C-pennut 4 viikkoa

Pennut täyttivät eilen 4 viikkoa. Ne ovat kasvaneet ja kehittyneet erittäin tasaisesti koko neljän viikon ajan. Vastilla on riittänyt hyvin maitoa ja se on kaikin puolin pitänyt pennuistaan esimerkillisesti huolta. Pennut opettelevat nyt syömään kiinteää ruokaa ja ne ovatkin syöneet sitä hyvällä ruokahalulla.

Pennut ovat pikkuhiljaa alkaneet valloittamaan muuta taloa pentuhuoneen lisäksi. Pennut vaikuttavat hyvin avoimilta ja leikkisiltä. Ne suhtautuvat uusiin asioihin avoimen uteliaasti ja reippaasti. Olemme tehneet pentujen kanssa tänään kotitöitä: imuroineet ja leiponeet sekä joulun odotuksen kunniaksi tietenkin kuunnelleet Raskasta joulua – levyä.

Tilasin pennuille polveutumismäärityksen Genoscoperilta, sillä niistä otetaaan DNA näytteet eläinlääkäritarkastuksen yhteydessä noin kuuden viikon iässä. Pentujen rekisteritodistusten toimitus tapahtuu arviolta 4-6 viikkoa luovutuksen jälkeen, kun DNA-testauksen tulokset ovat ensin saapuneet Genoscoperilta.

Kolmannen sukupolven myötä on monta asiaa mistä olla kasvattajana kiitollinen. Kaikki nartut (Zelda, Lysti, Vasti) ovat tulleet tiineeksi ensimmäisellä kerralla. Joka kerralla astutus on onnistunut luonnollisesti eikä niitä ole tarvinnut siementää. Kaikki pennut ovat syntyneet ilman sektiota. Toisaalta nämä asiat ovat – tai niiden pitäisi olla – melko itsestään selvyyksiä, sillä hollanninpaimenkoira on rotuna elinvoimainen ja jossain määrin myös edelleen alkukantainen.

Pennuista kolme neljästä menee koteihin, jotka olen tuntenut useamman vuoden ajan. Mä arvostan hyvää koiranpitoa yli kaiken, koska haluan pentujen löytävän ennen kaikkea vastuuntuntoiset ja koiran kouluttamiseen sitoutuneet kodit. Mitä kukin koiransa kanssa harrastaa, on toissijainen asia. En epäile, etteikö näillä(kin) pennuilla ei olisi palikat kohdallaan harrastuskoirana, mutta hyväkin koira vaatii ohjaajaltaan viitseliäisyyttä ja periksiantamatonta asennetta.

C-pennut 3 viikkoa

Päivitykset pentujen kuulumisista ovat melko yksitoikkoisia pentujen syntymän jälkeen . Ensimmäiset pari viikkoa pennut käytännössä syövät ja nukkuvat. Nyt kun pennut ovat oppineet kävelemään ja hampaita on puhjennut, on hyvä aika alkaa opettelemaan myös riehumisen alkeita. Tähän asti pennut ovat saaneet oman perheen lisäksi myös muita ihmiskontakteja ja niitä on totutettu käsittelyyn. Pennut eivät voisi saada parempaa alkua elämään, kuin mitä ne ovat Veeran hoivissa saaneet.

Pennut ovat saaneet jo ensimmäisen madotuksen ja pikkuhiljaa ne alkavat tutustumaan myös kiinteään ruokaan. Vasti on hoitanut pennut mallikkaasti ja pennut ovat kasvaneet hyvin, joten kiirettä kiinteään ruokaan siirtymisellä ei ole. Alkuun ne saavat maisteltavaksi sika-nautajauhelihaa, Happy Dog:in pentupuuroa ja Baby starteria. Pikkuhiljaa valikoimaa laajennetaan lihojen suhteen ja loppuvaiheessa pennut siirtyvät Baby starter – ruuasta varsinaiseen pentunappulaan.

Seuraavat viikot ovat pennun kehityksen kannalta merkittäviä. Noin 1- 3 kk ikäisillä pennuilla on luonnollinen halu tutkia ympäristöään ja tutustua uusiin asioihin. Pentuja tullaankin sosiaalistamaan päivittäin ja samalla niitä myös totutetaan pikkuhiljaa uusiin asioihin ympäristössä, jotta ne saisivat mahdollisisimman paljon positiivisia kokemuksia.

