MH-luonnekuvauksessa

Kävimme Zeldan (JK2 BH MH It Is Amazing) kanssa MH-luonnekuvauksessa. Kokemus oli kokonaisuutena mielenkiintoinen ja positiivinen. Vaikka olen ollut useita kertoja katsomassa MH-kuvausta, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun itse osallistuin siihen oman koiran kanssa.

Zelda suoritti MH-luonnekuvauksen zeldamaisella tyylillään häsläten ja hyppien.  Se otti itse kontaktia vieraaseen ihmiseen ja oli vieraan käsiteltävissä. Zelda leikki mielellään vieraan kanssa eikä irroittanut otettaan leikkiessä. Testin aikana ei tullut ylilyöntejä tai yllätyksiä missään reaktioissa. Väistöliikkeet olivat maltillisia eikä Zelda osoittanut missään tilanteessa uhkauseleitä. Tiukoissa paikoissa Zelda oli kuitenkin selkästi sitä mieltä, että minä hoidan tilanteen. Ampumisesta ei välittänyt tuon taivaallista.

Joissain testin osioissa näkyi, että koiran kanssa on aktiivisesti harrastettu pennusta lähtien. En kuitenkaan usko, että sen reaktiot olisivat olleet 2-3 vuotiaana sen kummemmat, koska sitä oli siihen mennessä koulutettu jo paljon. Zelda ei esimerkiksi ensimmäisellä kerralla huomannut viehettä ollenkaan, vaan piti perusasennossa katsekontaktia. Heidi olisi ollut meistä erittäin ylpeä, sillä SDY:n kurssit ovat nähtävästi tehneet tehtävänsä.  Myös alun leikkiosuudessa oli ensin pihalla kuin lumiukko, kun heittelimme lelua testiohjaajan kanssa.

Tässä testin eri osa-alueet:

1A KONTAKTI Tervehtiminen – 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

1b KONTAKTI Yhteistyö – 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testiohjaajasta

1C KONTAKTI Käsittely – 3 Hyväksyy käsittelyn

 

2A LEIKKI Leikkihalu – 3 Leikki aktiivisuus lisääntyy / vähenee

2B LEIKKI Tarttuminen – 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

2C LEIKKI Puruote ja taisteluhalu – 4 Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irroittaa.

 

3A TAKAA-AJO – 1 Ei aloita

3B TARTTUMINEN – 1 Ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään

3A TAKAA-AJO – 3 Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista.

3B TARTTUMINEN – 1 Ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään

 

4 AKTIVITEETTITASO – 3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja.

 

5A ETÄLEIKKI Kiinnostus – 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja

5B ETÄLEIKKI Uhka/Aggressio – 1 Ei osoita uhkauseleitä

5C ETÄLEIKKI Uteliaisuus – 2 Saapuu linjalle aktiivisen avustajan kanssa

5D ETÄLEIKKI Leikkihalu – 5 Tarttuu, vetää vastaan, ei irroita.

5E ETÄLEIKKI Yhteistyö – 1 Ei osoita kiinnostusta

 

6A YLLÄTYS Pelko – 2 Kyykistyy ja pysähtyy

6B YLLÄTYS Puolustus/aggressio – 1 Ei osoita uhkauseleitä

6C YLLÄTYS Uteliaisuus – 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä

6D YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko – 4 Niiaus tai nopeudenvaihtelu samanlaisena vähintään kahdella ohituskerralla

6E YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus – 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

 

7A ÄÄNIHERKKYYS Pelko – 3 Väistää kääntämättä katsettaan

7B ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus – 5 Menee räminalaitteen luokse ilman apua

7C ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko – 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla

7D ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus – 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

 

8A AAVEET Puolustus/aggressio – 1 Ei osoita uhkauseleitä

8B AAVEET Tarkkaavaisuus – 1 Katselee aaveita silloin tällöin

8C AAVEET Pelko – 3  On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

8D AAVEET Uteliaisuus – 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa

8E AAVEET Kontaktinotto aaveeseen – 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

 

9a LEIKKI2 Leikkihalu – 3 Leikkii – akviivisuus lisääntyy/vähenee

9B LEIKKI2 Tarttuminen – 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

 

10 AMPUMINEN – 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Testitulos ei tarjonnut itselleni varsinaisesti mitään uutta tietoa koirastani, sillä samat piirteet siinä on tullut vuosien varrella esiin, kun sitä on aktiivisesti kouluttanut  ja sen kanssa on elänyt normaalia lapsiperheen elämää. Sen kanssa on jo BH-koe tehty vieraalla kentällä ja muutenkin käyty kokeissa siellä sun täällä. Matkan varrella on väkisinkin hahmottunut, mikä Zeldan perusviritys on.

