(Mitäpä muutakaan kuin) Metsäjälkeä

Korona-tilanteen vuoksi kokeet ja näyttelyt on peruttu toukokuun loppuun saakka, ja myös treeniryhmät ovat toistaiseksi tauolla. Onneksi on kuitenkin metsäjälki. Vaikka Uudenmaan puolelle ei ole vähään aikaan menemistä, niin Kanta-Hämeessä metsiä riittää. Eve on ajanut tähän mennessä neljä jälkeä, ja sen meno vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Se on erittäin ahne koira, mutta jäljestää silti rauhallisesti ja keskittyneesti.

Onneksi pidin itselläni pennun D-pentueesta! Vaikka Roissa on harrastuskoiraa vielä vuosiksi eteenpäin, en kadu hetkeäkään että jätin Even itselleni. Kaksi nuorta koiraa on työläs yhtälö, mutta näitä molempia on ollut ilo työstää. Onneksi Roin kanssa BH-koe tuli tehtyä jo viime elokuussa, ja sen kanssa on voinut keskittyä 1-luokan tottelevaisuusliikkeisiin ja maastossa harjoitteluun. Even kanssa sen sijaan ohjelmassa on ennen kaikkea perustottelevaisuuden harjoittelua, mikä toivottavasti kantaa myöhemmin lajissa kuin lajissa.

Roin jäljet ovat kokonaisuutena sujuneet todella hyvin. Roi on jäljellä motivoitunut ja itsenäinen työskentelijä. Nyt täytyy vielä edelleen vahvistaa keppien ilmaisua, ja treenata jäljelle lähetystä pidemmällä janalla. Seuraavaksi ohjelmassa on kuitenkin jälkitreenejä vaihteeksi pellolla. Hieman jännityksellä odotan, miten vauhdikasta sen meno tulee siellä olemaan.

Sain Alexin lähtemään mukaani tallaamaan Roille esineruudun. Roilla ei kauan nokka tuhissut, kun minulla jo oli kaksi esinettä kädessä. Mitäpä muuta voisi Roisin jälkeläiseltä odottaa? Vaikka Roista ei itsestään tullut jalostuskoiraa, on se arkielämässä ja harrastuskentillä upea koira. Roisin pentue Belgiassa on ollut kokonaisuutena onnistunut, ja toivon että Roisille saadaan vielä lisää jälkeläisiä maailmaan.