Pennuista löytyy kuvia ja videoita Instagramissa hastagilla #ignitialive.

Kuvassa Ignitia C-pentuen uros (oranssipanta)   kuva: Marko R.

C-pennut 2 viikkoa

C-pennut täyttivät lauantaina 2 viikkoa ja voivat paksusti. Yksi pennuista nukkui pois ensimmäisen viikon aikana eli tarina jatkuu ihmenelosten kokoonpanolla. Harmittaa, että moni jäi nyt ilman pentua, sillä hyviä koteja olisi ollut tarjolla. Kyselyjä tuli aina ulkomaita myöten, mutta joutui myymään ei oota. Ehkä täytyy jatkossa täytyy tehdä pentueita hieman useammin?

C-pentujen silmät ovat auenneet ja niiden maailmanvalloitus voi pikkuhiljaa alkaa. Alla olevassa kuvassa on koolla koko kööri. Kelta- ja vaaleanpunapantaiset pennut ovat narttuja ja sini- ja oranssipantaiset pennut ovat uroksia. Mielenkiinnolla odotan, millaisia piirteitä pennut alkavat seuraavina viikkoina ilmentämään. Jokainen pennuista on menossa harrastavaan kotiin, mutta on tärkeää, että sopiva koti ja koira kohtaavat. 

3–7 viikon ikäinen pentu sosiaalistuu ulkoiseen ympäristöönsä: emoonsa ja sisaruksiinsa, ihmisiin, ympäristöön ja sen ääniin. Pentujen henkiselle kehitykselle on tärkeää, että ne saavat erilaisia kokemuksia ja tottuvat monipuolisesti eri ympäristöihin jo ennen uuteen kotiin muuttoa. Etenkin viimeisillä viikoilla tulen panostamaan paljon pentujen sosiaalisuuteen, jotta niillä olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat tulevaisuutta varten. Suurin vastuu jää kuitenkin tulevalle kodille. Hyvän ystäväni sanoin: pennusta tulee sellainen koira, millaiseksi sen kasvattaa.

C-pentue

Vasti synnytti 3.11.2018 viisi pentua: kolme urosta ja kaksi narttua.  Vastille kertyi siis loppujen lopuksi 60 tiineysvuorokautta. Synnytys sujui hyvin ja emä sekä pennut voivat mainiosti.  Tuhannet kiitokset Veeralla taitavasti hoidetusta synnytysprojektista!

Pentujen lukumäärä jäi ultrassa arvioitua pienemmäksi, mutta toivottavasti laatu korvaa määrän. Pari pentua olisin toivonut enemmän, sillä tarjolla olisi ollut loistavia koteja. Pennut vaikuttavat tässä vaiheessa elinvoimaisilta ja topakoilta kavereilta. Kaikki pennut ovat väritykseltään brindlejä.

C-pentue syntyi Pyhäinpäivänä (!) ja matkaa siis jo jouluksi uuteen kotiin. Seuraavan seitsemän viikon ajan blogissa seurataan tiiviisti pentujen seikkailuja. C-pentue on kolmas sukupolvi omassa kasvatustyössäni (It Is Amazing -> Ignitia Attitude -> Ignitia Bravo Zulu -> Ignitia C – pentue). Odotukset ovat korkealla, mutta samalla kuitenkin jännittää entistä enemmän. Toivon todella, että kaikki menisi hyvin ja pennuista kuoriutuisi monipuoliseen käyttöön sopivia harrastuskavereita. Tärkeintä on kuitenkin, että jokainen saisi olla ensisijaisesti rakas perheenjäsen. <3

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu ja C-pentue.     Kuva: Veera Varis

H-Hetki lähestyy

Vasti ultrattiin pari viikkoa sitten tiineeksi. Eläinlääkäri arvioi tuolloin, että pentuja olisi tulossa 6-7 kappaletta. Tällä hetkellä Vastilla on jo takana 47 vrk tiineyttä eli h-hetkeen on enää vain hieman päälle kaksi viikkoa aikaa. Tiineysaika on sujunut tähän asti hyvin.

