Koirauintia ja tokoa

Vietin viime viikon lauantaina koiraharrastuksen parissa kirjaimellisesti koko päivän eli aamusta yöhön asti. Starttasin auton kotipihassamme kello kahdeksan jälkeen aamulla, ja paluu tapahtui vasta kello yhden aikaan yöllä. Viimeksi yhtä pitkiä päiviä koirien kanssa on muistaakseni ollut Zeldan kanssa PK-jälkikokeissa, joissa koereissut matkoineen venyivät helposti yli 12 tuntiin. Tokossa sen sijaan koereissut kestävät maksimissaan puoli päivää, sillä kokeita löytyy läheltä, ja koepaikkoja on helpompi saada.

Aamulla suuntasimme Roin kanssa Lopelle Koirauinnin SM-kilpailuun. Olin pohtinyt myös Abbyn ilmoittamista kyseiseen kilpailuun, mutta sain sille samalle illalle paikan tokokokeeseen. Abby oli edellisellä uintikerralla saanut vesihännän, joka onneksi parani pelkällä levolla. En kuitenkaan uskaltanut ottaa riskiä vesihännän uusiutumisesta, vaikka aikataulut olisivat mahdollistaneet molemmat tapahtumat.

Koirauinnin SM-kilpailut oli loistavasti järjestetty tapahtuma. Järjestelyt toimivat hyvin, ilmapiiri oli rento, ja toisten suorituksia kannustettiin. Tästä olisi monessa muussa lajissa opittavaa! Oma joukkueemme Team Vauhtiraidat (Qumran van’t Oeterdal, Keep Dutching Achona ja Malinuts Remington) tekivät kilpailussa tasaista tulosta, ja yhteistulos riitti Koirauinnin SM-joukkuekilpailussa pronssiin.

Kilpailujen jälkeen oli aika kääntää auton kokka kohti Nokiaa ja suunnata tokokokeeseen. Kyseessä oli yökoe, ja voittajaluokka alkoi klo 22. Olen monesti ottanut osaa iltakokeisiin, mutta tämä oli ensimmäinen kokemukseni yöllä järjestettävästä kokeesta. Vaikka kyseiselle päivälle ei osunut kovia helteitä, oli viileässä illassa koiran kanssa mukava suorittaa liikkeitä.

Abbyn siirtyminen EVL-luokkaan jäi harmillisesti 8 pisteen päähän. Kokonaisuutena Abby teki todella tasaista tulosta. Tunnistusnouto meni nollille, kun Abby alkoi arpomaan oikean kapulan kanssa. Kaukokäskyissä Abby jumitti kahdesti (m-i ja m-s), joten palasimme sen osalta vanhaan ongelmaamme. Muutoin Abby teki töitä todella tasaisesti läpi kokeen.

Treenit jatkuvat, ja aika näyttää saammeko voittajaluokasta vielä 1-tulosta ja siten menolippua EVL:aan. Elokuussa olisi tarkoitus kisata seuraavan kerran, ja harjoiteltavaa riittää. Sen jälkeen on toivottavasti seuraavan pentueprojektin aika, jolloin jään omien koirieni kanssa tauolle kokeista ja aktiivisemmasta harjoittelusta.