Kiireen keskellä

Syksy saapui, ja sen mukana arjen kiireet. Vaikka opinnot yliopistolla eivät ole vielä täydessä vauhdissa, niin tuntuu että olen viimeiset kaksi viikkoa vain juossut paikasta toiseen. Jos en ole koulussa tai töissä, niin auton ratissa kuljettamassa Alexia harrastuksiin. Hyvin on kuitenkin kaikesta selvitty ja selvitään edelleen.

Minulta kysytään monesti, että miten ehdin treenaamaan koirieni kanssa. Vastaus on, etten ehdikään! Suurin osa treeneistämme tapahtuu samalla reissulla, kun vien Alexia harrastuksiin. Viikon sisällä olen treenannut koirien kanssa esimerkiksi uimahallin ja koulun parkkipaikalla sekä puistoalueilla. Tunnin aikana ehtii mainisti kouluttaa koiria vaikka kahteen kertaan.

Suurin osa tämän hetkisistä treeneistämme tapahtuu siis jossain aivan muualla kuin koirien koulutuskentillä. Vaikka olen päätynyt järjestelyyn pääasiassa aikataulusyistä, on siinä lukuisia hyviä puolia. Häiriötä saa enemmän kuin tarpeeksi ja treeneihin tulee kaivattua vaihtelua ja sopivaa rutiinien rikkomista. Harjoitukset tulee myös suunniteltua paremmin, koska aika on rajallinen ja asioita ei voi jäädä jauhamaan.

Kaiken kiireen keskellä Vasti aloitti juoksun hieman etuajassa, mutta astutettiin kuitenkin onnistuneesti Axiksella. Onneksi on parhaistakin parhaimmat Veera ja Heli, jotka hoitivat Vastin astutukseen liittyvät käytännön järjestelyt.  Jos ja kun pentuja syntyy, niin kiitos kuuluu -koirien lisäksi- heille molemmille. Tuhannet kiitokset! 

Pentueen odotetaan syntyvän marraskuussa, joten ne ovat luovutuksessa vielä tämän vuoden puolella heti joulupyhien jälkeen. Päivitin myös pentuja-sivua tältä osin ja lisäsin sinne pentujen hinnan. Pentue löytyy nyt myös working-dog-tietokannan pentueet-osiosta. Sieltä löytyy etenkin taustalla olevien ulkomaisten koirien tulos- ja terveystietoja. Tiedot näkyvät vain rekisteröityneille käyttäjille, mutta peruskäyttäjän tunnukset ovat maksuttomat.

Laitoin myös Axiksen MyDogDNA raportin jalostustoimikunnalle ja samalla päivityspyynnön myös holsku.fi -sivuston pentuilmoitukseen. Sekä Vasti että Axis ovat  MyDogDNA testattuja. Molempien koirien  tunnistusmerkintä on tarkistettu eläinlääkärin toimesta näytteenoton yhteydessä. 

Seuraavat päivitykset pentueeseen liittyen tulevat noin neljän viikon kuluttua, jolloin käymme ultrassa kurkkaamassa miten suuri lasti sieltä on odotettavissa. Siihen asti Vasti ottaa rennosti (kuva) ja toivottavasti me muutkin 🙂

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu     kuva: Veera V.

Jännän äärellä

Kesä on mennyt nopeasti. Tuntuu, että vasta äsken julkaisin pentusuunnitelman, ja nyt Vasti on jo aloittanut juoksun! Vasti astutetaan siis syyskuussa eli mahdollinen pentue syntyisi marraskuussa. Pennut olisivat siten luovutuksessa joulukuun viimeisinä päivinä. Aika samalla rytmillä luultavasti mennään kuin A-pentueen aikoihin.

Edellisestä pentueesta tulee pian kuluneeksi kolme vuotta. Alla oleva kuva on otettu elokuussa 2015, kun matkustin Belgiaan astuttamaan Vastin emää Lystiä. Kuvasta tosin ei löydy kumpaakaan B-pentueen vanhemmista, vaan vieressäni kuvassa on Axiksen isä eli tulevan C-pentueen isoisä KNPV PH1 MR2 Hessen Herders Antrax. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Nyt suunnitteilla olevan C-pentueen jälkeen voi vierähtää taas useampi vuosi, ennenkuin edes suunnittelen seuraavaa pentuetta. Tarkoitukseni on ollut alusta alkaen pitää kasvatustyö pienimuotoisena ja ainakin toistaiseksi sellaista se tulee myös olemaan. Vuoden vaihteen jälkeen on aika suunnata taas energia teologian opintojen eteenpäin viemiseen Helsingin yliopistossa. Joitakin kokeita on Abbyn kanssa talvelle suunnitteilla, mutta muuten koiraharrastus siirtynee kevätkaudeksi hiljaiselolle. Kasvattien kesken järjestetään tietenkin tuttuun tapaan tapaamisia ja ehkä ensi kesälle saadaan leirikin.

