Hyvä jana plus kaksi keppiä

  By ,

Meillä on ollut Zeldan kanssa 3-luokan jälkikokeissa suuria haasteita. Useimmiten maasto on mennyt kaavalla: hyvä jana plus kaksi keppiä.  Huolimatta siitä miten hyvin Zelda ajaa treeneissä sekä minun että vieraan tallaamat jäljet, ei kokeissa ole tullut onnistumista. Tällä hetkellä motivaatio alkaa olemaan nollassa koko lajin suhteen, kun toistuvasti on haettu vaan viivaa kilpailukirjaan.

Täytyisi kuitenkin olla tyytyväinen siihen, mitä olemme jo saavuttaneet. Zelda on ensimmäinen jälkikoirani, mutta olemme silti saavuttaneet JK2 -koulutustunnuksen. Jos omat taidot eivät riitä tästä pidemmälle, niin koiraa se ei missään nimessä huononna. Zeldasta en muuttaisi juuri mitään, mutta omasta koulutuksestani ja ohjauksestani sen sijaan melko paljon.

Luovuttaminen olisi houkutteleva ajatus, koska se on helppo ratkaisu. Jos ei tee mitään, ei voi myöskään epäonnistua. Toisaalta, jos tekee jotakin, niin ennen pitkää kokee myös epäonnistumisia. Suomalaisille lienee tyypillistä ajatella aina sitä, mikä on huonosti eikä sitä mikä on hyvin. Palveluskoiralajeissa on monta liikkuvaa osaa ja joskus tavoitteiden saavuttaminen vaatii aikaa.

If you’re not making mistakes, then you’re not doing anything. I’m positive that a doer makes mistakes. – John Wooden-

Kaikesta huolimatta -tai juuri sen vuoksi- jatkamme edelleen treenejä. Katsotaan mitä elokuu tuo sitten tullessaan koerintamalla ja minkä lajin parissa. Ystäväni Heidin sanoin: ei se muuta vaadi kuin treeniä.

Kuvassa It Is Amazing 2015 kuva: Jonna L.

Välillä tokoakin

  By , ,

Viime aikoina treenit ovat keskittyneet PK-lajeihin, mutta tehdään me välillä tokoakin. Tänään osallistuimme pitkästä aikaa myös tokokokeeseen. Abbyn viimeisestä tokokokeesta oli päässyt vierähtämään jo melkein vuosi. Sen kanssa ei ollut alunperin tarkoitus tehdä tokoa, joten liikkeitä on harjoiteltu luokka kerrallaan. Olen tälle vuodelle asettanut tavoitteeksemme, että saisimme 1-tuloksen voittajaluokasta. Koulutustunnuksia sen kanssa ei ole tähän mennessä tehty eikä sitä ole tarkoitus tässäkään luokassa tehdä.

Abbyn kanssa voittajaluokassa pisteet riittivät tällä kertaa VOI3-tulokseen. Tunnari meni valitettavasti nollaksi, kun Abby lähti tunnistusnoutokapuloiden sijasta juoksemaan jonnekin huitsin nevadaan. Pistemenetyksiä toivat muuten enimmäkseen seuraamisosiot (edistää, painaa), luovutus- ja perusasennot (kaikki järjestään vinot) ja kaukokäskyt, joissa Abby ennakoi todella paljon. Mukavia onnistumisia koettiin sen sijaan esimerkiksi ohjatussa noudossa, ruudussa, hyppynoudossa ja luoksetulossa.

Seuraavana projektina meillä onkin hioa tarkkuutta vaadittavalle tasolle, sillä kokonaisuus tuntuu muuten melko toimivalta. Asennetta ja innokkuutta Abbyllä piisaa, mutta tällä hetkellä tarkkuus kärsii liikaa. Täytyy myös pohtia, jos opettaisin sen tulemaan sekä luoksetulossa että noutoliikkeissä tulemaan suoraan sivulle. Seuraamisliike täytyy myös ottaa tarkemman syynin alle, koska sen tyyli soveltuu tällä hetkellä paremmin PK-lajeihin kuin TOKO:on.

Abby on mukava koira kouluttaa. Sen kanssa treenaamisesta tulee väkisinkin hyvälle tuulelle, sillä se on erittäin työskentelyintoinen koira. Abbyn haasteet kouluttaessa liittyyvät siihen, että se herkästi ennakoi asioita ja myös lukitsee kohteita. Muutoin sen tekemissä virheissä on miltei aina peiliin katsomisen paikka. Sillä on valtavasti miellyttämisenhalua, mikä tekee sen herkäksi epäreilulle tai epäjohdonmukaiselle kohtelulle.