Näille luonnekuvauksille ja -testeille on kuitenkin epäilemättä oma paikkansa. Hollanninpaimenkoirissa on jopa lyhytkarvaisen muunnoksen parissa paljon koiria, joiden kanssa ei harrasteta mitään ja jotka elämänsä aikana käyvät korkeintaan muutaman kerran näyttelykehässä kääntymässä. Näissä tapauksissa testi antanee jonkilaista lisätietoa siitä, miten koira käyttäytyy vieraissa paikoissa, vieraiden ihmisten kanssa ja yllättävissä tilanteissa.

Kokeissa

Pitkästä aikaa vuorossa päivitystä myös koerintamalta. Viime blogistekstistä pystyi jo rivien välistä lukemaan, että Veera ja Vasti (BH Ignitia Bravo Zulu) suorittivat BH kokeen hyväksytysti. Lämpimät onnittelut vielä kerran ja tsemppiä tuleviin koitoksiin. Todella hienoa työtä! 

Zelda (JK2 BH It Is Amazing) ehti viikon sisään käydä kahdessa MEJÄ – kokeessa. Zeldan osalta viikko ei ollut yhtä tuloksekas kuin tyttärentyttärellään, sillä molemmissa kokeissa riistavietti vei voiton muuten hyvästä jälkityöskentelystä.

Ensimmäisen kokeen koeselostus (jäljen ikä 25h 13min):

Koira ohjataan jälkityöhön, jota tehdään pääosin maavainulla ja edetään sopivaa vauhta. Kaikki suorat osuudet jälkiuralla tai sen välittömässä läheisyydessä. 1. osuudella yksi määrätietoinen poistuminen, tästä hukka. Sama toisen osuuden lopussa, toinen hukka. Kolmannella osuudella sama toistuu kolmannen kerran ja tuomari keskeyttää kokeen. Harjoitellen kaadolle, se kiinnosti. Tänään riistavietti vei voiton hienosti alkaneesta jälkityöstä. Harjoittelulla jälkiuskollisuutta lisää, niin tuloksia alkaa syntyä. AVO 0. Laukauksen sieto: hyväksytty

Toisen kokeen koeselostus (jäljen ikä 15h 49min):

Zelda nuuhkaisee alkumakauksen ja lähtee jäljelle. Se jäljestää sopivaa vauhtia sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Vähän ennen kulmaa se lähtee päättäväisesti alas harjulta pois jäljeltä, hukka. Uusi alku ja nyt kulmalle, nuuhkaisee makuun nopeasti ja lähtee uudelle osuudelle, mutta kääntyy ja lähtee kulman jälkeen taas harjulta alas ja rantaan saakka 2. hukka. Uusi alku kulmalta ohjaten verijäljelle, mutta melkein heti jälleen alas harjulta, muille jäljille niin pitkälle, että 3. hukka ja koe keskeytyy. Harjoitellen kaadolle, jolle jää. Zelda osaa kyllä jäljestää, mutta tänään ei voinut vastustaa metsän muita hajuja. AVO 0. Laukauksen sieto: hyväksytty

Zeldan kanssa harrastamiseen on tuonut  haastetta sen voimakas riistavietti. Vaikka sillä on harjoiteltu paljon erilaisissa maastoissa, on Zeldalla edelleen kompastuskivenä tuoreet riistan jäljet. Näin suurella riistavietillä varustettu yksilö olisi ehkä tarvinnut alusta asti vielä enemmän harjoittelua erittäin riistarikkaissa maastoissa. Harjoitukset sillä ovat menneet lähes poikkeuksetta hyvin. Se on kuitenkin päässyt vahvistamaan käytöstään useammassa PK-jälkikokeessa, missä se on lähtenyt tuoreelle riistan jäljelle. Sanoisin, että tällä hetkellä meillä on erittäin suuri ongelma.

Zeldan kilpaileminen jäljellä tulevaisuudessa riippuu paljon siitä, kuinka paljon itsellä riittää resurssit tehdä tarpeeksi toistoja ongelman ratkaisemiseksi. Jokainen PK-jälkitreeni on useamman tunnin ja verijälki useamman päivän juttu. Nähtäväksi jää, että mihin oma aika tulee riittämään. Jotain olisi vielä mukava sen kanssa harrastaa, sillä Zelda on edelleen täysin terve ja hyvinvoiva.

Zelda on ensimmäinen jälkikoirani ja olen tehnyt sen kanssa paljon virheitä. Se on kuitenkin harrastuskoirana täyttänyt odotukset ja vielä enemmän. Zeldan kanssa on ollut muutenkin mukava elää, lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että se ei laumakoirana ole parhaimmasta päästä.

