Välillä kokeissakin

Aika on vierähtänyt pentueprojektin parissa, mutta kaiken kiireen keskellä myös kokeissa pyörähtäen. Kilpailimme Roin kanssa elokuun lopussa Etelä-Hämeen kennelpiirin Tokon piirinmestaruuskokeissa alokasluokassa. Kaukokäskyistä saimme edelleen harmillisesti arvosanaksi 0 (ei noussut ollenkaan ylös), mutta Roi sai silti 170 pistettä kasaan, ja siten ALO1 tuloksen, ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Kaiken lisäksi saimme Riihimäen seudun kennelkerhon joukkueelle piirimestaruushopeaa.

Viime maanantaina starttasimme Roin kanssa toista kertaa pk-jälkikokeessa. Tällä kertaa suoritus meni nappiin niin maastojen kuin tottelevaisuuden osalta, ja kotiin tuomiseksi saimme JK1-koulutustunnuksen 264 pisteellä. Tälle kaudella tuskin kilpailemme 2-luokassa, koska loppuvuotta kohden aikani alkaa olemaan entistä enemmän kortilla. Holskujen rotumestaruudet olisivat tänä vuonna olleet kohtuullisen matkan päässä, mutta nekin jäävät nyt luonnollisesti väliin.

Roin parhaita puolia ovat sen varaukseton ystävällisyys ja erittäin korkea työmoraali. Roin kiihkeys tuo haastetta sen ohjaamiseen, emmekä ole vielä saavuttaneet sen kanssa harmoniaa tottelevaisuudessa. Roin kanssa on kuitenkin aina mukava tehdä töitä, koska se suorittaa tasaisesti sillä tasolla, mihin sitä on koulutettu. Roilla ei ole huonoja päiviä, vaan se on aina oma itsensä. Iloinen, lentävä ja äänekäs hollantilainen, joka tekee kaiken koko sydämestään.

En tiedä miten pystyn vastustamaan kiusausta, kun Roin isälle Roisille tulee toivon mukaan aikanaan toinen pentue. Kaikkine lentämisineen minulle kelpaisi Roisin jälkeläinen milloin vain. Sanon tämän huolimatta siitä, että Roi on mm. tänä aamuna varastanut leipäkorista pussillisen leipää ja pistänyt sen (onneksi ilman muovia!) poskeensa. Holskun omistaminen vaatii huumorintajua ja erittäin pitkää pinnaa. Elämä ei holskun kanssa käy koskaan tylsäksi, etenkään kun taloudessa on niitä useampi.