Seuraavat kuukaudet on tarkoitus jatkaa TOKO treenien merkeissä ja alkaa myös panostamaan uudelleen erikoisjäljen harjoitteluun. Seuraavat tokokokeet on suunnitteilla vasta elokuulle, sillä Abbylle on odotettavissa juoksu kesä-heinäkuun vaihteeseen. Itselläni on seuraavat kolme viikkoa kesälomaa, joten on paremmin aikaa keskittyä koirien koulutukseen. Tämän päiväisen perusteella on kuitenkin hyvä mieli käydä ”vikalistan” kimppuun 🙂

Yhteinen juttu

  By , , ,

Kesä ja helteet saapuivat. Yhden lajin treenaamisesta piti toistaiseksi luopua kun aika ja resurssit eivät riitä siihen, että harjoitukset ja niihin ajaminen vie käytännössä koko päivän. Lisäksi tiettyyn päivään ja kellonaikaan sitoutuminen tuntuu tällä hetkellä miltei mahdottomalta, kun jo opintojen ja työn yhteensovittaminen on haasteellista. Ei ole kenenkään etu, että käytän muiden aikaa siihen, että pääsen harjoituksiin ehkä kerran tai kaksi kuukauden aikana.

Olemme sen sijaan keskittyneet treenaamaan hakua. Hakutreenit ovat tähän mennessä järjestyneet perheen ja kaveripiirin voimin, jotta aikataulutus olisi helpompaa. Koska koirat ovat vielä suhteellisen alussa koulutuksen suhteen, harjoitukset saa pidettyä vielä kohtuullisessa ajassa. Onneksi lähipiirissä on tällä hetkellä useampi hausta kiinnostunut ystävä ja vinkkejä on mahdollista saada kokeneemmilta. Jossain vaiheessa eteen tulee säännöllisesti harjoittelevan hakuryhmän etsiminen, kun koirat alkavat edistyä.

Olen kuitenkin tällä hetkellä eniten innoissani yhteisistä tottelevaisuuskoulutuksista. Kokoonnuimme sunnuntaina ystäväni luo Hyvinkäälle treenaamaan koiriemme kanssa. Kasvateistani mukana olivat Vasti (Ignitia Bravo Zulu), Reo (Ignitia Bang-Bang) ja Loki (Ignitia Blackjack). Innostun aina nähdessäni omien ja muiden koirien edistymistä, mutta eniten iloa tuottaa hyvä yhteishenki. Hyvässä porukassa harrastaminen muistuttaa minua siitä, miksi ylipäänsä tätä teen. Jos koiraharrastus pahimmillaan on kateutta, juoruilua ja panettelua, niin parhaimmillaan se on yhdessä tekemistä ja oppimista kannustavassa ilmapiirissä. Koiraharrastus on parhaimmillaan, kun se on yhteinen juttu. 

Vastin (Ignitia Bravo Zulu) tottelevaisuusharjoituksia on ilo seurata, koska sillä on energinen, keskittynyt ja nopea työskentelytyyli. Vastin tottelevaisuudesta huomaa myös ohjaajan tekemän huolellisen pohjatyön. Teknistä puolta ja tarkkuutta voi aina hioa, kunhan koira on motivoitunut ja työskentelystä paistaa tekemisen meininki. Mahtavaa työtä!

Kiitos kaikille asianosaisille mukavasta päivästä. Tsemppiä ja treeni-iloa koirienne kanssa <3

kuvassa Ignitia Bravo Zulu      kuva: Hanna R.

Hahmotelmaa ja pohdintaa

  By , , , , , ,

Päivittelin jotain hahmotelmaa tulevaisuuden pentusuunnitelmista kotisivuille. Paino on tässä vaiheessa vielä sanalla hahmotelma, sillä kuten sivuilta käy ilmi, niin kyseessä on kaksi nuorta koiraa. Tarkoitus on vielä hakea molemmille vaadittavat terveystulokset ja tietenkin myös käyttö- ja näyttöpuolen tuloksia. Molemmille nartuille  on urokset tällä hetkellä mietinnässä ja niihin palataan aikaisintaan kesän aikana. Samalla myös lyödään tarkempaa aikataulua lukkoon.