Havahduin ajan kulumiseen jo aiemmin tässä kuussa, kun minulta kysyttiin pentujen hintaa. Hetken loi tyhjää, ja tajusin etten ollut ajatellut koko asiaa. Hollanninpaimenkoirien hinnat ovat karanneet kauas siitä, millä hinnalla itse aikoinaan myin B- ja A- pentueen koiria, ja tällä hetkellä niiden hinnat liikkuvat noin 1200 –  1250 eurossa. Jos pidän pentujen hinnan edelleen tonnin tietämissä, niin koirat vastaavasti tulisi kuvata lonkkien, kyynärien ja selän osalta. Koiran kanssa harrastamisen kannalta läpivalaisu on enemmän kuin suotavaa ja toisaalta jokainen kuvattu koira tuo myös arvokasta tietoa rodun terveydestä. Koska pidän itse koirien terveyttä ensisijaisen tärkeänä asiana, olen valmis kasvattajana tulemaan pentujen hinnassa vastaan, jotta koiria saadaan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin luustokuviin.

Hollanninpaimenkoiran hankintaa suunnttelevan on hyvä varautua siihen, että etenkin ensimmäiset kaksi vuotta voivat olla hyvin haastavat. Holsku tarvitsee huolellisen peruskoulutuksen, johdonmukaiset säännöt arkielämässä ja riittävästi sosiaalistamista.   Rotu soveltuu parhaiten ihmiselle, joka on varautunut tarjoamaan aktiiviselle paimenkoiralle riittävästi liikuntaa ja aktiviteetteja.

Olen aina sanonut, että kokemusta tärkeämpää on oma asenne. Se, onko aloitteleva koiraharrastaja, ei ole oleellista. Tärkeää on oma visio siitä, mitä haluaa koiran kanssa harrastaa ja kuinka paljon on valmis tekemään töitä oman tavoitteen eteen.

 

Jälleen pohdintaa

Olin suunnitellut sekä tänä vuonna että edellisenä vuonna tuovani ulkomailta narttupennun jalostuskäyttöä silmälläpitäen. Useampi tuontisuunnitelma on kuitenkin mennyt pieleen syystä tai toisesta. Yksi yhdistelmä olisi ollut tutulta ihmiseltä, jonka koirat olen moneen kertaan tavannut. Yhdistelmä jäi kuitenkin erinäisistä syistä kokonaan toteutumatta. Toisessa yhdistelmässä kasvattaja ei halunnut myydä pentua, ellen jättäisi sitä kotiini itselleni kasvamaan. En kuitenkaan voi haalia kotiini tolkutonta määrää koiria, etenkin kun rotu on erittäin energinen ja vaatii liikuntaa, koulutusta ja muuta aktivoimista. Mielelläni myös jättäisin kotiini oman kasvattini ja mahdollinen tuontikoira menisi sen sijaan sijoitukseen.

Ulkomaisissa yhdistelmissä haastavaa on se, että niiden taustat jäävät aina enemmän tai vähemmän hämärän peittoon.  Vaikka sekä isä että emä olisi mahdollista tavata paikan päällä, niin on vaikea päästä kiinni laajempaan kokonaisuuteen: ovatko koirat pitkäikäisiä, perusterveita koiria? Onko niillä mitään jalostuskäyttöön tai elämään ylipäänsä vaikuttavia vaivoja tai herkkyyksiä? Millaisia koirat ovat kouluttaa ja millaisia koiria ne ovat (olettaen, että ne ovat tapakasvatettuja) arjessa?

Hollanninpaimenkoirien lyhytkarvaisessa muunnoksessa ehkä haastavinta ovat epäluotettavat polveutumistiedot. Kun katsoo käyttötaustaisia pentuesuunnitelmia esimerkiksi working-dogissa, joutuu jatkuvasti arpomaan mitä koiria minkäkin koirien taustalla oikeasti ovat. Kun epäselvyydet koskevat vielä 1.-3. sukupolvea, on aina riski että myöhemmin vahingossa kerrataan sukutaulussa koiria, mitä ei ole tarkoitus kerrata. Rodun terveyden kannalta olisi ensisijaisen tärkeää, että sukutaulut pitäisivät paikkansa.