 

Pentujen varaustilanne näyttää jo hyvältä, sillä niistä on alustavia varauksia molempiin sukupuoliin. Nyt täytyy vain toivoa, että myös jakauma olisi mahdollisimman tasainen. Olen koonnut pentuja-sivulle tietoa tulevasta pentueesta, ja päivitän sinne myös tietoa mahdollisesti vapaina olevista pennuista pentujen syntymän jälkeen. Jos pentue syntyy suurin piirtein 63 vrk tienoilla, ovat pennut luovutuksessa heti joulupyhien jälkeen.

 

Pentujen syntymän jälkeen yritän päivittää aktiivisesti pentujen kuulumisia blogiin. Pentuvalinnat tehdään yhteistyössä tulevan omistajan kanssa, jotta sopiva pentu ja koti kohtaisivat.  Aktiivisina ja toiminnanhaluisena koirina holskut tarvitsevat jonkun ”työn” eli pennut myydään vain ja ainoastaan harrastaviin koteihin. Pennun tapakasvatuksen suhteen on myös oltava valmis näkemään vaivaa, jotta pennusta kasvaa tulevasuudessa yhteiskuntakelponen koira. Tämä pentue edustaa käyttöpainoitteisempaa linjaa, joten odotettavissa on aktiivisia koiria aktiivisille ihmisille.

kuvassa Ignitia Bravo Zulu     kuva: Veera V.

Toko- ja jälkikokeissa

Osallistuimme tänään Abbyn kanssa Janakkalassa Tokokokeeseen. Saimme VOI2 tuloksen 241 pisteellä ja sijan 2./5. Lähestymme siis askel askeleelta 1-tuloksen rajaa (256 pistettä)! Ruudussa jouduin käyttämään kaksi ylimääräistä käskyä, koska jouduin ohjaamaan Abbyn uudestaan ruutuun. L-liikkeessä se vaani (!) merkkejä ja seisoi istumisen. Tunnistusnoudossa Abby viime kilpailun tapaan aivan viime sekunneilla pudotti kapulan.

Abbyn suoritus oli virheistä huolimatta todella hyvä kokonaisuus. Abby sai kokonaisvaikutelman arvosanaksi 9 ja jälleen kehuja innokkuudestaan ja yhteistyöhaluisuudestaan. En malta odottaa, että pääsen Abbyn kanssa uudestaan  kokeeseen. Abby on suurin syy siihen, että olen innostunut uudestaan TOKO:sta. Kaikkia liikkeitä en ole osannut sille opettaa nimenomaan TOKO:n sääntöjä silmällä pitäen, mutta pikkuhiljaa yritämme parantaa heikoimpia osa-alueita. Todennnäköisesti seuraava kokeemme tulee olemaan vasta vuoden vaihteen jälkeen, koska tulevat kuukaudet menevät pentueprojektin parissa.

 

Zeldan kanssa pyörähdimme viime viikolla jälkikokeessa. Saimme viimeinkin onnistumisen jälkiosuudessa (167/170 pistettä) 3-luokassa, mutta valitettavasti koulutustunnusta ei kuitenkaan tullut. En olisi uskonut sen päivän koittavan, että kokeemme jää tottelevaisuusosuudesta kiinni. . Zelda kompastui hyppyesteellä ja kaatoi koko esteen. Eteenmenossa se vaati kolme käskyä maahanmenoon. Muita liikevirheitä ei kuitenkaan tullut ja oletin pisteiden silti riittävän koulutustunnukseen. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Zeldan kanssa tyydymme siis JK2-koulutustunnukseen, sillä en tule sen kanssa enää käymään kokeissa. Nyt on tarkoitus keskittyä Abbyn kanssa TOKO:ssa kilpailemiseen ja ottaa pitkän tauon jälkeen myös erikoisjäljen harjoittelu työn alle. En ole tänä vuonna pystynyt ollenkaan panostamaan Abbyn kanssa jäljen harjoittelemiseen, koska kaikki aika on mennyt Zeldan harjoitiksissa. Pentueprojektin jälkeen pystyn keskittymään paremmin Abbyn kanssa harjoitteluun ja toivottavasti kilpailemme ensi vuonna myös PK-puolella.

Parempi myöhään kuin…

Zelda ehti täyttää seitsemän vuotta, ennen kuin sain aikaiseksi viedä sen koiranäyttelyyn. Yhden pysähdyksen taktiikka kuitenkin kannatti, sillä Zelda sai viikko sitten Hyvinkään ryhmänäyttelystä ERI SA SERT ROP hyvällä arvostelulla. Lopputulos ei ollut kuitenkaan yllätys, sillä Zelda on kaunis ja tasapainoisesti rakentunut koira.