Vastin  uroskandidaatit edustavat linjoja, joita olen pohtinut käyttäväni jo ennen A-pentueen syntymää. Yksi itselle tärkeimmistä asioista on koirien kokonaisvaltainen terveys. Olen harkinnut vain sellaisia vaihtoehtoja, joiden taustalta löytyy perusterveitä ja myös vanhemmalla iällä ”käyviä ja kukkuvia” koiria.  Uros tulee olemaan KNPV -taustainen eli sen taustoilta löytyy FCI – rekisteriin ”rotuunotettuja” työkoiria. Pentue tullaan rekisteröimään Suomen Kennelliiton ER -rekisteriin. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona olevan uroksen ja sen vanhemmat olen tavannut useaan kertaan. Sen sijaan Lystin pentueen suhteen ajatukset ovat vielä enemmän lastenkengissä, mutta voi olla että pentue menee poikkeusluvan piiriin. Lystiä ei ole vielä kuvattu ja sitä ennen ei uskalla suunnitella asioita kovin pitkälle. Luonteen puolesta uskon Lystin sopivan jalostukseen mitä mainioimmin.

DNA-testaus luo valtavasti mahdollisuuksia jalostuksessa. Olen hyödyntänyt hollanninpaimenkoirilla MyDogDNA-testiä, joka testaa samanaikaisesti pitkän listan kaikissa roduissa tunnettuja sairauksia ja ominaisuuksia. Koirien perinnöllisten sairauksien mielletään usein olevan vain tietyille roduille ominaisia, sillä niihin yhdistetyt geenimutaatiot on alun perin löydetty tutkimusryhmissä, jotka ovat keskittyneet tutkimaan vain yhtä tai kahta rotua kerrallaan. Pari vuotta sitten julkaistu laaja tutkimus osoitti kuitenkin, että perinnöllisten sairauksien esiintyvyys on todellisuudessa paljon laajempaa.  Tutkimus kattoi noin 100 perinnöllistä sairautta, jotka testattiin lähes 7 000 yksilöltä noin 230 eri rodusta. Joka kuudes koira kantoi vähintään yhtä testatuista sairaudelle altistavista geenimuodoista perimässään. Lisäksi joka kuudes testatuista geenimuodoista pystyttiin tunnistamaan myös sellaisissa roduissa, joissa sitä ei ollut aiemmin kuvattu.

Hollanninpaimenkoirilla on jalostuksellisesti haastava tilanne, sillä kanta pieni ja jalostusmateriaalia on vähän. Erään hollanninpaimenkoiraharrastajan pari vuotta sitten julkaistu blogikirjoitus ”kohti sukupuuttoa tai uudelleensyntymistä” kokoaa mielestäni hyvin yhteen rodun keskeisiä haasteita, jotka ovat edelleen ajankohtaisia. Nyt jos koskaan tarvittaisiin rohkeita avauksia, jotka turvaisivat rodun geneettistä monimuotoisuutta ja siten myös pidemmällä aikavälillä kokonaisvaltaista terveyttä. Rodun kannalta lienee hyödyllisempää, että mahdollisimman monta (jalostuskriteerit täyttävää) yksilöä käytettäisiin jalostukseen, kuin että vain samat koirat lisääntyvät kerta toisensa jälkeen.

Kasvatus on haastavaa monella tavalla, mutta silti sitä aina palaa suunnittelemaan seuraavaa pentusuunnitelmaa. Täydellisiä koiria eikä sukulinjoja ole, mutta tavoitteenani on löytää ennenkaikkea toisiaan täydentävät yksilöt. Jotain on aina parannettavaa, mutta toisaalta täytyy myös arvostaa olemassaolevia,  hyviä ominaisuuksia  ja pyrkiä säilyttämään niitä.

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu      kuva: Veera Varis

Treenin tynkää

  By , , ,

Kokoonnuimme viime viikolla pienellä porukalla Pyhtäälle treenaamaan koirien kanssa tottelevaisuutta BH-koetta varten. Mukana olivat sijoituskoirani malinois Lysti (Prima de la Plate Fosse), kasvattini Loki (Ignitia Blackjack) ja Reo (Ignitia Bang-Bang) sekä tietenkin Markon Roi -pentu. Oli ilo nähdä, kuinka kaikille koirilla oli yhteistä hyvä työasenne ja ohjattavuus. Toistoja tietenkin tarvitaan vielä itsekullakin ja lisää erilaisten häiriöiden alla harjoittelua, jotta saadaan rakennettua koekriteereiden mukainen suoritus. Hyvää työtä olette koirienne kanssa tehneet ja tästä on hyvä jatkaa.