MEJÄ-kokeissa käynnin myötä innostuin lajin harrastamisesta entisestään. Suosittelen lämpimästi Kanta-Hämeen mäyräkoirien ja Etelä-Hämeen koirakerhon kokeita, joissa on hyvä yhteishenki ja järjestelyt huippuluokkaa. Oli mahtavaa päästä opettelemaan sekä avoimen luokan että voittajaluokan jälkien tekoa kokeneen jälkiparin kanssa. Nämä kokeet tuskin jäivät viimeisiksi, mutta nähtäväksi jää onko seuraavan kerran liinan päässä hollanninpaimenkoira…..vai peräti mäyräkoira 😉

R.I.P Eture

A-pentueen isä Eture eli KNPV PH1 MR2 IPO2 FH2 FCI Sph Virkakoira Eture van het Itterdal lopetettiin toissapäivänä liki 13 vuoden iässä vanhuuden vaivojen vuoksi. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani enteilin, niin tämä kesä jäi Eturelle viimeiseksi. Ehdimme jo elätellä toiveita, että Eture olisi saanut viettää vielä yhdet syntymäpäivät. Eturen isä Ringo eli miltei 14-vuotiaaksi ja sen emä Flo on edelleen elossa ja liki 16-vuotias! Eturen kunto heikkeni kuitenkin yllättäen, ja sen kohdalla päädyttiin  eutanasiaan. 

Eture van het Itterdal

Eture oli käyttopuolelta vakuuttavasti titteloity koira, joka toimi eläkkeelle jäämiseensä asti myos Belgian armeijan virkakoirana. Eture tulee maineikkaasta van het Itterdal kennelista, jonka kasvattamat ja omistamat koirat loytyvat monen käyttopuolen hollanninpaimenkoiran takaa. Eture itse oli luonteeltaan supersosiaalinen koira, jolla oli paljon miellyttämisenhalua. Se oli erityisesti jälkikoirana vertaansa vailla. 

Eturen muisto elää sen lapsissa, lapsenlapsissa ja lapsenlapsenlapsissa. Sen linja saa toivottavasti jälleen jatkoa, kun Eturen tyttärentytär Vasti eli BH Ignitia Bravo Zulu  tullaan astuttamaan parin kuukauden kuluttua. Toivottavasti myös tulevissa sukupolvissa tullaan näkemään samoja piirteitä, mihin Eturessa aikanaan ihastuin: avoimuus, itsevarmuus ja erinomainen koulutettavuus. 

 

 

kuvassa Eture van het Itterdal vuonna 2014.

kuva: Satu P.

Yhteistreenejä ja rivikoulutuksia

Kokoonnuimme jälleen viime viikolla Hyvinkäälle kouluttamaan koiria. Omien koirieni lisäksi mukana olivat kasvateistani Ignitia Beamrider ja Ignitia Bang-Bang sekä tietenkin tulevan C-pentueen emä Ignitia Bravo Zulu. Paikalle pääsivät myös tulevan C-pentueen isä Keep Dutching Axis yhdessä veljensä kanssa. Kiitos jälleen kerran asianosaisille mukavasta päivästä! Teidän kanssa on mukava kouluttaa koiria ja muutenkin viettää aikaa.

Yhteistreeneissämme on aina silloin tällöin vuosien varrella vieraillut ihmisiä, jotka ovat halunneet tutustua hollanninpaimenkoiriin rotuna. Mielestäni rotuun tutustujan kannalta on hyödyllisempää, että hän kasvattajan mainospuheiden sijaan näkee mahdollisimman paljon eri koiria ja pääsee tutustumaan myös muihin hollanninpaimenkoirien omistajiin. Jokainen voi näkemänsä ja kokemansa jälkeen pohtia, onko rotu itselle sopiva ja onko kiinnostunut hollanninpaimenkoiran kanssa harrastamisesta.

Koulutuksissamme koirat tai niiden ohjaajat eivät ole täydellisiä. Oikealla asenteella pääsee kuitenkin pitkälle. Jos on valmis tekemään töitä, niin koiran koulutus menee myös ajan kuluessa eteenpäin. Kaikki näyttää hyvältä YouTubessa, mutta koirankoulutus harvoin on yhtä onnistumisen sarjaa. Tarvitaan lukematon määrä toistoja, että koira oppii suorittamaan liikkeet varmasti myös kilpailutilanteessa. Vielä enemmän toistoja vaaditaan, jos koira on oppinut tekemään jonkun liikkeen väärin tai väärässä mielentilassa.

Aloitimme ystäväni Heidin (jolla on maailman hienoimmat dobermannit) kanssa keväällä käymään monen vuoden tauon jälkeen rivikoulutuksissa. Wanhat palveluskoiraharrastajat sanovat, että rivikoulutuksissa ei kannata käydä, koska koirat menee pilalle ja niin edelleen. Me ollaan ehkä outoja, mutta olemme saaneet molemmat rivikoulutuksista uutta puhtia treenaamiseen.