Mielestäni kaiken a ja o on koirien kokonaisvaltainen terveys. Täydellisiä koiria tai linjoja ei ole, mutta olennaista on löytää toisilleen sopivat yksilöt ja sukulinjat. Aina on jotain parannettavaa, mutta täytyy myös osata nähdä koirien hyviä puolia. Rodun kanta on pieni ja jalostukoiria on haasteellista löytää. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole eikä pidäkään olla. Jos koiria kasvatetaan FCI:n alaisuudessa, on luonnollisesti kasvatettava FCI:n säännöillä.

Vaikka tuontisuunnitelmat menivät mönkään, niin pentusuunnitelma toivottavasti etenee. Minua suoraan sanoen jännitti julkaista suunnitelma C-pentueesta, koska vielä(kin) on muutama liikkuva osa matkassa. Hollanninpaimenkoirilla on pitkästä aikaa ollut paljon pentusuunnitelmia vireillä, mutta osa sitten on jäänyt kokonaan toteutumatta. Itse olinkin ajattelut julkaisevani tiedot yhdistelmästä vasta lähempänä astutusajankohtaa, jotta suunnitelma olisi jo lähes varma. Ainahan voi jäädä vaikka narttu tyhjäksi, vaikka sekä Vastin emä että emänemä ovat tulleet tiineeksi ensi yrittämällä ja luonnollisen astutuksen seurauksena.

Seuraavassa pentueessa sen molempiin vanhempiin on mahdollista tulla tutustumaan sovitusti, koska ne asuvat Suomessa ja kohtuullisen matkan päässä toisistaan. Olemme tänä vuonna kokoontuneet kahdesti treenaamaan yhdessä koiria ja seuraavan kerran suunnitelmissa on kokoontua heinäkuun alkupuolella. Rodusta kiinnostuneet ovat luonnollisesti tervetulleita seuraamaan yhteistreenejämme.  Paikan päällä on mahdollista tavata pentueen vanhempien lisäksi myös muita sukulaisia ja kysyä koirien omistajilta kokemuksia koiristaan ja rodusta ylipäänsä 🙂

Vastapainoa arjen kiireisiin

Aloitin blogikirjoituksen kirjoittamisen jo miltei kuukausi sitten, mutta tekstin loppuunsaattaminen oli vaikeaa. Olisi niin monta asiaa mistä kirjoittaa ja silti asioita on vaikea saada blogitekstin muotoon. Paljon on tapahtunut ja tapahtumassa, ja nimenomaan positiivisia asioita. Suurin osa asioista ei liity suoranaisesti koiriin, vaan yleisesti asumiseen, työhön ja vapaa-aikaan. Paluuta juurille ja pieniä askeleita kohti uskallusta toteuttaa omia haaveita.

Ensimmäisenä ajatuksena mieleen tulee kuitenkin jatkuva kiire. Opintojen ja työssäkäynnin yhteensovittaminen osoittautui haasteellisesti, mutta suunnitellut opinnot ovat onneksi suurelta osin edenneet aikataulun mukaisesti. Syksylle asti aikataulu tulee olemaan opinnoissa vielä tiukka, mutta sen jälkeen työsarka onneksi kevenee.

Koirien kanssa harrastaminen on ollut mukavaa vastapainoa arjen kiireisiin. Zeldan (JK2 BH It Is Amazing) kanssa olemme muistelleet PK-tottelevaisuuden 3-luokan liikkeitä ja silloin tällöin harjoitelleet esineruutua. Abbyn (BH Ignitia Ambition) kanssa TOKO:n voittajaluokan liikkeet alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Kevään mittaan saan toivottavasti myös molemmille kokeenomaisia harjoituksia, jotta pääsemme heti kesän alussa kokeisiin.

Muutaman viikon ajan jatkuneet paukkupakkaset haittasivat harrastamista ja koirien kanssa lenkitkin jäivät minimiin. Meidän koirat kestävät parikin viikkoa vähemmällä liikunnalla ja aktivoimisella, mutta niiden kanssa ei arki kuitenkaan pidemmän päälle arki suju pelkällä peruslenkityksellä. Riittävän liikunnan tarjoaminen ei ratkaise kaikkia käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, mutta on perusedellytys  muiden ongelmien ratkaisuun.