Reo (Ignitia Bang-Bang) allekirjoittaneen lainakuskin kanssa.

Reo (Ignitia Bang-Bang) on sosiaalinen koira, joka leikkii ja työskentelee mieluusti myös vieraan kanssa. Reo on veljensä Lokin (Ignitia Blackjack) tapaan matalatemperamenttisempi verrattuna pentuesisaruksiinsa. Molemmat ovat myös kotioloissa rauhallisia koiria. B-pentue onkin tässä suhteessa mielenkiintoinen, sillä koirat jakautuvat selkeästi kahteen leiriin temperamentin suhteen; erittäin vilkkaista rauhallisempiin yksilöihin. Tilanne on toinen A-pentueessa, missä kaikki yksilöt ovat olleet todella vilkkaita koiria.

Rauhallisempi temperemantti ei ole kuitenkaan tarkoittanut helpompaa tietä. Molemmat veljekset ovat topakoita kavereita, joille saa samat säännöt kerrata kerta toisensa jälkeen. Kasvattajalle palkitsevinta on kuitenkin juuri tämänkaltaiset koiranomistajat, jotka pitävät koiristaan hyvää huolta ja ovat valmiita panostamaan koiriensa kouluttamiseen ja tapakasvatukseen. Siellä missä on tahtoa, on tie.

Ennen hollanninpaimenkoiria kokemukseni koirista perustui noutajiin,  seisoja-mixiin, schäfer – mixiin ja collieisiin –  juuri tässä järjestyksessä. Siirtyminen colliesta käyttötaustaiseen hollanninpaimenkoiraan oli tietenkin suuri. Olin kuitenkin  tehnyt tietoisen päätöksen siirtyä astetta haastavampaan palveluskoirarotuun enkä odottanutkaan että elämä sen kanssa olisi samanlaista kuin collien kanssa. Jo liikunnan- ja tekemisen tarve tulisi olemaan aivan toista luokkaa, puhumattakaan viettien määrästä. Harkitsin pitkään myös sakemannia ja belgianpaimenkoiraa, mutta olen iloinen että päädyin juuri hollanninpaimenkoiriin. Tämä on minun rotuni.

Loki (Ignitia Blackjack) ohjaajansa kanssa harjoittelemassa BH kokeen ilmottautumista.

Sain tapaamisestamme valtavasti uutta intoa ja energiaa omien koirien kanssa harrastamiseen. Olen päättänyt  panostaa tänä vuonna niihin asioihin, mitkä itselle ovat tärkeitä. Koiraharrastuksessa se tarkoittaa ennenkaikkea iloa ja hauskuutta harrastamisessa. Viime vuosina harrastamisen ilo on vaihtunut salakavalasti tilanteeseen, jossa koiran kanssa harrastaminen tuntuu työläältä suorittamiselta. Sitä lukittui ajattelemaan vaan omia epäonnistumisia eikä osannut enää nähdä kaikkea sitä hyvää, mitä oli jo saavuttanut. Siihen päälle vielä oman koiran kuolema ja pari kotia vaihtanutta kasvattia, niin motivaatiota ei juurikaan enää ollut. Nyt ikävämmät asiat koiraharrastuksessa alkavat jäädä viimein jäädä taka-alalle ja pystyn taas keskittymään uusiin haasteisiin.  

Kiitos kaikille asianosaisille hyvästä päivästä ja hyvistä treeneistä <3

Vastapainoa arjen kiireisiin

  By , , , ,

Aloitin blogikirjoituksen kirjoittamisen jo miltei kuukausi sitten, mutta tekstin loppuunsaattaminen oli vaikeaa. Olisi niin monta asiaa mistä kirjoittaa ja silti asioita on vaikea saada blogitekstin muotoon. Paljon on tapahtunut ja tapahtumassa, ja nimenomaan positiivisia asioita. Suurin osa asioista ei liity suoranaisesti koiriin, vaan yleisesti asumiseen, työhön ja vapaa-aikaan. Paluuta juurille ja pieniä askeleita kohti uskallusta toteuttaa omia haaveita.

Ensimmäisenä ajatuksena mieleen tulee kuitenkin jatkuva kiire. Opintojen ja työssäkäynnin yhteensovittaminen osoittautui haasteellisesti, mutta suunnitellut opinnot ovat onneksi suurelta osin edenneet aikataulun mukaisesti. Syksylle asti aikataulu tulee olemaan opinnoissa vielä tiukka, mutta sen jälkeen työsarka onneksi kevenee.