Rivikoulutusten huono puoli on se, että ne ovat pitkiä kuin nälkävuosi. Aloittelevalla koiralla ei pitäisi olla koulutuksessa liikaa tyhjiä hetkiä. Rivikoulutuksissa koulutustilanne on usein myös kaaottinen ja häiriötä on liikaa. En edelleenkään suosittelisi rivikoulutuksia paikaksi, missä koiralle opetetaan jotain uutta asiaa tai ylipäänsä koulutuksen alussa. Pienryhmät tai muutaman kaverin treeniporukat sopivat tähän tilanteeseen paremmin, jos tarvitsee vinkkejä ja apua koulutukseen.

Meidän missio on ollut toisenlainen. Teimme paluun rivikoulutuksiin, koska nimenomaan halusimme häiriötä koulutustilanteisiin. Sekä minulla että Heidillä on paha tapa jäädä pyörimään omalle kentälle tai treenata liikaa yksin, jolloin kokeenomaisia treenejä tulee liian vähän. Rivikoulutuksissa saa sen sijaan häiriötä senkin edestä. Logiikkamme piilee siinä, että jos meidän koirat selviävät niistä kaikkine kaaottisuuksineen, ne selviävät mistä vain.

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu

Luustokuvissa

Kävimme perjantaina wannabe-malinois Vastin (Ignitia Bravo Zulu) ja malinois Lystin (Prima de la Plate Fosse) kanssa luustokuvissa. Vastille haettiin virallinen lausunto spondyloosista ja Lystille taas viralliset lausunnot lonkista, kyynäristä ja selästä sen osalta, mitä iän puitteissa saadaan.

Vastin osalta pentusuunnitelma tulee etenemään, sillä sen selkä oli edelleen kauniin puhdas ja Vasti saikin odotetusti SP0 -lausunnon. C-pentue on tarkoitus laittaa alulle nyt syksystä eli jos kaikki menee kuin Stömsössä, niin hollanninpaimenkoiran pentuja syntyisi vielä tämän vuoden puolella.

Lystin kohdalla pentusuunnitelma ei toteudu, sillä sen selkä ei ole priimaa. Lystin lonkat olivat B/B ja kyynärät 1/1. Suomen Kennelliitto ei valitettavasti voinut lausuntoa selän osalta, koska röntgenkuvissa oli viimeinen nikama tullut vain puoliksi kuvaan. Lysti joudutaan siis kaiken lisäksi kuvaamaan vielä selän osalta uudestaan.

Lystin tilanne on erittäin valitettava, sillä luonteen puolesta se olisi ollut monella tapaa positiivinen piristys malinoismaailmaan. Se on temperamenttinen, mutta erittäin tasapainoinen koira, jonka kanssa on mukava harrastaa ja elää. Lystin kohdalle osui harmillisesti kohdalle rodussa valitettavan yleinen vaiva, jonka myötä se jää pois jalostuskäytöstä.

Lysti saapui kuin varkain, mutta tarina saa alkunsa oikeastaan jo kymmenen vuoden takaa. Ihastuin silloin erääseen malinoistaustaiseen tervueren-narttuun, joka treenasi samassa hakuryhmässä kanssani.  Narttu oli sijoituksessa tuttavallani ja jos se olisi aikanaan astutettu, niin minusta olisi luultavasti tullut tervun omistaja. Jalostussuunnitelmat eivät kuitenkaan kyseisen koiran kohdalla toteutuneet, koska sillä (kin) oli selässä sanomista.

Minusta ei tullut tervun omistajaa ja seuraavan kerran belgialaisiin tunnelmiin palattiin vasta vuonna 2016, kun Belgiassa syntyi mielenkiintoinen malinoispentue. Siitä se ajatus lähti, ja Lysti saapui Suomeen tammikuussa 2017. Vaikka Lysti ei terveyden puolesta täyttänyt kaikki odotuksia, on se silti jättänyt pysyvästi tassun jälkensä monen sydämeen. Toivon Lystille hyvää vointia ja pitkää ikää. Uskon, että se tulee olemaan harrastuskoirana vielä suureksi iloksi.

Päädyin aikanaan  hollanninpaimenkoiriin, kun useampi muu suunnitelma meni pieleen. Joskus hyvät asiat voivatkin tulla eteen aivan yllättäen. Belgianpaimenkoirien suhteen suunnitelmat menivät nyt uusiksi, mutta toivottavasti hollanninpaimenkoirien kanssa asiat onnistuvat senkin edestä.

 

Kuvassa Ignitia Ambition 2013.       Kuva: Karita Häkkinen

 

Pentusuunnitelmasta

Päivitin pentuja-sivulle lisätietoja Vasti x Axis – pentusuunnitelmasta. Suunnitelma löytyy myös nyt working-dog.eu – tietokannasta. Minulla on ollut aiemmin tapana avata pentusuunnitelman taustoja enemmän blogitekstin muodossa ja teen sen tälläkin kertaa. Muutoin tietoja kannattaa tarkastella etenkin sekä A-pentueen että B-pentueen sivuilta, koska nyt suunnitteilla oleva yhdistelmä on suoraa jatkoa niihin. Tarina toki alkoi Zeldasta, joka siis edelleen käy ja kukkuu ja voi hyvin.