Ignitia Blackjack ja Prima de la Plate Fosse 2018. Kuva: Hanna R.

Lyhytkarvainen hollannipaimenkoira on aktiivinen koira, joka tarvitsee tarpeeksi liikuntaa, mutta ennen kaikkea yhteistä tekemistä omistajansa kanssa. Pelkästään lenkkikaveria haluavalle on varmasti helpompiakin rotuja saatavilla. Hollanninpaimenkoirissakin on kolme karvamuunnosta, joista lyhytkarvainen on energisin ja temperamenttisin. Mielestäni lyhytkarvainen muunnos soveltuu parhaiten ihmiselle, joka nauttii koiran kouluttamisesta, ja sen kanssa harrastamisesta. Ihmiselle, joka ei etsi valmiita ja helppoja ratkaisuja, vaan joka on valmis tekemään työtä ja näkemään vaivaa.

Helmikuun alussa tein muutaman päivän reissun ulkomaille. Oli mukava tavata vanhoja ystäviä, tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä myös koiria niin treenikentällä kuin arkielämän keskellä. Parasta antia ovat kuitenkin joka kerta tuntikausia kestäneet keskustelut, jotka venyvät yöhän asti. Tulevaisuuden pentuesuunnitelmaan ja kasvattamiseen liittyvät ajatukset saivat vahvistusta reissun aikana. Joitakin käytännön asioita pitää vielä selvitellä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä ympyrä sulkeutuu ja palaan sukulinjoihiin, joita mietin jo ennen A-pentueen syntymää.

Kokonaisuutena päällimmäisin tunne on kiitollisuus; ei kaikesta, vaan kaikessa. Oli ihana lukea Facebookista kasvatinomistajien holskuaiheiset syntymäpäivätoimitukset. Vaikka elämä ei itse kullakin ole aina helpoimmasta päästä, niin ihanaa kun jaksatte silti piristää muita. Kiitos <3

 

Seuraava pentue

Kun nyt säännöllisin väliajoin tulee kyselyitä seuraavasta pentueesta, niin ajattelin hieman valaista asiaa blogitekstin muodossa. Pentuesuunnitelmaa olen pyöritellyt päässäni jo yli kaksi vuotta, mutta se on eri asia missä vaiheessa asiat konkreettisesti toteutuvat. Kuten aiemmassa kirjoituksessani jo kerroin, niin tällä hetkellä suurin haaste on sovittaa yhteen työ ja opiskelu. Aivan lähiaikoina ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä resursseja pennutusprojektiin. Pentu tässä vielä jaloissa menee, mutta pentue on eri juttu. Sitä varten tarvitaan hetken hengähdystauko kaikesta muusta.

Ignitia Attitude 2013. Kuva: Amy L.

Toisaalta mun jahkaamiseen on myös monta muuta syytä.  Seuraavassa pentuprojektissa on hyvin vahvasti oma lehmä ojassa, koska toiveena on kasvattaa itselle harrastuskoira. Suunnitelmana on tuottaa pakastespermaa toiselta mantereelta, joten koko projekti tulee olemaan kustannuksiltaan aivan toista luokka kuin esimerkiksi B-pentue. Mitä enemmän on pelissä, sitä enemmän huomaa ajattelevansa, että onko tässä mitään järkeä?

Asiat, mitkä tekee sydämellä, eivät kuitenkaan ole rahalla mitattavissa. Jos olisin etsinyt helppoja ratkaisuja, niin olisin valinnut toisenlaisen tien. Hyviä ja jalostuskelpoisia uroksia löytyy läheltä, joten miksi mennä merta edemmäs kalaan? Vaikka olen kasvatustyössäni vasta alkutaipaleella, niin minua on alusta asti kiehtonut rotuunottotaustaisten koirien käyttö jalostuksessa. Rotuunottojen kautta on mahdollista lisätä rodun geneettista vaihtelua ja turvata rodun terveyttä. Hollanninpaimenkoirissa voidaan  KNPV-taustaisten -eli käytännössä rotuunottotaustaisten – koirien avulla voidaan sekä lisätä geneettistä monimuotoisuutta että parantaa rodun käyttöominaisuuksia.

