Kotka KV

Näyttelyt eivät ole minun juttu, mutta jos kolme kasvattia osuu samaan näyttelyyn, niin minutkin saa hetkeksi innostumaan. Kiitos omistajille aktiivisuudesta! Viime viikon Kotkan KV näyttelystä saimme seuraavat tulokset:

Ignitia Bullet ”Roisi” ERI SA SERT CACIB VSP

Ignitia Copy That ”Ria” ERI SA SERT, ROP-junior, ROP

Ignitia Chopper ”Romi” EH

Vaikka omat koirani ja kasvattini ovat tähän mennessä saaneet yllättävän hyviä tuloksia yhden näyttelyn taktiikalla, ei oma motivaatio riitä näyttelyissä käyntiin. Itselleni lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira on ennen kaikkea käyttökoira, jonka kanssa harrastetaan ja käydään kokeissa.

Kaikki kolme (A-, B-, ja C-) pentuetta ovat ER-rekisterissä, sillä niillä ei ole kolmea sukupolvea FCI-rekisterin koiria taustalla. Koska taustalla on KNPV-linjaisia rotuunottokoiria, on jalostuksen painopiste ollut ulkomuodon sijaan koirien käyttöominaisuuksissa ja terveydessä. Tätä taustaa ajatellen on mielenkiintoista havaita, kuinka hyvin on koirissa säilynyt rodunomainen rakenne ja ulkonäkö, vaikka se ei jalostuksessa ole ollut millään tavalla prioriteetti.

Mielestäni suurimmat riskit sukulinjaltaan käyttötaustaisissa koirissa liittyvät puutteellisen rotutyypin lisäksi koirien kokoon. Koirat alkavat olla aina vain korkeampia ja raskaampia. Harrastajat omalta osaltaan edesauttavat tätä kehitystä, koska suurta kokoa ihannoidaan etenkin pk-harrastajien keskuudessa. On hyvä muistaa, että hollanninpaimenkoira on keskikokoinen rotu! Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on uroksilla 57–62 cm ja nartuilla 55–60 cm.

Paljon puhutaan ylilyönneistä ulkonäköjalostuksessa, mutta samoihin ilmiöihin törmää myös käyttökoirajalostuksessa. Jos koiran pitää olla aina vain suurempi, ja suurempi, niin missä vaiheessa tämä kehitys alkaa näkyä terveydessä? Suuri ja massiivinen uroskoira voi olla vaikuttava ilmestys, mutta onko se enää koira, joka ketterästi ylittää palveluskoirakokeiden telineet ja kilpailee fyysisesti raskaimmissa lajeissa vielä vanhemmalla iällä? Mene ja tiedä.

Hollanninpaimenkoira on pienilukuinen rotu, jolla on uhkaavan kapea geenipohja. Kaikista edellä kirjoitetusta huolimatta olen sitä mieltä, että rodun kannalta olisi hyvä suosia aiempaa enemmän geneettistä monimuotoisuutta, jotta rotu voisi säilyä terveenä ja elinvoimaisena myös jatkossakin. Käytännössä tämä tarkoittaisi ”uutta verta” jalostukseen, ja sen hyväksymistä, että pentue olisi ulkonäöllisesti enemmän sekametelisoppaa kuin Helsinki Winner – ainesta.

Ensi viikolla selviää, saadaanko tänä vuonna hollanninpaimenkoirapentuetta tähän osoitteeseen. Tuleva pentue on ulkonäöllisesti ehkä enemmän sekametelisoppa -aineista, ja hyvä niin. Mielestäni tästä sukulinjasta koirat soveltuvat parhaiten ohjaajille, joita kiinnostaa koiransa kanssa harrastaminen ja sen tavoitteellinen kouluttaminen kokeisiin.

Kuvassa Ignitia Copy That kuva: Kalle K.