Kun noin viisi vuotta sitten julkaisin suunnitelman ensimmäisestä pentueestani, syntyi melkoinen somemyrsky. Puhelimet pirisivät ympäri Suomea ja julkisia somepäivityksiä tehtiin kolmella eri kielellä. Harva otti yhteyttä suoraan minuun, mutta muutama ystäväni sai senkin edestä ryöpytystä osakseen. Ehkä viestin toivottiin päätyvän lopulta minulle, joka ilmiselvästi olin liian yksinkertainen tajuamaan, millaisen maailmanlopun kasvattamani pentue toisi tullessaan.

Näin jälkikäteen ymmärrän ottaneeni tuolloin asioita liian henkilökohtaisesti. Nyt kun aikaa on kulunut, olen saanut lisää perspektiiviä asioihin. Kasvattajien keskuudessa tuntuu olevan hyvinkin yleistä uusien kasvattajien teilaaminen. Se nyt vaan ei sovi, että joku alkaa kasvattamaan koiria. En usko, että ihmiset ovat niinkään huolissaan rodusta, vaan enemmän omasta asemastaan. Jokainen uusi kasvattaja on potentiaalinen uhka sille, että harrastavien kotien löytäminen omille kasvateille voi olla tulevaisuudessa haastavampaa. Kasvattajat harvoin jaksavat murehtia toisten pentuesuunnitelmista samalla intensiteetillä elleivät itse samanaikaisesti suunnittele pentuetta.

Tein aikoja sitten päätöksen, että keskityn blogissani vain omiin koiriini, kasvatteihini ja omaan kasvatustyöhöni. Jokainen kantaa vastuun omalla kennelnimellä tehdystä kasvatustyöstään. Joskus jaksoin vielä puolustella tekemisiäni,ja yrittää korjata virheellisiä tietoja ja käsityksiä. Enää en sitä kuitenkaan tee, koska kysymyksessä on loputon suo.  Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Loppuviimein on kuitenkin niin, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Nyt useiden vuosien jälkeen voin sanoa, että olen kokonaisuutena tyytyväinen sekä A- että B-pentueeseen. Enemmistö on sosiaalisia ja hyvän koulutettavuuden omaavia koiria, joilla on tarvittavat ominaisuudet harrastaa esimerkiksi eri PK-lajeja. Terveyteen liittyen asiat ovat myös olleet pääosin hyvällä tolalla. Tapakasvatuksen eteen on jokaisen koiran kanssa saanut tehdä töitä, sillä kyseessä on kuitenkin haastava rotu. Rajat on asetettava ja niistä täytyy pitää myös kiinni. Kokonaisuutena kasvattini ovat hyvin energisiä ja selvästi kaipaavat reippaasti liikuntaa ja tekemistä yhdessä omistajansa kanssa. Aktiivisuus ja toiminnanhalu ei kuitenkaan tule yllätyksenä, kun miettii yhdistelmien sukulinjoja.

Sekä A- että B-pentueessa käytin jalostukseen vanhempaa urosta ja molemmat ovat tätä kirjotettaessa edelleen hengissä. Täydellisiä koiria eikä linjoja ole, mutta uskon koiran elämän pituuden ja laadun olevan yksi tärkeimpiä terveyden mittareita. Eture täyttää muutaman kuukauden kuluttua 13-vuotta ja Billy täytti vuoden alussa 10-vuotta. Eture kastroitiin pari vuotta sitten eturauhasvaivojen vuoksi, mutta on sen jälkeen vielä porskuttanut papparaismaisella tyylillään. Eturelle tämä kesä luultavasti on kuitenkin viimeinen, sillä vanhan herran askel alkaa jo painaa.

Aiemmin käyttämäni urokset ovat olleet taustaltaan KNPV -linjaisia eli A- ja B- pentueiden taustalta löytyy FCI-rekisteriin rotuunotettuja koiria. Halusin käyttää jalostukseen KNPV-taustaisia koiria ylläpitääkseni rodun käyttöominaisuuksia ja toisaalta laajentaakseni hieman rodun ahdasta geenipoolia. Näin on tämänkin urosvalinnan kohdalla eli myös Axiksen taustalta löytyy FCI-rekisteriin rotuunotettuja koiria. Tuleva pentue rekisteröidään luonnollisesti Suomen Kennelliiton ER – rekisteriin.

Minulle oli pitkään toinenkin urosvaihtoehto, mutta päädyin kuitenkin kysymään mahdollisuutta käyttää Axista Vastille. Toiseen uroskandidaattiin palataan toivottavasti vielä tulevaisuudessa. Olen tavannut Axiksen parikin kertaa jo ennen luovutusta ja ihastuin siihen jo pentulaatikossa. Olen tavannut siitä lähtien Axista ja sen sisaruksia aina silloin tällöin yhteisten treenien merkeissä. Axiksen isän olen myös tavannut useamman kerran. Olen aina pitänyt Axiksen isästä ja siksi onkin mahtavaa saada käyttää sen poikaa jalostukseen.