Koirien kanssa harrastaminen on ollut mukavaa vastapainoa arjen kiireisiin. Zeldan (JK2 BH It Is Amazing) kanssa olemme muistelleet PK-tottelevaisuuden 3-luokan liikkeitä ja silloin tällöin harjoitelleet esineruutua. Abbyn (BH Ignitia Ambition) kanssa TOKO:n voittajaluokan liikkeet alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Kevään mittaan saan toivottavasti myös molemmille kokeenomaisia harjoituksia, jotta pääsemme heti kesän alussa kokeisiin.

Muutaman viikon ajan jatkuneet paukkupakkaset haittasivat harrastamista ja koirien kanssa lenkitkin jäivät minimiin. Meidän koirat kestävät parikin viikkoa vähemmällä liikunnalla ja aktivoimisella, mutta niiden kanssa ei arki kuitenkaan pidemmän päälle arki suju pelkällä peruslenkityksellä. Riittävän liikunnan tarjoaminen ei ratkaise kaikkia käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, mutta on perusedellytys  muiden ongelmien ratkaisuun.

Ignitia Blackjack ja Prima de la Plate Fosse 2018. Kuva: Hanna R.

Lyhytkarvainen hollannipaimenkoira on aktiivinen koira, joka tarvitsee tarpeeksi liikuntaa, mutta ennen kaikkea yhteistä tekemistä omistajansa kanssa. Pelkästään lenkkikaveria haluavalle on varmasti helpompiakin rotuja saatavilla. Hollanninpaimenkoirissakin on kolme karvamuunnosta, joista lyhytkarvainen on energisin ja temperamenttisin. Mielestäni lyhytkarvainen muunnos soveltuu parhaiten ihmiselle, joka nauttii koiran kouluttamisesta, ja sen kanssa harrastamisesta. Ihmiselle, joka ei etsi valmiita ja helppoja ratkaisuja, vaan joka on valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa.

Helmikuun alussa tein muutaman päivän reissun ulkomaille. Oli mukava tavata vanhoja ystäviä, tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä myös koiria niin treenikentällä kuin arkielämän keskellä. Parasta antia ovat kuitenkin joka kerta tuntikausia kestäneet keskustelut, jotka venyvät yöhän asti. Tulevaisuuden pentuesuunnitelmaan ja kasvattamiseen liittyvät ajatukset saivat vahvistusta reissun aikana. Joitakin käytännön asioita pitää vielä selvitellä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä ympyrä sulkeutuu ja palaan sukulinjoihiin, joita mietin jo ennen A-pentueen syntymää.

Kokonaisuutena päällimmäisin tunne on kiitollisuus; ei kaikesta, vaan kaikessa. Oli ihana lukea Facebookista kasvatinomistajien holskuaiheiset syntymäpäivätoimitukset. Vaikka elämä ei itse kullakin ole aina helpoimmasta päästä, niin ihanaa kun jaksatte silti piristää muita. Kiitos <3

 

Seuraava pentue

  By , ,

Kun nyt säännöllisin väliajoin tulee kyselyitä seuraavasta pentueesta, niin ajattelin hieman valaista asiaa blogitekstin muodossa. Pentuesuunnitelmaa olen pyöritellyt päässäni jo yli kaksi vuotta, mutta se on eri asia missä vaiheessa asiat konkreettisesti toteutuvat. Kuten aiemmassa kirjoituksessani jo kerroin, niin tällä hetkellä suurin haaste on sovittaa yhteen työ ja opiskelu. Aivan lähiaikoina ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä resursseja pennutusprojektiin. Pentu tässä vielä jaloissa menee, mutta pentue on eri juttu. Sitä varten tarvitaan hetken hengähdystauko kaikesta muusta.

Ignitia Attitude 2013. Kuva: Amy L.

Toisaalta mun jahkaamiseen on myös monta muuta syytä.  Seuraavassa pentuprojektissa on hyvin vahvasti oma lehmä ojassa, koska toiveena on kasvattaa itselle harrastuskoira. Suunnitelmana on tuottaa pakastespermaa toiselta mantereelta, joten koko projekti tulee olemaan kustannuksiltaan aivan toista luokka kuin esimerkiksi B-pentue. Mitä enemmän on pelissä, sitä enemmän huomaa ajattelevansa, että onko tässä mitään järkeä?

