Hyvää uutta vuotta 2018!

Vuosi lähenee loppuaan ja aika tuntuu taas rientäneen nopeasti. B-pentue täytti 2 vuotta lokakuussa ja A-pentue 4 vuotta marraskuussa. Tätä kirjoittaessa saan olla kiitollinen siitä, missä kodeissa kasvattamani koirat ovat. Koirista pidetään hyvää huolta ja ollaan valmiita näkemään vaivaa niiden kouluttamisen eteen. Hollanninpaimenkoira ei ole helpoimmasta päästä oleva rotu. Ne sopivat parhaiten aktiivisille ja huumorintajuisille ihmisille, jotka ymmärtävät tapakasvatuksen merkityksen. Etenkin ensimmäisen kahden vuoden ajan on oltava valmis näkemään huomattavasti vaivaa ja uskomaan siihen, että tehty työ kantaa aikanaan hedelmää.

BH Ignitia Aftershock toukokuussa 2016. Kuva: Satu Pohjolainen

Kasvateistani meillä asuu A-pentueesta  BH Ignitia Ambition eli Abby. Abbyn kanssa kilpailimme vuoden aikana pari kertaa avoimessa luokassa TOKO:ssa ja saimme kesäkuussa 1-tuloksen myötä kilpailuoikeuden voittajaluokkaan. Siitä lähtien olemmekin harjoitelleet voittajaluokan liikkeitä ja toivon että pääsemme ennen kevättä jo kilpailemaan. Abbyn ensimmäinen erikoisjälkikoe syyskuussa päättyi ensimmäisen kulmaan. Vaikka koimmekin hieman yllättävän ongelman olen silti onnellinen että uskaltauduimme kilpailemaan. Jatkossa saamme toivottavasti tässäkin lajissa onnistumisia ja jossain vaiheessa FH1 -koulutustunnuksen.

BH Ignitia Ambition joulukuussa 2016. Kuva: Satu Vallenius.

Marraskuussa juhlittiin myös vääränvärisen syntymäpäivää. Lysti – malinois eli Prima de la Plate Fosse täytti vuoden marraskuussa. Lystin kehitystä on ollut mukava seurata. Temperamenttinen, mutta avoimen ja tasapainoisen luonteen omaava koira. Vaikka hollanninpaimenkoira on itselle ”the” rotu, niin huomaan aika ajoin Lystin myötä herääväni ajatukseen, että tälläisen voisin kotiini ottaa.

Alla olevassa videossa on tuotu humoristisella tavalla esiin hyviä pointteja belgianpaimenkoirasta. Uskon monien ajatusten soveltuvan kuitenkin myös hollanninpaimenkoiriin.

”When they are good they are very, very good. And when they are bad, they are horrid. Malinois’  are easy to train and easy to screw up”

Näihin sanoihin ja tunnelmiin: Hyvää uutta vuotta 2018!

Blogi palaa ruutuun

Blogi palaa ruutuun vuoden hiljaiselon jälkeen ja on nyt osa kennelin kotisivuja. WordPress.com – sivuston ilmainen versio on melko rajoitteellinen, mutta toisaalta ei ollut järkeä ottaa käyttöön maksullista versioita ja maksaa kahteen eri paikkaan kotisivutilasta. Tämänhetkisestä kroonisesta aikapulasta huolimatta yritän aina silloin tällöin päivittää tänne kuulumisia. Tilannetta helpottaa huomattavasti se, että jatkossa tarvitsee päivittää vain yhtä sivustoa. Tämä(kin) blogi keskittyy luonnollisesti hollanninpaimenkoiriin.

Jos joskus on ollut vapaa-ajan ongelmia, niin ei enää viime elokuun jälkeen.  Olen kokopäiväisen työn lisäksi opiskellut sivutoimisesti Helsingin yliopistossa syksystä lähtien. Vuorokaudessa tuntuu välillä loppuvan tunnit, mutta ensimmäinen lukukausi on saatu kunnialla pakettiin. Onneksi keväälle opinnot painottuvat verkko-opintoihin ja muihin vähemmän läsnäoloa vaativiin opintokokonaisuuksiin. Ehkä harrastuksillekin jää jatkossa enemmän aikaa, kun niitä eivät haittaa sekä työ että opiskelu.

Zelda toukokuussa 2017 Hollandroy – kenneltapaamisessa. Kuva: Pirkko Ranta-aho

Zeldaa (JK2 BH It Is Amazing) vaivasivat melkein koko kesäkauden nenäpunkit ja vaiva saatiin vasta kahden kuurin jälkeen asettumaan. Meillä kilpailukausi menikin sivu suun, koska syksyllä koepaikat tunnetusti ovat kiven alla. Ei auta kuin ottaa ensi keväällä uutta yritystä. Zelda on edelleen fyysisesti erinomaisessa kunnossa, vaikka se  täyttää ensi vuonna seitsemän vuotta. Zelda on ollut koko ikänsä perusterve koira. Zelda käynyt elämänsä aikana kaksi kertaa eläinlääkärillä muuten kuin rokotuksilla. Siltä hoidettiin pentuna virtsatietulehdus ja loppuvuodesta 2015 sillä oli virusperäinen infektio, mikä oirehti kovana kuumeena ja lihaskipuna. Muutoin sillä ei ole tähän mennessä ollut mitään vaivaa, vammaa tai sairautta. Sille voi syöttää sekä raakaa lihaa että kuivamuonaa eikä se ole tähän mennessä saanut ikinä yliherkkyys- tai allergiaoireita. Saan siis monella tapaa olla kiitollinen koirasta, jonka kautta tutustuin jälkiharrastukseen, tähän rotuun ja jonka avulla aloitin myös kasvatustoiminnan.

Zelda Hollandroy-kenneltapaamisessa. kuva: Pirkko Ranta-Aho

Zelda oli pentuaikana rasittava puuhastelija, mutta aikuistuttaan se -onneksi- rauhoittui paljon. Harrastuskoirana olen ollut siihen todella tyytyväinen alusta asti.  Kun mietin sen elämää kokonaisuutena, on Zelda ollut myös kotikoirana mukava yksilö. Laumakoiraksi se ei dominanssistaan johtuen ole ihanteellinen ja vanhemmiten se ei ole juurikaan tullut narttujen kanssa toimeen. Sen kanssa arki on muuten ollut kuitenkin melko vaivatonta ja se on tullut erinomaisesti toimeen lapsemme kanssa.

Meillä ei asu täydellisiä koiria. Mielestäni jalostuksessa haastavaa onkin nähdä metsä puilta. Täydellisiä sukuja ja linjoja ei ole, mutta kokonaisuus ratkaisee.  Monia asioita voi yrittää tasapainoittaa hakemalla jalostusnartulle tai jalostusurokselle sopivaa vastakappaletta. Toisaalta on asioita, mistä ei voi koskaan tinkiä kuten esimerkiksi hermorakenne. Haastavankin koiran kanssa voi oppia elämään ja toimimaan, kunhan se on perusluonteeltaan tasapainoinen.

Tätä tekstiä kirjoittaessa ystäväni laittoi minulle viestin Facebookissa.

Next week we will go and have a look at your puppy. What are you looking for ?

Kysymys tiivistää kaiken oleellisen. Mitä me oikeastaan haemme?  Kysymykseen ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, on vain erilaisia vastauksia. Tuohon kysymykseen vastasin itse viidellä sanalla. Millainen olisi sinun vastauksesi? Millainen on hyvä hollanninpaimenkoira?