Axiksen taustalla on hieman matalatemperamenttisia koiria, joiden uskon soveltuvan yhteen erittäin vilkkaan hulivili-Vastin ja sen sukulinjan kanssa. Uskon yhdistelmän jokatapauksessa tuottavan energisiä ja toiminnanhaluisia koiria. Toisin sanoen: aktiivisia koiria aktiivisille ihmisille. Uskon yhdistelmän soveltuvan parhaiten ihmisille, joita kiinnostaa koiransa kanssa harrastaminen ja koiran kouluttaminen jotain koiraurheilulajia silmälläpitäen.

Etsin tulevasta pentueesta sijoituskotia 1-2 narttupennulle. Sijoituskoirien kohdalla toivon, että  tuleva koti olisi kiinnostunut BH -kokeen suorittamisesta koiransa kanssa oli tuleva lajivalinta sitten mikä hyvänsä. Kriteeri ei ole kuitenkaan ehdoton. Sijoituskoiralla voi tehdä vaikka agilityä, kunhan koiralle tarjotaan tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä ja ylipäänsä sitoudutaan vastuulliseen koiranpitoon.

Hollaninpaimenkoirilla tuskin koskaan voi korostaa liikaa tapakasvatuksen merkitystä. Sujuvaan arkeen ja koiran sosiaalistamiseen kannattaa ehdottomasti panostaa. Hollanninpaimenkoirat ovat etenkin parin ensimmäisen vuoden aikana melko työläitä ja ei olekaan yllätys, että rodussa kodinvaihtajat ovat usein 9 kk – 1,5 vuoden ikäisiä. Holskut vaativat omistajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta.

Holskut eivät jätä ketään kylmäksi. Niihin joko ihastuu tai vihastuu. Kuulen usein ihmisen sanovan yhden hollanninpaimenkoiran jälkeen, etteivät ikinä ota toista. Sitten on minä ja moni muu rotuun hurahtanut, mille värillä ei ole väliä, kunhan on raidat.

Kerran holsku, aina holsku.

Jälleen pohdintaa

Olin suunnitellut sekä tänä vuonna että edellisenä vuonna tuovani ulkomailta narttupennun jalostuskäyttöä silmälläpitäen. Useampi tuontisuunnitelma on kuitenkin mennyt pieleen syystä tai toisesta. Yksi yhdistelmä olisi ollut tutulta ihmiseltä, jonka koirat olen moneen kertaan tavannut. Yhdistelmä jäi kuitenkin erinäisistä syistä kokonaan toteutumatta. Toisessa yhdistelmässä kasvattaja ei halunnut myydä pentua, ellen jättäisi sitä kotiini itselleni kasvamaan. En kuitenkaan voi haalia kotiini tolkutonta määrää koiria, etenkin kun rotu on erittäin energinen ja vaatii liikuntaa, koulutusta ja muuta aktivoimista. Mielelläni myös jättäisin kotiini oman kasvattini ja mahdollinen tuontikoira menisi sen sijaan sijoitukseen.

Ulkomaisissa yhdistelmissä haastavaa on se, että niiden taustat jäävät aina enemmän tai vähemmän hämärän peittoon.  Vaikka sekä isä että emä olisi mahdollista tavata paikan päällä, niin on vaikea päästä kiinni laajempaan kokonaisuuteen: ovatko koirat pitkäikäisiä, perusterveita koiria? Onko niillä mitään jalostuskäyttöön tai elämään ylipäänsä vaikuttavia vaivoja tai herkkyyksiä? Millaisia koirat ovat kouluttaa ja millaisia koiria ne ovat (olettaen, että ne ovat tapakasvatettuja) arjessa?

Hollanninpaimenkoirien lyhytkarvaisessa muunnoksessa ehkä haastavinta ovat epäluotettavat polveutumistiedot. Kun katsoo käyttötaustaisia pentuesuunnitelmia esimerkiksi working-dogissa, joutuu jatkuvasti arpomaan mitä koiria minkäkin koirien taustalla oikeasti ovat. Kun epäselvyydet koskevat vielä 1.-3. sukupolvea, on aina riski että myöhemmin vahingossa kerrataan sukutaulussa koiria, mitä ei ole tarkoitus kerrata. Rodun terveyden kannalta olisi ensisijaisen tärkeää, että sukutaulut pitäisivät paikkansa.

Mielestäni kaiken a ja o on koirien kokonaisvaltainen terveys. Täydellisiä koiria tai linjoja ei ole, mutta olennaista on löytää toisilleen sopivat yksilöt ja sukulinjat. Aina on jotain parannettavaa, mutta täytyy myös osata nähdä koirien hyviä puolia. Rodun kanta on pieni ja jalostukoiria on haasteellista löytää. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole eikä pidäkään olla. Jos koiria kasvatetaan FCI:n alaisuudessa, on luonnollisesti kasvatettava FCI:n säännöillä.