Vaikka itse en aktiivisesti käy koiranäyttelyissä, ei se kuitenkaan tarkoita, että koiran ulkomuoto olisi minulle yhdentekevä asia. Terveen ja tasapainoisen rakenteen merkitystä ei voi alleviivata liikaa,  kun puhutaan käyttökoirista. Liian raskas rakenne vaikeuttaa jo pelastus- ja palveluskoirakokeiden hyppyjen ja muiden telineiden suoritusta puhumattakaan koiran kestävyydestä fyysisesti vaativimmissa lajeissa.

Rotumääritelmän mukaan Hollaninpaimenkoira on keskikokoinen ja rakenteeltaan vankka, olematta kuitenkaan raskas. Pentueissa on usein hajontaa koon ja ulkonäön suhteen, etenkin kun tehdään ulkosiitosta. Lyhytkarvaisen hollanninpaimenkoiran  ”käyttölinjoissa*” voi koiran koko sekä korkeuden että massan suhteen helposti lähteä väärille raiteille. Hollanninpaimenkoirien kapean geenipoolin vuoksi ei ole kuitenkaan järkevää tehdä liian tiukkaa karsintaa. Haasteena onkin säilyttää kohtuus kaikessa, jotta voitaisiin mahdollistaa terve ja kestävä käyttökoiran rakenne myös jatkossa.

Sekä A- että B-pentue ovat koon puolesta pysyneet maltillisissa rajoissa. Tulevan C-pentueen osalta nähtäväksi jää, miten hyvin sen kohdalla tavoite saavutetaan. Seuraavaa Helsinki Winneriä tuskin kannattaa odottaa, mutta jos pennuille on aikanaan H haettavissa koiranäyttelystä, niin olen enemmän kuin tyytyväinen.

Ps. Vasti menee ultraan ensi viikolla!

*= hollanninpaimenkoirissa ei ole FCI rekisterin koirissa samanlaista linjajakoa, kuin esimerkiksi Belgianpaimenkoirissa. FCI:n ulkopuoliset, KNPV-linjaiset hollanninpaimenkoirat sen sijaan ovat oma, suurelta osin FCI-koirista eriytynyt linjansa. KNPV-koiria on mahdollista rotuunottaa useissa maissa, jolloin niitä voidaan käyttää jalostukseen  ja rekisteröidä syntynyt pentue FCI-rekisteriin.

Kiireen keskellä

Syksy saapui, ja sen mukana arjen kiireet. Vaikka opinnot yliopistolla eivät ole vielä täydessä vauhdissa, niin tuntuu että olen viimeiset kaksi viikkoa vain juossut paikasta toiseen. Jos en ole koulussa tai töissä, niin auton ratissa kuljettamassa Alexia harrastuksiin. Hyvin on kuitenkin kaikesta selvitty ja selvitään edelleen.

Minulta kysytään monesti, että miten ehdin treenaamaan koirieni kanssa. Vastaus on, etten ehdikään! Suurin osa treeneistämme tapahtuu samalla reissulla, kun vien Alexia harrastuksiin. Viikon sisällä olen treenannut koirien kanssa esimerkiksi uimahallin ja koulun parkkipaikalla sekä puistoalueilla. Tunnin aikana ehtii mainisti kouluttaa koiria vaikka kahteen kertaan.

Suurin osa tämän hetkisistä treeneistämme tapahtuu siis jossain aivan muualla kuin koirien koulutuskentillä. Vaikka olen päätynyt järjestelyyn pääasiassa aikataulusyistä, on siinä lukuisia hyviä puolia. Häiriötä saa enemmän kuin tarpeeksi ja treeneihin tulee kaivattua vaihtelua ja sopivaa rutiinien rikkomista. Harjoitukset tulee myös suunniteltua paremmin, koska aika on rajallinen ja asioita ei voi jäädä jauhamaan.

Kaiken kiireen keskellä Vasti aloitti juoksun hieman etuajassa, mutta astutettiin kuitenkin onnistuneesti Axiksella. Onneksi on parhaistakin parhaimmat Veera ja Heli, jotka hoitivat Vastin astutukseen liittyvät käytännön järjestelyt.  Jos ja kun pentuja syntyy, niin kiitos kuuluu -koirien lisäksi- heille molemmille. Tuhannet kiitokset! 

