Reissun päällä
Belgian rajat aukesivat 15. kesäkuuta, ja muutaman päivän päästä olin jo matkalla maahan hakemaan pentua. Viime reissusta olikin jo vierähtänyt pari vuotta aikaa. Edellisen vierailun Belgiaan tein hakiessani Suomeen Roisin pojan Roin (Qumran van’t Oeterdal), johon olen ollut todella tyytyväinen. Hyvältä kasvattajalta kannattaa aina ostaa koiria.
Parin päivän reissu piti sisällään ikimuistettavia kohtaamisia ja tutustumisia uusiin ihmisiin ja koiriin. Taisin yhden tulevan jalostuskoirankin sieltä bongata! Aika näyttää miten koirat kehittyvät, ja mikä niiden tilanne terveyden suhteen on. Pitkästä aikaa vaikuttaa kuitenkin siltä, että muutaman vuoden päästä olisi useampi pentusuunnitelma, jotka voisi tarpeen mukaan toteuttaa.
Ihan kaikkea ei kannata ulkomailtakaan ostaa. Hilman suku on tuttua linjaa sekä isän että emän puolelta, ja juuri siitä syystä halusin tuoda pennun Suomeen tästä yhdistelmästä. Ne muutamat päivät, jotka vietin Hilman kanssa aikaa, tekivät kyllä vaikutuksen. Erittäin mielenkiintoinen pentu, joka voisi sopia mainiosti yhteen lentävien hollantilaisten kanssa. Hilma muutti asumaan tuttavalleni sijoitukseen. Lisään Hilmasta myöhemmin esittelyn sivuilleni.
Belgian suhteen edettiin vaikeuksista voittoon, mutta vastapainoksi Ranskasta en ole pentua tuomassa Suomeen lähiaikoina. Pentusuunnitelma, josta olin kiinnostunut, meni uusiksi sekä uroksen että nartun osalta. Ranskalaiset lyhytkarvapentueet eivät lähtökohtaisesti ole kovin heterogeenisiä. Sukusiitosaste on pienelle rodulle usein korkea eikä puolisisarusparituksetkaan ole harvinaisuus. Tässä tapauksessa yhdistelmään olisi isän puolelta kerääntynyt kaikista eniten käytetyt sukulinjat, joita rodun pieni kanta on jo pullollaan.