Vaikka tuontisuunnitelmat menivät mönkään, niin pentusuunnitelma toivottavasti etenee. Minua suoraan sanoen jännitti julkaista suunnitelma C-pentueesta, koska vielä(kin) on muutama liikkuva osa matkassa. Hollanninpaimenkoirilla on pitkästä aikaa ollut paljon pentusuunnitelmia vireillä, mutta osa sitten on jäänyt kokonaan toteutumatta. Itse olinkin ajattelut julkaisevani tiedot yhdistelmästä vasta lähempänä astutusajankohtaa, jotta suunnitelma olisi jo lähes varma. Ainahan voi jäädä vaikka narttu tyhjäksi, vaikka sekä Vastin emä että emänemä ovat tulleet tiineeksi ensi yrittämällä ja luonnollisen astutuksen seurauksena.

Seuraavassa pentueessa sen molempiin vanhempiin on mahdollista tulla tutustumaan sovitusti, koska ne asuvat Suomessa ja kohtuullisen matkan päässä toisistaan. Olemme tänä vuonna kokoontuneet kahdesti treenaamaan yhdessä koiria ja seuraavan kerran suunnitelmissa on kokoontua heinäkuun alkupuolella. Rodusta kiinnostuneet ovat luonnollisesti tervetulleita seuraamaan yhteistreenejämme.  Paikan päällä on mahdollista tavata pentueen vanhempien lisäksi myös muita sukulaisia ja kysyä koirien omistajilta kokemuksia koiristaan ja rodusta ylipäänsä 🙂

Hyvä jana plus kaksi keppiä

Meillä on ollut Zeldan kanssa 3-luokan jälkikokeissa suuria haasteita. Useimmiten maasto on mennyt kaavalla: hyvä jana plus kaksi keppiä.  Huolimatta siitä miten hyvin Zelda ajaa treeneissä sekä minun että vieraan tallaamat jäljet, ei kokeissa ole tullut onnistumista. Tällä hetkellä motivaatio alkaa olemaan nollassa koko lajin suhteen, kun toistuvasti on haettu vaan viivaa kilpailukirjaan.

Täytyisi kuitenkin olla tyytyväinen siihen, mitä olemme jo saavuttaneet. Zelda on ensimmäinen jälkikoirani, mutta olemme silti saavuttaneet JK2 -koulutustunnuksen. Jos omat taidot eivät riitä tästä pidemmälle, niin koiraa se ei missään nimessä huononna. Zeldasta en muuttaisi juuri mitään, mutta omasta koulutuksestani ja ohjauksestani sen sijaan melko paljon.

Luovuttaminen olisi houkutteleva ajatus, koska se on helppo ratkaisu. Jos ei tee mitään, ei voi myöskään epäonnistua. Toisaalta, jos tekee jotakin, niin ennen pitkää kokee myös epäonnistumisia. Suomalaisille lienee tyypillistä ajatella aina sitä, mikä on huonosti eikä sitä mikä on hyvin. Palveluskoiralajeissa on monta liikkuvaa osaa ja joskus tavoitteiden saavuttaminen vaatii aikaa.

If you’re not making mistakes, then you’re not doing anything. I’m positive that a doer makes mistakes. – John Wooden-

Kaikesta huolimatta -tai juuri sen vuoksi- jatkamme edelleen treenejä. Katsotaan mitä elokuu tuo sitten tullessaan koerintamalla ja minkä lajin parissa. Ystäväni Heidin sanoin: ei se muuta vaadi kuin treeniä.

Kuvassa It Is Amazing 2015 kuva: Jonna L.

Välillä tokoakin

Viime aikoina treenit ovat keskittyneet PK-lajeihin, mutta tehdään me välillä tokoakin. Tänään osallistuimme pitkästä aikaa myös tokokokeeseen. Abbyn viimeisestä tokokokeesta oli päässyt vierähtämään jo melkein vuosi. Sen kanssa ei ollut alunperin tarkoitus tehdä tokoa, joten liikkeitä on harjoiteltu luokka kerrallaan. Olen tälle vuodelle asettanut tavoitteeksemme, että saisimme 1-tuloksen voittajaluokasta. Koulutustunnuksia sen kanssa ei ole tähän mennessä tehty eikä sitä ole tarkoitus tässäkään luokassa tehdä.

Abbyn kanssa voittajaluokassa pisteet riittivät tällä kertaa VOI3-tulokseen. Tunnari meni valitettavasti nollaksi, kun Abby lähti tunnistusnoutokapuloiden sijasta juoksemaan jonnekin huitsin nevadaan. Pistemenetyksiä toivat muuten enimmäkseen seuraamisosiot (edistää, painaa), luovutus- ja perusasennot (kaikki järjestään vinot) ja kaukokäskyt, joissa Abby ennakoi todella paljon. Mukavia onnistumisia koettiin sen sijaan esimerkiksi ohjatussa noudossa, ruudussa, hyppynoudossa ja luoksetulossa.