Asiat, mitkä tekee sydämellä, eivät kuitenkaan ole rahalla mitattavissa. Jos olisin etsinyt helppoja ratkaisuja, niin olisin valinnut toisenlaisen tien. Hyviä ja jalostuskelpoisia uroksia löytyy läheltä, joten miksi mennä merta edemmäs kalaan? Vaikka olen kasvatustyössäni vasta alkutaipaleella, niin minua on alusta asti kiehtonut rotuunottotaustaisten koirien käyttö jalostuksessa. Rotuunottojen kautta on mahdollista lisätä rodun geneettista vaihtelua ja turvata rodun terveyttä. Hollanninpaimenkoirissa voidaan  KNPV-taustaisten -eli käytännössä rotuunottotaustaisten – koirien avulla voidaan sekä lisätä geneettistä monimuotoisuutta että parantaa rodun käyttöominaisuuksia.

Tähän mennessä olen onneksi saanut avukseni ihmisiä, jotka haluavat avoimella ja läpinäkyvällä tavalla viedä hollanninpaimenkoirien kasvatusta eteenpäin. Rekisteröimättömien koirien käyttäminen jalostukseen jonkun muun koiran papereilla ei vie rotua eteenpäin. Päinvastoin: luonne- ja käyttöominaisuuksien jalostaminen on liki mahdotonta, terveydestä puhumattakaan. Jos ei ole tietoa mitä koiria kunkin yksilön taustoilta löytyy, ei ole mahdollista jalostaa toivottua koiratyyppiä, ylläpitää geneettisesti monimuotoisuutta tai vastustaa perinnöllisiä sairauksia.  Hollanninpaimenkoirien kanta on pieni ja geeniperimä kapea. Terveen kannan ylläpitämiseksi tarvitsemme jalostukseen jatkuvasti”uutta” verta, mutta onneen ei ole  oikotietä.

Ensi viikolla pakkaan laukut ja suuntaan ulkomaille. Reissun jälkeen olen toivottavasti viisaampi myös tulevaisuuden pentusuunnitelmista. Nyt kuitenkin tarkoitus on hetkeksi keskittyä muihin projekteihin ja toisten kasvattajien pentusuunnitelmiin. Lisätietoja omasta pentusuunnitelmasta tulen julkaisemaan viimeistään kesän tienoilla.

 

Rico & Roisi

  By , , ,

Rico (BH Ignitia Aftershock) ja Roisi (BH Ignitia Bullet) on kaksikko, mistä on vaikea olla pitämättä. Molemmat ovat avoimia, tasapainoisia ja rennolla elämänasenteella varustettuja koiria. Mukavia putkiaivoja, joilla toimivat työskentelyssä kantavina voimina saalisvietti ja taistelutahto. Makuasioista ei voi kiistellä, mutta nämä edustavat itselle sitä koiratyyppiä, mitä toivon jatkossakin näkeväni kasvatustyössäni. Koirien ei tarvitse olla liian vakavia, ollakseen hyviä käyttökoiria.

Rico kuului sisarensa Lystin (Ignitia Attitude) kanssa A-pentueen terroristeihin. Ne heräsivät ensimmäisenä ja sammuivat viimeisenä. Missä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, siellä oli tämä kaksikko aina paikalla. Ricolle ei ollut olemassa esteitä, oli vain hidasteita. Rico lähti omistajalleen ensimmäiseksi harrastuskoiraksi, koska se oli vilkkaudestaan huolimatta veljiään taipuisampi yksilö. Ricon tarina on hyvä esimerkki siitä, että hollannipaimenkoirankin voi ottaa ensimmäiseksi harrastuskoiraksi, kun ohjaaja on maalaisjärkinen, panostaa tapakasvatukseen ja tarjoaa koiralleen tarpeeksi aktiviteetteja.

Myös Roisi kuului pentueensa terroristeihin. Roisi oli B-pentuessa pentu, jonka olisin jättänyt itselleni. En tarkoita kuitenkaan, että Roisi olisi muita parempi koira, vaan ennenkaikkea omaan käteen sopiva yksilö. Roisissa parasta on ”elämä on laiffii” – asenne. Sitä on liki mahdoton saada pois tolaltaan. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa, mikä Roisin kohdalla tarkoittaa sen olevan itsepintainen ja hellittämätön, jopa jääräpäinen monessa asiassa. Roisi oli minulla kotona pentueen luovutusiän jälkeen vielä pari viikkoa, vaikka sille olisi ollut useampi kotiehdokas. Halusin varmistaa sen menevän paikkaan missä toisaalta osattaisiin arvostaa sen kyvykkyyttä harrastuskoirana, mutta toisaalta myös ohjata hivenen suurella egolla varustettua yksilöä oikeaan suuntaan.

