jäi kuitenkin erinäisistä syistä kokonaan toteutumatta. Toisessa yhdistelmässä kasvattaja ei halunnut myydä pentua, ellen jättäisi sitä kotiini itselleni kasvamaan. En kuitenkaan voi haalia kotiini tolkutonta määrää koiria, etenkin kun rotu on erittäin energinen ja vaatii liikuntaa, koulutusta ja muuta aktivoimista. Mielelläni myös jättäisin kotiini oman kasvattini ja mahdollinen tuontikoira menisi sen sijaan sijoitukseen.

Ulkomaisissa yhdistelmissä haastavaa on se, että niiden taustat jäävät aina enemmän tai vähemmän hämärän peittoon.  Vaikka sekä isä että emä olisi mahdollista tavata paikan päällä, niin on vaikea päästä kiinni laajempaan kokonaisuuteen: ovatko koirat pitkäikäisiä, perusterveita koiria? Onko niillä mitään jalostuskäyttöön tai elämään ylipäänsä vaikuttavia vaivoja tai herkkyyksiä? Millaisia koirat ovat kouluttaa ja millaisia koiria ne ovat (olettaen, että ne ovat tapakasvatettuja) arjessa?

Hollanninpaimenkoirien lyhytkarvaisessa muunnoksessa ehkä haastavinta ovat epäluotettavat polveutumistiedot. Kun katsoo käyttötaustaisia pentuesuunnitelmia esimerkiksi working-dogissa, joutuu jatkuvasti arpomaan mitä koiria minkäkin koirien taustalla oikeasti ovat. Kun epäselvyydet koskevat vielä 1.-3. sukupolvea, on aina riski että myöhemmin vahingossa kerrataan sukutaulussa koiria, mitä ei ole tarkoitus kerrata. Rodun terveyden kannalta olisi ensisijaisen tärkeää, että sukutaulut pitäisivät paikkansa.

Mielestäni kaiken a ja o on koirien kokonaisvaltainen terveys. Täydellisiä koiria tai linjoja ei ole, mutta olennaista on löytää toisilleen sopivat yksilöt ja sukulinjat. Aina on jotain parannettavaa, mutta täytyy myös osata nähdä koirien hyviä puolia. Rodun kanta on pieni ja jalostukoiria on haasteellista löytää. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole eikä pidäkään olla. Jos koiria kasvatetaan FCI:n alaisuudessa, on luonnollisesti kasvatettava FCI:n säännöillä.

Vaikka tuontisuunnitelmat menivät mönkään, niin pentusuunnitelma toivottavasti etenee. Minua suoraan sanoen jännitti julkaista suunnitelma C-pentueesta, koska vielä(kin) on muutama liikkuva osa matkassa. Hollanninpaimenkoirilla on pitkästä aikaa ollut paljon pentusuunnitelmia vireillä, mutta osa sitten on jäänyt kokonaan toteutumatta. Itse olinkin ajattelut julkaisevani tiedot yhdistelmästä vasta lähempänä astutusajankohtaa, jotta suunnitelma olisi jo lähes varma. Ainahan voi jäädä vaikka narttu tyhjäksi, vaikka sekä Vastin emä että emänemä ovat tulleet tiineeksi ensi yrittämällä ja luonnollisen astutuksen seurauksena.

Seuraavassa pentueessa sen molempiin vanhempiin on mahdollista tulla tutustumaan sovitusti, koska ne asuvat Suomessa ja kohtuullisen matkan päässä toisistaan. Olemme tänä vuonna kokoontuneet kahdesti treenaamaan yhdessä koiria ja seuraavan kerran suunnitelmissa on kokoontua heinäkuun alkupuolella. Rodusta kiinnostuneet ovat luonnollisesti tervetulleita seuraamaan yhteistreenejämme.  Paikan päällä on mahdollista tavata pentueen vanhempien lisäksi myös muita sukulaisia ja kysyä koirien omistajilta kokemuksia koiristaan ja rodusta ylipäänsä 🙂

Bookmark the permalink.

Comments are closed