Tähän mennessä olen onneksi saanut avukseni ihmisiä, jotka haluavat avoimella ja läpinäkyvällä tavalla viedä hollanninpaimenkoirien kasvatusta eteenpäin. Rekisteröimättömien koirien käyttäminen jalostukseen jonkun muun koiran papereilla ei vie rotua eteenpäin. Päinvastoin: luonne- ja käyttöominaisuuksien jalostaminen on liki mahdotonta, terveydestä puhumattakaan. Jos ei ole tietoa mitä koiria kunkin yksilön taustoilta löytyy, ei ole mahdollista jalostaa toivottua koiratyyppiä, ylläpitää geneettisesti monimuotoisuutta tai vastustaa perinnöllisiä sairauksia.  Hollanninpaimenkoirien kanta on pieni ja geeniperimä kapea. Terveen kannan ylläpitämiseksi tarvitsemme jalostukseen jatkuvasti”uutta” verta, mutta onneen ei ole  oikotietä.

Ensi viikolla pakkaan laukut ja suuntaan ulkomaille. Reissun jälkeen olen toivottavasti viisaampi myös tulevaisuuden pentusuunnitelmista. Nyt kuitenkin tarkoitus on hetkeksi keskittyä muihin projekteihin ja toisten kasvattajien pentusuunnitelmiin. Lisätietoja omasta pentusuunnitelmasta tulen julkaisemaan viimeistään kesän tienoilla.

 

Ei hassumpia tyyppejä

Eilen oli vuorossa pikavisiitti  Tampereelle treenaamaan  WUF-hallille. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa B-pentueen koiria (Ignitia Blackjack, Blackbriar ja Bravo Zulu), vääränväristä (Prima de la Plate Fosse) ja maastonakkia (Ahulin Satusetä-Seppo) toki unohtamatta. Treenit sujuivat kokonaisuutena kaikilta hyvin ja harmittaakin ettemme saaneet valokuvia onnistumaan. Mieletöntä kehitystä jokaiselta ja tuskin maltan odottaa, että näitä koiria nähdään aikanaan kokeissa. Ei siis hassumpia tyyppejä.

Ignitia Bravo Zulu eli Vasti on topakka pikkuakka, jonka elämää voi seurata Veeran blogista ja Instagrammissa profiilissa hulluholsku. Vastin omistajan kuvaus koirasta löytyy lisäksi Vastin omalta sivulta. Vastin työskentelyä on hienoa seurata, sillä se on aktiviinen, nopea ja vietikäs koira.  Kyseiset ominaisuudet eivät tee koirasta helppoa, mutta kuka sanoi että hollanninpaimenkoiran tulisikaan olla helppo? Kolikolla on aina kääntöpuolensa. Yleensä ominaisuudet, jotka tekevät koirasta hyvän käyttökoiran, vaativat omistajaltaan vaivannäköä ja perehtymistä koirankouluttamiseen. Kyse on  ennemmin siitä, että mitä itse haluaa?

Ignitia Bravo Zulu ja Ahulin Satusetä-Seppo. Kuva: Veera Varis

Vasti on siis vilkas, saalisviettinen ja työorientoitunut koira, jolla on erittäin nopea ja energinen työskentelytyyli.  Kiihkeydestään huolimatta Vasti ei ole missään nimessä aggressiivinen koira. Päinvastoin, se on luonteeltaan erittäin tasapainoinen koira. Vastissa on kuitenkin dominanssia ja se ottaakin tilanteissa mielellään ohjat omiin käsiinsä. Ratkoessaan tilanteita itse, se reagoi herkästi liioitellulla puolustushalulla. Vastin onni on kultaakin kalliimpi omistaja, joka on sitoutunut koiransa koulutukseen ja vastuulliseen koiranpitoon. Kaikesta akkamaisuudestaan huolimatta Vasti on rodunomainen hollanninpaimenkoira, jolla varmasti olisi myös jalostuksellisesti paljon annettavaa.

Vastin taustalla on sekä isän että emän puolella rotuunottotaustaisia KNPV-koiria. Vasti on pieni (56cm) ja rakenteeltaan tasapainoinen koira, joka on liikkeiltään ketterä ja elastinen. Vasti  on kuvattu luustoltaan (HD B/B, ED 0/0, LTV1, VA0) toukokuussa 2017, mutta se tullaan vielä kuvaamaan selän osalta jossain vaiheessa uudestaan.  Vastilla on ISAG-standardien mukainen DNA-tunniste ja sen polveutuminen on varmistettu Genoscoper Oy:n toimesta. Se on myös  geenitestattu MyDogDNA2016 – testipaneeliin kuuluvien sairauksien osalta terveeksi. Lista testatuista sairauksista löytyy Genoscoperin sivuilta.

