Kasvatuksen sietämätön keveys osa II

Edellisessä kirjoituksessani esitin hollanninpaimenkoirien kasvatuksesta kaksi teesiä. Hollanninpaimenkoira on erittäin

1) vaikea ja

2) kallis rotu kasvattaa.

Näistä ensimmäistä, eli rodun kasvattamisen vaikeutta käsittelin aiemmassa kirjoituksessani. Hollanninpaimenkoiran kasvattamisen vaikeus liittyy suoraan siihen, miksi rodun kasvattaminen on myös hyvin kallista. Koska rodun kanta on pieni, on (riittävän) erisukuisia koiria vaikea löytää. Käytännössä tämä johtaa siihen, että jalostuskoiria joutuu ainakin jossain vaiheessa etsimään ulkomailta.

A-, B- ja D-pentueissa jalostusuros asui ulkomailla, kun taas C- ja E-pentueissa jalostusuros löytyi Suomesta. Seuraavan pentueen osalta näyttää jälleen siltä, että jalostusurosta on etsittävä ulkomailta. Ulkomaille suuntautuvien astutusreissujen lisäksi listalle voidaan lisätä useat tuontikoirat, jotka eivät ole päätyneet jalostukseen saakka. Tarinan opetus on se, että tässä rodussa on mentävä merta edemmäs kalaan, etenkin jos haluaa edetä yhtä tai kahta sukupolvea pidemmälle.

Viimeisin matka ulkomaille tapahtui viime kesänä, kun hain Hilman (Trigger van’t Oeterdal) Belgiasta Suomeen. Hilma on suvullisesti erittäin arvokas yksilö jalostusta ajatellen. Nora x Nexus-pentueen kaltaisia yhdistelmiä ei tule joka vuosi eikä edes joka toinen. Tälläiseen tilaisuuteen ei voinut olla tarttumatta, vaikka Koronapandemian vuoksi tuonti oli erittäin hankalaa ja lentojen hinnat hipoivat pilviä.

En voi kuitenkaan välttyä välillä pohtimasta, miten paljon aikaa, vaivaa ja rahaa olen valmis laittamaan siihen, että harrastajat saisivat tulevaisuudessa hyviä koiria. Ehkäpä tulee vielä päivä ja hetki, jolloin jokin katkaisee kamelin selän. Se hetki ei ole nyt, mutta se saattaa olla vielä edessä.

Leikitään ajatuksella, että minulla olisi mahdollisuus saada ulkomailta pakastespermaa huippusukuisesta, hyvää jälkeläisnäyttöä omaavasta KNPV-taustaisesta uroksesta. Uros itse olisi jo aikoja sitten kuollut, mutta siitä olisi saatavilla yksi siemennysannos. Jatketaan ajatusleikkiä, että minun olisi mahdollista yhdistää tämän uroksen linja kaikkiin ”omiin” koiriini. Kysymys kuuluu: mikä minua pidättelisi tekemästä pentuetta? Itse asiassa monikin asia.

Jos jokin asia on sekä erittäin kallista että huippuharvinaista, ei ole varaa virheisiin. Silloin asiaa ei ehkä tule ajatelleeksi niinkään koirien, vaan niiden omistajien kannalta. Jotkin yhdistelmät ovat sellaisia, että niistä syntyville pennuille toivoisi muutakin kuin BH-kokeessa käyntiä. Vaikka koira olisi miten kyvykäs, ei sen lahjakkuus pääse ikinä esiin, jos koiran omistajan kiinnostus harrastamiseen lopahtaa vuoden tai kahden jälkeen.

Kaikkea mitä on mahdollista tehdä, ei siis välttämättä kannata tehdä. Hollanninpaimenkoirien kasvattaminen on sekä vaikeaa että kallista. Jotkin yhdistelmät jäävät yksinkertaisesti odottamaan aikaa, jolloin itselläni on jälleen harrastuskoiran paikka vapaana. Sitä ennen tehdään sitä, mihin omat voimavarat ja taloudelliset resurssit riittävät. Se ei tarkoita tinkimistä jalostuskoirille asetettavista kriteereistä, vaan keskittymistä niihin vaihtoehtoihin, jotka on myös realistista toteuttaa.