BH Ignitia Bullet (vas) ja BH Ignitia Aftershock (oik)

 

On hyvä muistaa, että hollanninpaimenkoirissa ero nartun ja uroksen välillä on suurempi kuin monessa muussa rodussa. Nartut saattavat olla hyvinkin ”akkamaisia”, minkä takia laumakokoonpano on hyvä miettiä huolellisesti etukäteen. Osa on parempia laumakoiria, osa ei.  Lähtökohtaisesti en suosittele narttuja isojen narttulaumojen jatkeeksi, vaikka minun kasvateista osa on elänyt muiden  narttujen kanssa. Koiran elinikä voi helpostikin olla 10 vuotta tai ylikin, vaikka KoiraNet:in tilastojen valossa holskujen elinikä usein jää paljon sen alle. Jokatapauksessa uskon, että arjen sujuvuutta voidaan parantaa ja ongelmia ennaltaehkäistä, kun mietitään jo pennun hankinta vaiheessa millainen yksilö sopii osaksi jo olemassaolevaa laumaa.

Ei hassumpia tyyppejä

  By , , , ,

Eilen oli vuorossa pikavisiitti  Tampereelle treenaamaan  WUF-hallille. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa B-pentueen koiria (Ignitia Blackjack, Blackbriar ja Bravo Zulu), vääränväristä (Prima de la Plate Fosse) ja maastonakkia (Ahulin Satusetä-Seppo) toki unohtamatta. Treenit sujuivat kokonaisuutena kaikilta hyvin ja harmittaakin ettemme saaneet valokuvia onnistumaan. Mieletöntä kehitystä jokaiselta ja tuskin maltan odottaa, että näitä koiria nähdään aikanaan kokeissa. Ei siis hassumpia tyyppejä.

Ignitia Bravo Zulu eli Vasti on topakka pikkuakka, jonka elämää voi seurata Veeran blogista ja Instagrammissa profiilissa hulluholsku. Vastin omistajan kuvaus koirasta löytyy lisäksi Vastin omalta sivulta. Vastin työskentelyä on hienoa seurata, sillä se on aktiviinen, nopea ja vietikäs koira.  Kyseiset ominaisuudet eivät tee koirasta helppoa, mutta kuka sanoi että hollanninpaimenkoiran tulisikaan olla helppo? Kolikolla on aina kääntöpuolensa. Yleensä ominaisuudet, jotka tekevät koirasta hyvän käyttökoiran, vaativat omistajaltaan vaivannäköä ja perehtymistä koirankouluttamiseen. Kyse on  ennemmin siitä, että mitä itse haluaa?

Ignitia Bravo Zulu ja Ahulin Satusetä-Seppo. Kuva: Veera Varis

Vasti on siis vilkas, saalisviettinen ja työorientoitunut koira, jolla on erittäin nopea ja energinen työskentelytyyli.  Kiihkeydestään huolimatta Vasti ei ole missään nimessä aggressiivinen koira. Päinvastoin, se on luonteeltaan erittäin tasapainoinen koira. Vastissa on kuitenkin dominanssia ja se ottaakin tilanteissa mielellään ohjat omiin käsiinsä. Ratkoessaan tilanteita itse, se reagoi herkästi liioitellulla puolustushalulla. Vastin onni on kultaakin kalliimpi omistaja, joka on sitoutunut koiransa koulutukseen ja vastuulliseen koiranpitoon. Kaikesta akkamaisuudestaan huolimatta Vasti on rodunomainen hollanninpaimenkoira, jolla varmasti olisi myös jalostuksellisesti paljon annettavaa.

Vastin taustalla on sekä isän että emän puolella rotuunottotaustaisia KNPV-koiria. Vasti on pieni (56cm) ja rakenteeltaan tasapainoinen koira, joka on liikkeiltään ketterä ja elastinen. Vasti  on kuvattu luustoltaan (HD B/B, ED 0/0, LTV1, VA0) toukokuussa 2017, mutta se tullaan vielä kuvaamaan selän osalta jossain vaiheessa uudestaan.  Vastilla on ISAG-standardien mukainen DNA-tunniste ja sen polveutuminen on varmistettu Genoscoper Oy:n toimesta. Se on myös  geenitestattu MyDogDNA2016 – testipaneeliin kuuluvien sairauksien osalta terveeksi. Lista testatuista sairauksista löytyy Genoscoperin sivuilta.