Lopuksi vielä rotuun liittyen lainaus Alankomaiden rotuyhdistyksen hollanninpaimenkoiran rotukuvauksesta, jota lainaan aina toistuvin väliajoin. Mielestäni koskaan ei voi korostaa liikaa sitä seikkaa, että hollanninpaimenkoira ei haastavuutensa takia sovi jokaiselle. Pidän itse rodusta todella paljon, vaikka myönnän hollanninpaimenkoirien olevan toisaalta hyvin rasittavia koiria. Joskus mietin miten paljon helpommalla voisi päästä jonkun muun rodun parissa. Joka kerta palaan kuitenkin samaan lopputulemaan: kerran holsku, aina holsku.

It is not a dog for everyone. It needs clear guidance and leadership. If that leadership is not given, the dog will try to take over. The dog cannot be blamed for this and it is even desirable to some extent, since it comes from all of those traits that the true working dog needed.

 

Uusi vuosi ja uudet tuulet

Uusi vuosi oli hyvä aloittaa vuokraamalla halli ja kouluttamalla koiria. Kahdellakin koirakolla saa hyvät häiriöharjoittelut aikaiseksi, kun halli on tarpeeksi pieni ja kolme pientä lasta pelaa siellä samaan aikaan sulkapalloa. Treeniohjelmaan pääsi myös ottamaan pitkästä aikaa sekä hyppyä että PK-telinettä. Parasta kuitenkin on saada kouluttaa koiria rennossa porukassa. Pitkien työpäivien ja kasaantuvien koulutehtävien lisäksi ei jaksa ottaa vapaa-ajan harrastuksia turhan vakavasti.

Lysti (Prima de la Plate Fosse) on hieno, vaikka itse sanonkin. Virtaa siinä on kuin pienessä kylässä, mutta ei kuitenkaan mielestäni mitään sellaista piirrettä, mikä ei kuuluisi rotuun. Avoin ja tasapainoinen koira, josta varmasti saa myös hyvän harrastuskoiran. Mistä kukin tykkää, on kuitenkin makuasia. Jos on mieltynyt tasaiseen ja rauhalliseen elämäntyylin, niin energisenä rotuna belgianpaimenkoira tai hollanninpaimenkoira tuskin on oikea valinta.

Prima de la Plate Fosse tammikuussa 2017. Kuva: Hanna Ryökäs

Kennel Jusardsin blogista löytyy hyvä ja aiheeseen sopiva kirjoitus  ”Miten selvitä malinoisin kanssa”. Sari pohtii kirjoituksessaan käytännönläheisellä tavalla millaiselle ihmiselle malinois sopii. Aihealuetta käsitellään yleistajuisella tyylillä asioita kaunistelematta mutta toisaalta myös liioittelematta. Mielestäni monia ajatuksia voi kuitenkin soveltaa myös hollanninpaimenkoiran lyhytkarvaiseen muunnokseen, etenkin kun puhutaan sukulinjoiltaan käyttötaustaisista koirista.

Hollanninpaimenkoiraa harkitessa onkin hyvä varautua rodun aktiivisuuteen. Hollanninpaimenkoirissa lyhytkarvainen muunnos on ehkä eniten profiloitunut käyttökoiraksi, joka ei sopeudu pelkkään sohvaperunan rooliin. Toiminnanhaluisena koirana holsku vaatii jonkun ”työn” ja omistajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta. Roturyhmässä 1 on varmasti muita vähemmän työläitä rotuja kuin mitä hollanninpaimenkoira on. Jos kuitenkaan ei pelkää haasteita -vaan suorastaan rakastaa niitä – niin tervetuloa hienon rodun pariin.

Hetken aikaa harkitsin jo uuden malinois’n tuontia ulkomailta, mutta tässä vaiheessa tarkoitus on kuitenkin keskittyä raidallisiin. Holskurintamallakin on vihdoin jotakin uutta, kun yksi tuontikoira on lyöty lukkoon ja toinen on suunnitelmissa. Jos kaikki menee kuin Strömsössä, niin ehkä jossain vaiheessa tulee uusi pentuekin.