Pentueen odotetaan syntyvän marraskuussa, joten ne ovat luovutuksessa vielä tämän vuoden puolella heti joulupyhien jälkeen. Päivitin myös pentuja-sivua tältä osin ja lisäsin sinne pentujen hinnan. Pentue löytyy nyt myös working-dog-tietokannan pentueet-osiosta. Sieltä löytyy etenkin taustalla olevien ulkomaisten koirien tulos- ja terveystietoja. Tiedot näkyvät vain rekisteröityneille käyttäjille, mutta peruskäyttäjän tunnukset ovat maksuttomat.

Laitoin myös Axiksen MyDogDNA raportin jalostustoimikunnalle ja samalla päivityspyynnön myös holsku.fi -sivuston pentuilmoitukseen. Sekä Vasti että Axis ovat  MyDogDNA testattuja. Molempien koirien  tunnistusmerkintä on tarkistettu eläinlääkärin toimesta näytteenoton yhteydessä. 

Seuraavat päivitykset pentueeseen liittyen tulevat noin neljän viikon kuluttua, jolloin käymme ultrassa kurkkaamassa miten suuri lasti sieltä on odotettavissa. Siihen asti Vasti ottaa rennosti (kuva) ja toivottavasti me muutkin 🙂

Kuvassa Ignitia Bravo Zulu     kuva: Veera V.

TOKOn piirimestaruuskokeissa

Osallistuimme Abbyn kanssa lauantaina toista kertaa TOKOn voittajaluokkaan. Edellinen kokeemme oli kesäkuussa Kaarinassa, missä saimme VOI3-tuloksen. Lauantain koe oli Etelä-Hämeen kennelpiirin piirimestaruuskoe, johon viimein monen vuoden jälkeen saimme Riihimäen seudun kennelkerholta joukkueen koottua.

Abbyn kanssa saimme VOI3-tuloksen ja luokkavoiton 212 pisteellä. RSKK:n joukkue sai joukkuepiirinmestaruuspronssia! Vaikka Abbyn pisteet olivat kutakuinkin samat kuin viimeeksi, niin mielestäni kokonaisuus oli parempi kuin edellisellä kerralla. Joukkoon mahtui muutama kalliimpi virhe eikä ruutuakaan tällä kertaa löytynyt. Matkaan tarttui taas paljon ideoita, mitä treenata jatkossa, ja samana iltana selasinkin jo Virkusta koekalenteria. 

Parhaat palat olivat tällä kertaa paikallamakuu, ohjattu nouto ja hyppynouto. Tunnistusnouto olisi ollut liki täydellinen, mutta aivan viime sekunneilla Abby harmillisesti pudotti tunnarikapulan. Kaukokäskyissä vaihtoi kerran asentoa ja jouduin antamaan kaksoiskäskyn.  Luoksetulon pysähdyksessä eteni liikaa ja L:ssä teki istumisen sijaan seisomisen. Seuraaminen oli Abbymaista eli siitä ei paljoa pisteitä tienattu. Kokonaisvaikutuksessa Abby sai taas paljon kiitosta innokkuudestaan ja yhteistyöhalukkuudestaan.

Treenit jatkuvat paljolti samalla kaavalla kuin ennenkin eli toistojen ja vaihtelevien, kisanomaisten harjoitusten avulla haetaan varmuutta ja hyvää rutiinia tekemiseen. Paikkamakuutreenejä tehdään edelleen hyvässä (lue: Heidin) seurassa, sillä muutamalla treenillä olimme saaneet jo paljon parannusta paikallamakaamiseen ryhmässä.

Abbyn kanssa kokeissa käyminen on mukavaa, vaikka suoritus ei menisikään putkeen. Minä todella pidän tuosta koirasta! Tänä päivänä on vaikea uskoa, että Abbyn kanssa päällimmäinen tunne liki 1,5 vuotiaaksi oli epätoivo. Tuntui, että olimme aivan eri aaltopituudella ja muistan epäilleeni, että pääsisimmekö ikinä kokeeseen asti. Kuitenkin kun tunteistaan välittämättä jatkoi koulutusta, teki toistoja ja palkkasi koiraa, niin asiat alkoivat ajan kuluessa loksahdella paikoilleen.