Lopuksi vielä rotuun liittyen lainaus Alankomaiden rotuyhdistyksen hollanninpaimenkoiran rotukuvauksesta, jota lainaan aina toistuvin väliajoin. Mielestäni koskaan ei voi korostaa liikaa sitä seikkaa, että hollanninpaimenkoira ei haastavuutensa takia sovi jokaiselle. Pidän itse rodusta todella paljon, vaikka myönnän hollanninpaimenkoirien olevan toisaalta hyvin rasittavia koiria. Joskus mietin miten paljon helpommalla voisi päästä jonkun muun rodun parissa. Joka kerta palaan kuitenkin samaan lopputulemaan: kerran holsku, aina holsku.

It is not a dog for everyone. It needs clear guidance and leadership. If that leadership is not given, the dog will try to take over. The dog cannot be blamed for this and it is even desirable to some extent, since it comes from all of those traits that the true working dog needed.

 

Uusi vuosi ja uudet tuulet

  By , , ,

Uusi vuosi oli hyvä aloittaa vuokraamalla halli ja kouluttamalla koiria. Kahdellakin koirakolla saa hyvät häiriöharjoittelut aikaiseksi, kun halli on tarpeeksi pieni ja kolme pientä lasta pelaa siellä samaan aikaan sulkapalloa. Treeniohjelmaan pääsi myös ottamaan pitkästä aikaa sekä hyppyä että PK-telinettä. Parasta kuitenkin on saada kouluttaa koiria rennossa porukassa. Pitkien työpäivien ja kasaantuvien koulutehtävien lisäksi ei jaksa ottaa vapaa-ajan harrastuksia turhan vakavasti.

Lysti (Prima de la Plate Fosse) on hieno, vaikka itse sanonkin. Virtaa siinä on kuin pienessä kylässä, mutta ei kuitenkaan mielestäni mitään sellaista piirrettä, mikä ei kuuluisi rotuun. Avoin ja tasapainoinen koira, josta varmasti saa myös hyvän harrastuskoiran. Mistä kukin tykkää, on kuitenkin makuasia. Jos on mieltynyt tasaiseen ja rauhalliseen elämäntyylin, niin energisenä rotuna belgianpaimenkoira tai hollanninpaimenkoira tuskin on oikea valinta.

Prima de la Plate Fosse tammikuussa 2017. Kuva: Hanna Ryökäs

Kennel Jusardsin blogista löytyy hyvä ja aiheeseen sopiva kirjoitus  ”Miten selvitä malinoisin kanssa”. Sari pohtii kirjoituksessaan käytännönläheisellä tavalla millaiselle ihmiselle malinois sopii. Aihealuetta käsitellään yleistajuisella tyylillä asioita kaunistelematta mutta toisaalta myös liioittelematta. Mielestäni monia ajatuksia voi kuitenkin soveltaa myös hollanninpaimenkoiran lyhytkarvaiseen muunnokseen, etenkin kun puhutaan sukulinjoiltaan käyttötaustaisista koirista.

Hollanninpaimenkoiraa harkitessa onkin hyvä varautua rodun aktiivisuuteen. Hollanninpaimenkoirissa lyhytkarvainen muunnos on ehkä eniten profiloitunut käyttökoiraksi, joka ei sopeudu pelkkään sohvaperunan rooliin. Toiminnanhaluisena koirana holsku vaatii jonkun ”työn” ja omistajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta. Roturyhmässä 1 on varmasti muita vähemmän työläitä rotuja kuin mitä hollanninpaimenkoira on. Jos kuitenkaan ei pelkää haasteita -vaan suorastaan rakastaa niitä – niin tervetuloa hienon rodun pariin.

Hetken aikaa harkitsin jo uuden malinois’n tuontia ulkomailta, mutta tässä vaiheessa tarkoitus on kuitenkin keskittyä raidallisiin. Holskurintamallakin on vihdoin jotakin uutta, kun yksi tuontikoira on lyöty lukkoon ja toinen on suunnitelmissa. Jos kaikki menee kuin Strömsössä, niin ehkä jossain vaiheessa tulee uusi pentuekin.