Seuraavana projektina meillä onkin hioa tarkkuutta vaadittavalle tasolle, sillä kokonaisuus tuntuu muuten melko toimivalta. Asennetta ja innokkuutta Abbyllä piisaa, mutta tällä hetkellä tarkkuus kärsii liikaa. Täytyy myös pohtia, jos opettaisin sen tulemaan sekä luoksetulossa että noutoliikkeissä tulemaan suoraan sivulle. Seuraamisliike täytyy myös ottaa tarkemman syynin alle, koska sen tyyli soveltuu tällä hetkellä paremmin PK-lajeihin kuin TOKO:on.

Abby on mukava koira kouluttaa. Sen kanssa treenaamisesta tulee väkisinkin hyvälle tuulelle, sillä se on erittäin työskentelyintoinen koira. Abbyn haasteet kouluttaessa liittyyvät siihen, että se herkästi ennakoi asioita ja myös lukitsee kohteita. Muutoin sen tekemissä virheissä on miltei aina peiliin katsomisen paikka. Sillä on valtavasti miellyttämisenhalua, mikä tekee sen herkäksi epäreilulle tai epäjohdonmukaiselle kohtelulle.

Seuraavat kuukaudet on tarkoitus jatkaa TOKO treenien merkeissä ja alkaa myös panostamaan uudelleen erikoisjäljen harjoitteluun. Seuraavat tokokokeet on suunnitteilla vasta elokuulle, sillä Abbylle on odotettavissa juoksu kesä-heinäkuun vaihteeseen. Itselläni on seuraavat kolme viikkoa kesälomaa, joten on paremmin aikaa keskittyä koirien koulutukseen. Tämän päiväisen perusteella on kuitenkin hyvä mieli käydä ”vikalistan” kimppuun 🙂

Yhteinen juttu

Kesä ja helteet saapuivat. Yhden lajin treenaamisesta piti toistaiseksi luopua kun aika ja resurssit eivät riitä siihen, että harjoitukset ja niihin ajaminen vie käytännössä koko päivän. Lisäksi tiettyyn päivään ja kellonaikaan sitoutuminen tuntuu tällä hetkellä miltei mahdottomalta, kun jo opintojen ja työn yhteensovittaminen on haasteellista. Ei ole kenenkään etu, että käytän muiden aikaa siihen, että pääsen harjoituksiin ehkä kerran tai kaksi kuukauden aikana.

Olemme sen sijaan keskittyneet treenaamaan hakua. Hakutreenit ovat tähän mennessä järjestyneet perheen ja kaveripiirin voimin, jotta aikataulutus olisi helpompaa. Koska koirat ovat vielä suhteellisen alussa koulutuksen suhteen, harjoitukset saa pidettyä vielä kohtuullisessa ajassa. Onneksi lähipiirissä on tällä hetkellä useampi hausta kiinnostunut ystävä ja vinkkejä on mahdollista saada kokeneemmilta. Jossain vaiheessa eteen tulee säännöllisesti harjoittelevan hakuryhmän etsiminen, kun koirat alkavat edistyä.

Olen kuitenkin tällä hetkellä eniten innoissani yhteisistä tottelevaisuuskoulutuksista. Kokoonnuimme sunnuntaina ystäväni luo Hyvinkäälle treenaamaan koiriemme kanssa. Kasvateistani mukana olivat Vasti (Ignitia Bravo Zulu), Reo (Ignitia Bang-Bang) ja Loki (Ignitia Blackjack). Innostun aina nähdessäni omien ja muiden koirien edistymistä, mutta eniten iloa tuottaa hyvä yhteishenki. Hyvässä porukassa harrastaminen muistuttaa minua siitä, miksi ylipäänsä tätä teen. Jos koiraharrastus pahimmillaan on kateutta, juoruilua ja panettelua, niin parhaimmillaan se on yhdessä tekemistä ja oppimista kannustavassa ilmapiirissä. Koiraharrastus on parhaimmillaan, kun se on yhteinen juttu. 

Vastin (Ignitia Bravo Zulu) tottelevaisuusharjoituksia on ilo seurata, koska sillä on energinen, keskittynyt ja nopea työskentelytyyli. Vastin tottelevaisuudesta huomaa myös ohjaajan tekemän huolellisen pohjatyön. Teknistä puolta ja tarkkuutta voi aina hioa, kunhan koira on motivoitunut ja työskentelystä paistaa tekemisen meininki. Mahtavaa työtä!

Kiitos kaikille asianosaisille mukavasta päivästä. Tsemppiä ja treeni-iloa koirienne kanssa <3

kuvassa Ignitia Bravo Zulu      kuva: Hanna R.