Mielestäni me teemme koirien koulutuksesta liian herkästi rakettitiedettä, kun todellisuudessa yksinkertainen on kaunista. Ärsyke-toiminto-palkkaus ajatuksella pääsee jo pitkälle, vaikka ei osaisi ulkoa viettiteorioita tai tuntisi jokaista kuppikuntaa tai koulutusmenetelmää . Koiralla pitää olla halu ja pyrkimys tehdä asioita, mitä siltä halutaan. Koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä, riittävää määrää toistoja ja oikeasta suorituksesta vahvistamista. Paljon puhutaan koirien ominaisuuksista, ja etenkin niiden puutteista, mutta harvemmin ohjaajien omasta toiminnasta. Monesti iloiset ja motivoituneet koirat löytyvät ohjaajilta, jotka itsekin ovat iloisia ja motivoituneita.

 

Jännän äärellä

Kesä on mennyt nopeasti. Tuntuu, että vasta äsken julkaisin pentusuunnitelman, ja nyt Vasti on jo aloittanut juoksun! Vasti astutetaan siis syyskuussa eli mahdollinen pentue syntyisi marraskuussa. Pennut olisivat siten luovutuksessa joulukuun viimeisinä päivinä. Aika samalla rytmillä luultavasti mennään kuin A-pentueen aikoihin.

Edellisestä pentueesta tulee pian kuluneeksi kolme vuotta. Alla oleva kuva on otettu elokuussa 2015, kun matkustin Belgiaan astuttamaan Vastin emää Lystiä. Kuvasta tosin ei löydy kumpaakaan B-pentueen vanhemmista, vaan vieressäni kuvassa on Axiksen isä eli tulevan C-pentueen isoisä KNPV PH1 MR2 Hessen Herders Antrax. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Nyt suunnitteilla olevan C-pentueen jälkeen voi vierähtää taas useampi vuosi, ennenkuin edes suunnittelen seuraavaa pentuetta. Tarkoitukseni on ollut alusta alkaen pitää kasvatustyö pienimuotoisena ja ainakin toistaiseksi sellaista se tulee myös olemaan. Vuoden vaihteen jälkeen on aika suunnata taas energia teologian opintojen eteenpäin viemiseen Helsingin yliopistossa. Joitakin kokeita on Abbyn kanssa talvelle suunnitteilla, mutta muuten koiraharrastus siirtynee kevätkaudeksi hiljaiselolle. Kasvattien kesken järjestetään tietenkin tuttuun tapaan tapaamisia ja ehkä ensi kesälle saadaan leirikin.

Havahduin ajan kulumiseen jo aiemmin tässä kuussa, kun minulta kysyttiin pentujen hintaa. Hetken loi tyhjää, ja tajusin etten ollut ajatellut koko asiaa. Hollanninpaimenkoirien hinnat ovat karanneet kauas siitä, millä hinnalla itse aikoinaan myin B- ja A- pentueen koiria, ja tällä hetkellä niiden hinnat liikkuvat noin 1200 –  1250 eurossa. Jos pidän pentujen hinnan edelleen tonnin tietämissä, niin koirat vastaavasti tulisi kuvata lonkkien, kyynärien ja selän osalta. Koiran kanssa harrastamisen kannalta läpivalaisu on enemmän kuin suotavaa ja toisaalta jokainen kuvattu koira tuo myös arvokasta tietoa rodun terveydestä. Koska pidän itse koirien terveyttä ensisijaisen tärkeänä asiana, olen valmis kasvattajana tulemaan pentujen hinnassa vastaan, jotta koiria saadaan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin luustokuviin.

Hollanninpaimenkoiran hankintaa suunnttelevan on hyvä varautua siihen, että etenkin ensimmäiset kaksi vuotta voivat olla hyvin haastavat. Holsku tarvitsee huolellisen peruskoulutuksen, johdonmukaiset säännöt arkielämässä ja riittävästi sosiaalistamista.   Rotu soveltuu parhaiten ihmiselle, joka on varautunut tarjoamaan aktiiviselle paimenkoiralle riittävästi liikuntaa ja aktiviteetteja.

Olen aina sanonut, että kokemusta tärkeämpää on oma asenne. Se, onko aloitteleva koiraharrastaja, ei ole oleellista. Tärkeää on oma visio siitä, mitä haluaa koiran kanssa harrastaa ja kuinka paljon on valmis tekemään töitä oman tavoitteen eteen.